Herneitä liikenteessä

Kuten edellisestä tekstistä käy ilmi,

meni Tallinnan reissu täysin mönkään.

9 kuukautta jatkuneiden kipujen jälkeen iskeneet täysin uudet kivut

keikautti signoran sietokykymukin ympäri.

Mielitietty on kovin tykästynyt Tallinnaan

ja odotti sitä kovin.

Eipä siinä kovin paljoa pystynyt reissusta nauttimaan,

kun perässä  taapersi alati nariseva akka.

Ja itkua pillittävä.

Ja narinaa riitti.

Signora ärsyyntyi lähes joka asiasta.

Taisi olla jopa ilkeä. 

Kun pahaa oloa piti saada ulos purettua,

oli lähes, kuin signora olisi etsimällä etsinyt asioita,

joista kiukutella, haastaa riitaa.

Tuli kyllä täysin uusia aluealtauksia sen tiimoilta,

mistä herneet nenuun voikaan rykäistä.

Oli kuulkaa drama queenin nenässä tukkoista.

Eikä pelkästään allergian vuoksi.

Mielitietty en hermostunut kertaakaan.

Kun signora jälkikäteen sitten harmitteli ja pyyteli karmeaa käytöstään anteeksi,

mielitietyn vastaus oli

"Ma noooo,  non dire cosi! Non era la colpa tua. Era la colpa delle tue  malattie" .

Mielitietty oli sitä mieltä,

että eihän mitään anteeksipyydettävää ole,

kun eihän vika ollut signoran.

Syy kaikkeen oli signoran terveysongelmat.

Aika mahtava asenne,

ainakin signoran mielestä.

Signorasta ei ehkä olisi vastaavaan.

Siis että voisi ottaa vastaan täysin hermostumatta mitä tahansa kohtelua ja käytöstä,

jos siihen olisi "hyväksyttävä syy".

Pohjanoteeraus

Kyllä se on kuulkaa niin, että kannattaa olla varovainen, mitä toivoo.

Ne toiveet kun voi käydä toteen.

Niin kuin signoralle kävi nyt viikonloppuna mielitietyn Suomi-visiitin aikana.

Ohjelmassa oli Tallinnareissu ja signora niin toivoi,

jotta voisi unohtaa hemmetin välilevyn ja sen pullistelun.

Ja totta tosiaan,

niinpä kävikin,

ihan totaalisesti.

Torstaina alkanut molempien polvien järkyttävä kipu

 kun vei kaikki ajatukset takuuvarmasti pois kaikesta muusta.

Mieltä kalvoi ajatus, että onko toisen polven tekonivel tullut tiensä päähän?

Ja että onko toinen kulumaa sisältävä polvi niin ikään finito?

Kauhukuvat leikkauksista valtasivat signoran pään.

Siis polvileikkauksista.

Aikaisemminhan siellä päässä mylläsi pelko kaularangan vaarallisesta leikkauksesta.

 

Kai sitä pitäisi ajatella, että vaihtelu virkistää.

Torstain jälkeen ei signora ole pahemmin nukkunut.

Viiltävä kipu polvissa kun on pahinta vaakatasossa ollessa.

Ja signoralla on sentään supervahva kipulaastari pullistuman vuoksi.

Mikä lie olisikaan kipu ilman sitä ?

 

Kovin paljoa ei signora onneksi  pystynyt mielitietylle ääneen kiukuttelemaan.

Liekö signoran refluksitauti villiintynyt vai mikä on,

mutta puhuminen on todella työlästä.

Niellesssä tuntuu, kuin olisi niellyt veitsen,

joka siellä ruokatorvessa kieppuu.

Tänään on aika kurkkudottorelle.

Turhaa varmaankin edes sanoa,

että koko viikonloppu oli oikea pohjanoteeraus.

Kuningataridea

Näitkö perjantaina Hesassa lentokentällä vaalean naisen 

haahuilevan pitkin poikin vessapaperi kengästä roikkuen ?

Signorahan se siellä pyyhälsi mielitiettyä vastaan.

Nyt varmaan joku luulee,

että signoralla oli niin kiire mielitietyn luokse,

jotta ei malttanut papereita pönttöön nakata.

Ei kuulkaa ollenkaan niin.

Paperit oli ihan tarkoituksella survottu kenkiin.

Signoran kintut ovat täysin eri  paria.

Signora ei ole vielä onnistunut löytämään putiikkia,

josta voisi ostaa erinumeroiset popot.

Talvella tämä ei ole ongelma.

Vaikka toisessa jalassa kenkä hölskyy,

pysyy se jalassa varsien ja ties minkä johdosta.

Nauhallisetkin menettelee.

Sen kun vaan kuroo pienemmän jalan kengän nauhoja tiukempaa.

Balleriinat ja avokkaat ovat ne hankalat.

Jos ostaa pienemmän kintun koon mukaan,

saa sitten toisesta jalasta varpaat ja kynnet verille parissa tunnissa.

