perjantai 23. kesäkuuta 2017

Talvilikööri

Onko teillä makumuisti?
Tunnistaisitteko maun,
jota olette edellisen ja ensimmäisen kerran maistelleet 2,5 vuotta sitten ?

Joulukuussa 2014 signora päätti,
että mielitietyn on aika perehtyä suomalaisiin jouluperinteisiin.
Signora iski mielitietylle kaulimen käteen
ja patisti piparitaikinan kimppuun.
Tuotokset olivat mielitietylle outoja mutta hyviä.

Viime jouluna signora tyytyi kaupan pipareihin.
Pipareita on vieläkin ja koska olivat vielä täysin hyviä,
lykkäsi signora niitä mielitietylle aamukaffien seuraksi.
 
Työaamuina mielitietty kietaisee vain pari kuppia sumppia,
vapaapäivien aamuina maistuu jokin makeakin.
 
Heti ekan puraisun jälkeen mielitietty muisti.
"Hei, näitähän me silloin kerran tehtiin jouluksi"
 
Signora myönteli ja vähän tuumasi,
että nytkö se sitten jättää piparit syömättä.
Monien syömiseen liittyvien tapojen ja sääntöjen  maasta tullut tuskin voi syödä
 joulun perinnepipareita keskellä kesäkuuta.
 
Vaan niin vaan piparit maistuivat.
Vielä seuraavanakin aamuna.
Ehkä asiaa lievensi se,
että kyseessä oli suomalainen perinne.
 
Mielitietty jopa innostui,
kun signora lupasi tuoda seuraavalla Italian reissulla niitä tuliaisiksi.
Tänään sitten signora nappasi kaupan keksihyllyltä piparipaketin.
Onneksi niitä saa pitkin vuotta.
Italiassa se ei välttämättä onnistuisi.
Mitähän  italialainen leipuri tuumaisi,
jos signora menisi keskellä kesähelteitä panettonea kyselemään.
 
Ehkä mielitietyllä on niin voimakas makumuisti,
koska hänelle ruoka ja yleensä syöminen merkitsee samaa,
kuin monelle muulle italialaiselle.
Se on paljon muuta, kuin pelkästään pakollista energian saantia.
Joka ikinen kerta, kun signora ja mielitietty ovat olleet Italian sisällä reissussa
ja sitä myötä ulkoruokinnassa,
saa mielitietyn veli jälkeenpäin seikkaperäisen raportin,
mitä kaikkea pariskunta oli kitusiinsa kiskonut.
Syömisestä puhutaan yhtä tarkasti,
kuin reissun nähtävyyksistä.

Mielitietyn kulinaristin sielu itkee järkytyksen kyyneleitä joka kerta,
kun puheeksi tulee signoran puurolounaat.

Jos siellä nyt jäi jonkun mielitiettyfanin mieltä kaihertamaan ajatus,
että onko signora  onnistunut aivopesemään kaikki tapasidonnaisuudet
mielitietystä, koska herra keskellä kesää jouluherkkuja popsi,
niin huoli pois.
Kyllä niitä tapoja vielä piisaa.
Kuten esimerkiksi se, 
että likööriä juodaan vaan talvella!
 
Toissa vuonna signora osti lentokentältä  lähes vitsinä
 salmiakista tykkäävälle mielitietylle salmiakkilikööriä.
Vaan siitä oli vitsit kaukana.
Se kolahti mielitiettyyn täydellisesti.
 
Tämä mielessä signora oli nyt ostanut pikkuriikkisen pullon picnicille.
Vaan kuinkas kävikään ?
Mielitietty totesi,
että likööriä juodaan talvella!
Signora siinä vähän keräili taas herneitä nenuunsa.
Hän kun oli varta vasten sen mielitietyllä hankkinut.
Pikkuputilo matkusti sitten mielitietyn mukana Italiaan,
talvea odottamaan.
 


torstai 22. kesäkuuta 2017

Jäätävää


Niin se taas tuli ja meni.
Mielitietty.
Herran Suomivisiitit ovat niin lyhykäisiä,
että ne ovat aina ohi,
ennen kuin suomalaiseen yhdessäoloon ehtii tottua.
Varsinkin kun niitä on niin harvakseltaan.
 
