Tekniikka on ihan kivaa.
Lähes asian kuin asian saa hoidettua pikaisesti netin kautta.
Mikäli rahkeet antavat myöten.
Signoran rahkeet riittävät ehkä vartin naputteluun.
Sitten alkaa jomotus hartioissa ja käsissä.
Viime aikoina signora on joskus haikaillut vanhaa aikaa.
Kun asiat sai hoidettua pikaisesti soittamalla.
Ja ehkä ihan vielä vanhanaikaisella veivipuhelimella.
Ei tarvinnut puljata useiden eri valintojen kanssa.
Samoin ennen vanhaan pystyi myös soittamaan esim oman kotikaupungin Kelaan.
Näin ei soittajaa ennen ollut lähes sataa jonottajaa,
kuten nykyään, kun kaikki on keskitetty.
Myös terveyskeskusten palvelunumeroihin pystyi soittamaan itselle sopivana aikana
ja odottaa, jotta joku vastaa.
Nykyään voi vaan jättää takaisinsoittopyynnön.
Soitto tulee sitten koska vaan.
Vaikka ruuhkabussissa.
Kiva siinä sitten alkaa avautumaan,
että kun sitä ummetusta pukkaa aina vaan.
Eilen signora tuskaili TE-toimiston bittimaailman kanssa.
Ei signora (ainakaan vielä) potkuja ole saanut
vaan nyt kun kun sairasloma aina vaan jatkuu
ja Kela pistää anteliaan rahakirstunsa kiinni,
on seuraava etappi hakea määräaikaista kuntoutustukea työeläkelaitokselta.
Koska niiden päätöksissä kestää,
on raihnaisella armeliaasti mahdollisuus hakea odotusaikana ansiosidonnaista päivärahaa,
jotta pastan ja leivän popsinta voi jatkua edes jossakin määrin,
toki ei tietenkään näitä kahta yhdessä.
Senhän kieltää nyt jo Italian ruokapoliisikin.
Päivärahan hakua varten pitää tietenkin ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi.
Edellisen kerran signora on tämän operaation tehnyt joskus kivikaudella,
jolloin riitti,
kun marssi toimistolle todistuskansio kainalossa.
Eipä onnistu enää.
TE-toimiston täti kertoi puhelimessa,
jotta sen voi tehdä "näppärästi" verkossa.
No siinä oli kyllä näppäryys kaukana.
Ensinnäkin signora oli ihan pihalla,
mitä hän kaikkiin kohtiin vastaa.
Mitä työtä hakee?
Mitä on valmis tekemään työllistyäkseen?
Mihin toimenpiteisiin sitoutuu?
Mitä odottaa työvoimatoimistolta?
Eikä näihin voinut edes vastata vapaasti
vaan piti valita valmiista vaihtoehdoista.
Siis mitä ihmettä näihin signoran tapauksissa voisi vastata ?
Kun päämääränä on kuitenkin palata mahdollisimman pian omaan työhön?
Ja kun tällä hetkellä niin käsi- kuin jalkapuolena ei oikein mikään onnistu?
Kun kuntoutus käy työstä?
Kun kuntoutus käy työstä?
Ikuisuuden pakerruksen jälkeen signora sai jotain aikaiseksi,
yltyvän hermosäryn kera.
Kun hän sitten palasi katsomaan tietojaan,
yhdessä kohdassa luki " työhanku ei voimassa".
Kun signora sitten yritti tehdä hakuilmoitusta uudestaan,
tuli herja " haku voimassa".
Jep, mikähän siellä lie nyt sitten on tilanne?
Ehkä signora palaa tänään sivuille uudestaan uudella energialla.
Johonkin signora muistelee sitoutuneensakin,
vaan ei oikein enää muista miin.
Ehkä sekin sivuilta löytyy.
Tietokoneärsytys saavutti sitten illalla huippunsa,
kun piti vielä täyttää kahta eri poliklinikkakäyntiä varten esitietolomakkeet netissä.
Ärsyttävintä näissä kaikissa on se,
että vapaasti ei voi itse kirjoittaa.
Usein on tilanne
että mikään vaihtoehdoista ei ole sopiva.
Joskus ajanvarauslappujen mukana on tullut paperinen lomake.
Vaan nyt ei.
Ja sitä paitsi niissä paperiversioissa on (säästösyistä ?)
tiivistetty tekstit ja kirjoitustilat niin pieneen,
tiivistetty tekstit ja kirjoitustilat niin pieneen,
ettei ole mitään mahdollisuuksia saada kaikkea mahtumaan.
Edessä on vielä taistelu sekä työttömyyskassan että
työeläkelaitoksen nettihakemusten kanssa.
Kunhan vaan saa kaikki liitteet kasaan.
Liitteet, joiden saaminen vaatii koneen naputtelua.
Edessä on vielä taistelu sekä työttömyyskassan että
työeläkelaitoksen nettihakemusten kanssa.
Kunhan vaan saa kaikki liitteet kasaan.
Liitteet, joiden saaminen vaatii koneen naputtelua.
Kummasti vaan se veri vetää tänne blogiinkin naputtelemaan,
vaikka välillä nousee sauhu päästä,
kun noiden virallisten asioiden kanssa taistelee.
Vaan kun tämä on sellaista mukavaa puuhaa.
Ja sitä fysioterapeuttikin suosittelee,
tekemään mukavia kivun unohtamiseksi.
Toivottavasti nämä itse jututkin ovat sitten mukavia,
edes joskus.
Vaan kun tämä on sellaista mukavaa puuhaa.
Ja sitä fysioterapeuttikin suosittelee,
tekemään mukavia kivun unohtamiseksi.
Toivottavasti nämä itse jututkin ovat sitten mukavia,
edes joskus.