Isomman koiven mukaisista kengistä ei sitten se pienemmän jalan kenkä pysy jalassa.

Joskus tähän auttaa pohjallinen.

Signoralla oli ihkauudet kankaiset balleriinat.

Kerrankin tuntui,

että JEES, ihka ekat täysin sopivat kesäpopot on löytynyt.

Jopa ilman pohjallista.

V-I-R-H-E !

Ei signoran koiville ole sopivia kenkiä.

 

Lentokentän juna-asemalta lampsiessa alkoi kenkä jo lerpsuttamaan aika lailla.

Tämä taas tarkoitti sitä,

että signoran täysin sökö polvi ärtyy alta aikayksikön.

Polvi kipeytyy heti pienestäkin harhaliikkeestä.

Ja oli ollut kipeä jo ennen tätä.

 

Signora siinä hetken panikoi,

että mitä hemmettiä tekee ?

Jatkaako paljain jaloin ?

Pöntöllä sitten iski kuningataridea.

Vessapaperia kengän kärkeen.

 Ja hyvin toimi.

Puolivallaton puoli-sinkku

Sauli-pressamme kertoi ennen Jenniään olevansa sellainen

"puolivallaton leskimies".

Signora kokee aina joskus olevansa

"puolivallaton puolisinkku".

Kun ei ole sitä toista vierellä.

Se kun on siellä meren toisella puolen.

Tai mitä lie tässä välissä onkaan.

Tuo vaan kuulosti niin romanttiselta.

Vähän niin kuin Laura Pausinin

Tra te e il mare  

Ei signora tuolla puolisinkulla siihen viittaa,

että hän täällä  meren toisella puolella puuhailisi mitä lystää.

Ei todellakaan.

Vaan sitä, että näin kaukosuhteessa sitä kohtaa vähän niitä samoja negatiivisia juttuja,

joita ihka oikeat sinkutkin voivat kohdata.

Kuten eräänlainen yksinäisyys juhlapäivinä.

Signoran suuri kompastuskivi on kaikki nämä vähän erikoiset päivät

kuten esimerkiksi Juhannus.

Päivät, jolloin yleensä ollaan yhdessä perheen tai kumppanin kanssa.

Autottomana signora on täysin jumissa kotona niin juhannusaattona kuin -päivänäkin.

Ja toisaalta,

vaikki kärry olisikin,

tulisikohan sitä mihinkään yksin lähdettyä ?

Juhannuksen tienoilla signora hyppää nopeasti sanomalehdestä kaiken juhannukseen liittyvän yli.

Pysyttelee usein Facebookista pois.

Se kun on yleensä täynnä mitä ihanampia juhannusjuhlia ja -juttuja.

Ehkä pitäisi perustaa Facebookiin sellainen

"puolivallattomien puoli-sinkkujen tukiryhmä". 

Löytyykö jäsenehdokkaita ?

Nuukaileva konttorirotta

Signora aina silloin tällöin hoitaa niin raihnaista terveyttään myös yksityisellä puolella.

Ja saa joskus kommentteja,

 " ei mulla vaan olisi varaa".

Oikeasti ei sitä olisi signorallakaan.

Kaikkea muuta, pienipalkkainen kunnan konttorirotta kun on.

Vaan terveys kun on niin kullanarvoinen juttu

( varsinkin kun se on niin monella tavoin signoran elämässä retuperällä),

että signora on valmis tinkimään jostain muusta asian hyväksi.

Ja onpa sitä luottokorttiakin vilauteltu erinäisiä kertoja

ja sitten makseltu käyntejä erissä.

On suunniteltu hartaasti viikon ruokalistoja,

jotta ruokakauppaan ei tarvitsisi jättää kovin suuria summia.

Puurolounas on ihan hyvä juttu.

Tämä on oikeastaan vähän nurinkurinen juttu.

Ihminen saattaa olla sitä mieltä,

että

a) ei ole varaa käydä esim kerran vuodessa yksityislääkärillä

b)  koko homma kuuluu itseasiassa yhteiskunnan maksettavaksi, vaikka rahaa olisikin

Maksahan toki yksityislääkärin visiitti.

Vaan  niin maksaa elämässä moni muukin vapaahtoinen asia.

Tupakka-aski päivässä tietää suurinpiirein 200 €/kk.

 Toki signora tietää, että eihän lopettaminen ole simppeli juttu.

Vaan kun sitä pidetään tarpeellisena,

sitä ei monikaan kyseenlaista.

Se niinkuin kuuluu asiaan.

Mutta 100 € terveyteen sitten kyseenalaistetaan.

Kurkusta alas saa menemään muillakin tavoin erinäisiä euroja kuussa.

Vaikkei edes puhuttaisi alkoholista.

Signora ei raahaa sen kummemmin limu- kuin mehupullojakaan kaupasta.

Kaikenlaisen herkuttelunkin yrittää pitää aisoissa.

Kyllä kaikella tällä yhden lääkärireissun maksaa.