Vaikka Italiassa on omat haasteensa,
on yhteiseloa siellä monin verroin enemmän
ja aina signoran sinne saapuessa,
solahtaa hän Italia-arkeen ilman suurempia ihmetyksiä.
Talon väen tavat ovat tulleet tutuksi
ja signora tietää, mitä odottaa. 
Suomikodissa onkin sitten ihan omat jutut,
signoran omat tavat,
joista hän niuhosti pitää kiinni.
 
Kuten, että kenkien paikka on eteisessä.
Niillä ei tepastella olohuoneen valkoisella matolla. 
Ja, että keittiössä oleva käsipyyhe on puhtaille käsille.
Siihen ei pyyhitä likaisia käsiä.
Sillä ei pyyhitä pöytää puhtaaksi.
Sitä ei myöskään käytetä kahvipuruisen espressopannun kiinni kiertämiseen.
kaikkea tätä tapahtuu Italiakodissa.
Signoralla on salajemmassa puhdas käsipyyhe. 
 
Myös roskien lajittelu on oma episodinsa.
Italian kodissa kaikki ängetään samaan. 
 
Vaan yksi juttu on jo ehtinyt tulla perinteeksi mielitietyn Suomireissulla.
Herraan iski taas flunssa.
Viimeinen yhteinen päivä menikin sitten huiliessa.
Ja toivoessa, että olo helpottuu ennen lentoa.
Herra itse veikkaili,
että vilustui kentän juna-asemalla.
Siellä tosiaan oli jäätävän kylmä.
Aivan kuin kylmäkaapissa.
Eli seuraavan kerran on kyllä paras varata kaulahuivit matkaan.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Venaa rauhassa


Jokunen vuosi sitten signora innostui luettuaan,
että kohta Helsinki-Vantaan lentokentälle voi puksuttaa junan kyydissä.
Innostus katosi sitten hyvin pian, kun kävi ilmi,
että junaa pitäisikin vaihtaa Tikkurilassa.
Signora näki mielessään itsensä raahaamassa painavia kapsäkkejään junasta toiseen.
Polvet tykkäisivät hyvää.
Ei kiitos,
signora jatkoi edelleen bussilla köröttelyä.
Pääseehän bussilla kotikaupungista suoraan kentälle,
ystävällisen kuskisedän heitellessä laukut kyytiin ja pois.
 
 
Vaan nyt parin viikon päästä signora pääsee tuota junasysteemiä testaamaan.
Mielitietyn lennot Hesaan ja takaisin Roomaan saapuvat ja lähtevät aikoihin,
jolloin busseilla on jokin outo tauko.
Pariskunta on päättänyt hypätä junan kyytiin.
Signorankin ehkä kykenee nostamaan käsilaukkunsa junan kyytiin.
Mielitietty saa hoidella oman veskansa.
 

Signora ei ole matkustanut vuosikausiin junalla.
Silloin joskus kauan sitten oli kaikki niin simppeliä.
Lipun pystyi maksamaan junassa
eikä niitä juniakaan montaa sorttia ollut.
Tai ainakin niin signoran muisti kertoo.
 
Kun signora nyt tutkaili eri aikatauluvaihtoja,
oli lopputulos aika hengästyttävä.
On lähijuna Z, lähijuna 1, lähijuna P,  lähijuna Z, taajamajuna, pendolino, intercity.
Ja kaikki nämä jäivät haaviin, kun signora katsoi molempiin suuntiin kaksi eri vaihtoehtoa.
 

ilmeisesti kaikista junista ei voi lippuja ostaa,
joten paras lienee ostaa molemmissa suunnissa automaatista.
Lentokentälläkin on ainakin Finavian sivujen mukaan automaatti.
 
Pitäisiköhän vähän tiuhempaan junalla reissata,
ettei sitten olisi näin pihalla kaikesta.
 
Toivottavasti ovat nyt sitten junat ajoissa.
ilmeisesti myöhästymisiä on ollut,
kun joku määritellyt uudestaan, mitä VR tarkoittaa.
Oletteko kuulleet ?
Se tarkoittaa tietenkin että
venaa rauhassa.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Raikasta

Viis siitä, vaikka Pekka Poutaa  
nämä Suomen kelit naurattaa. 
Signora pakkaa nyt justiinsa kaikki talvikamppeet pois silmistä
ja ripustelee kesähepeniä henkariin.