Miksi sitten signora niin yksityisen puolen puolesta liputtaa ?

Ensinnäkin ainakin signoran kotikaupungissa

 on mahdotonta naispuoleisen immeisen saada niin tuikitarpeellista "vuosikatsastusta".

Monikaan ei pidä tätä tarpeellisena.

Varsinkin jos ei ole mitään vaivaa.

Ei ollut signorallakaan silloin kerran kauan sitten

kun vuosittaisella käynnillä lausuttiin sanat " syövän esiaste".

Se,  jos mikä vakuutti siitä,

että kerran vuodessa signora lääkärin juttusille palaa.

Julkisella puolella on hammaslääkäriin samoin on aika toivonta päästä.

Signora pääsi vuosia ainoastaan hammashygienistin juttusille,

joka tuntui vain metsästävän reikiä.

Ja samalla jäi yksi toinen iso ongelma huomaamatta.

Nykyään signora käy kerran vuodessa Oralilla.

Sieltä onkin löytänyt aivan ihanan sekä hammaslääkärin että -hygienistin.

Signora hammalääkärikauhu on kasvanut vuosi vuodelta.

Nämä kaksi mahtavaa tyyppiä ovat ottaneet sen tosissaan.

Välillä kuluu aikaakin vaikka kuinka,

kun vähän väliä pitää keskeyttää paniikin iskiessä.

Tämän vuoksi signora on valmis kerran vuodessa vähän nuukailemaan kaiken muun kanssa.

Hampaat kun ovat meille immeisille aika tärkeät kapistukset.

Ja tekonivelimmeisille probleemat suussa voivat olla kohtalokkaita.

Pitäkäähän itsestänne huolta !

Tupla Angelot

Nyt alkaa signoralta pikkuhiljaa menemään järki noiden välilevyjen kanssa.

Taitaa olla aikamoinen nestelammikko siellä hermoja painamassa,

kun ei sitten millään kuivu.

Tai sitten signora kuuluu huonotuurisena siihen joukkon,

joka ei ilman leikkausta vaivasta selviä.

Vaan selviäisikö sitä sitten leikkauksestakaan,

kuka tietää.

Vaiva on vienyt niin ajatukset synkkiin syövereihin,

että signora on ihan ajankulunkin unohtanut.

Tajusi maanantaina,

että himpskatti sentään,

mielitiettyhän on tulossa ensi viikolla Suomeen !

Pariskunta suuntaa viikonlopuksi Tallinnaan.

Tai eihän mielitietty paljoa pidempää täällä kylmässä pohjolassa olekaan.

Perjantaina tänne lentää ( mikäli Norwegian niin suo)

ja maanantaina takaisin Italiaan,

jossa onkin ollut aika vilpoisaa viime päivät.

Jossain vaiheessa pariskunnan pitää sitten vielä viilata lomasuunnitelmat kuntoon.

Tai lähinnä hienosäätöä,

perusasiathan ovat jo kunnossa,

enkeli ( l'angelo) - teemalla.

 

Yksi viikko ihanan Angelo-serkun  lukaalissa

ja toinen viikko Cittá Sant' Angelon maisemissa, Pescaran maakunnassa.

 

Hotelli, Hotel Giardino Dei Principi  on signoran valkkaama.

Hotellit ovat sellainen kuuma peruna pariskunnan välillä.

Aiheuttaa usein vielä paikan päälläkin kiivasta keskustelua.

Tai lähinnä signora kiivailee.

Tällä kertaa, jos jokin ei natsaakaan,

pitää signoran kuitenkin pitää suunsa supussa eikä narista.

Oma kun on valinta.

Booking.comin sivuilta on kuvista pongattu leipiä, juustoja ja kinkkuja,

eli aamiaispuoli pitäisi olla kunnossa.

Suolainen aamiainen kun ei ole vakio Italiassa.

Onhan sivustolla myös maininta "mannermainen aamiainen",

mutta pariskunta tekee aina silti kuvien metsästyksen.

 

Ilman kunnon aamiaista signora ei ole kovin mukavaa seuraa.

Tosin mielitietty on kyllä pitkäpinnaisin ihminen,

jonka signora tuntee.

Mutta parempi silti pelata varman päälle.

 

Todistuksella reissuun

Voi jestas sentään !!!

Signoralle selvisi pari päivää sitten ihan sattumalta,

jotta hänellä on troppeja, joita ei niin vaan viedäkään Italiaan.

Eikä sen kummemmin mihinkään muuhunkaan Schengen - maahan.

Kuinka moni siellä ruudun toisella puolella on kuullut Schengen todistuksesta ?

Tuollaisen todistuksen tarvitsee aika lailla kaikista keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä.

Jos asia on uusi,

käykäähän kurkkaamassa linkin takaa.

Sieltä löytyy myös listaus lääkkeistä,

jotka tähän ryhmään kuuluvat.

Niin että ette sitten ihan laittomuuksiin syyllisty tietämättänne.