Kyllä se kesä sieltä tulee.
Mielitietty tuskaili eilen,
että saapasmaassa alkaa olla jo "caldo".
Huoh, se on tämä jokavuotinen kinailu
lämpöisen ja "raikkaan" ilman välillä.
Siis italialaisethan usein kesähelteinä kadehtii meitä suomalaisia.
Meillä on kun niin ihanan raikasta.
Jep, kummastihan ne raenokareet takin kauluksella virkistää.

Signora odottaa mielenkiinnolla,
minkälaista keliä Suomi mielitietylle ensi kuussa tarjoaa.
Ne rakeet voisi olla kova juttu.
Olisi ainakin  "frescoa".


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Pahvikansiokansa

Kaikille signoran ystäville on lienee käynyt jo ilmi,
että keskivertoa raihnaisempana signora vähän kadehtii italialaista omalääkärisysteemiä.

Mielitietty valitteli, 
että häntä on pari keraa huimannut.
Tutkaili kalenteriaan ja totesi,
että ensi tiistaina ehtii käymään lääkärissä.
Sinne mielitietty menee ihan ilman ajanvarausta.
Ilman mitään vakuutteluja kenellään sairaanhoitajalle,
jotta tarvetta lääkärin juttusille pääsylle tosiaan on.
Mielitietty aikoo pyytää lähetteen verikokeisiin.

Mitä luulette, miten tämä Suomessa hoituisi?
Siis jos joku haluaisi saada lääkäriajan huimauksen vuoksi?
Taitaisi jäädä haaveeksi.
Tai mitä sanoisi lääkäri,
jos potilas kertoo haluavansa päästä verikokeisiin ?
Ei taitaisi onnistua.

Vaan jos suomalainen nyt sitten kuitenkin on onnistunut puhumaan itsensä lääkäriin
(Todennäköisesti viikkojen päähän. 
Eihän huimaus mikään akuuttiasia ole)
ja peräti saanut lähetteen labraan,
sujuukin tämän jälkeen asiat Suomessa jouhevammin.

Italialainen saa paperilähetteen,
jonka kanssa marssii labraan.
Tulosten valmistuttua italialainen palaa labraan hakemaan tulokset.
Seuraavaksi pitää tehdä vielä uusi visiitti lääkärin luokse tulosten kanssa.

Sama systeemi on varmaankin kaikkien muidenkin kokeiden kanssa.
Signora näkeekin Italiassa bussissa usein matkustajia,
 joilla on kaikilla samanlainen pahvikansio kädessä.
Signoran käyttämä bussi kiertää paikallisen sairaalan kautta.

Säännöllisesti verikokeissa käyvänä signora kyllä liputtaa Suomen käytännön puolesta.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Lautanen kiertoon

Pääsiäisreissulla eräänä iltana signoralle iski jano ja hän ehdotti,
jotta pariskunta pistäytyisi baariin hörpyt ottamaan.
Olihan signora italialaisesta aperitiivikäytännöstä toki tiennyt,
mutta silti  vähän pääsi yllämään pöytään 
 limun ja Spritzerin seuraksi ilmestynyt lautanen täynnä jos jonkinlaista purtavaa.
Vähän hukkaan meni nuo herkut,
kun kello oli jo lähes seitsemän ja tunnin päästä oli illallinen odottamassa.
Spritzer on valkoviinistä ja kivennäisvedestä tai spritestä sekoitettu drinksu.
Signora otti siitä ihan vaan testihörpyt, muuten oli limulinjalla.
Ja kokonaishinta oli 10 €.
Siis limu, spritzer ja nuo murkinat.

signora oli muuten baarin ainoa tapaus, 
jonka edessä ei spritzerlasi nököttänyt.
signora tunsi itsensä vähän " ei kuulu joukkoon "- tyypiksi.

Koska lautaselta naposteli vain mielititetty,
ei se läheskään tyhjentynyt.
Signora ei voinut olla pohtimatta,
päätyikö sama lautanen täydennettynä kenties seuraavan
spritzerjanoisen pöytään ?
Tuskin syömingit roskiinkaan päätyivät.
Signoralla on aikamoinen bakteerikammo
ja päätyy aina silloin tällöin pohtimaan kaikenlaista.
Maitohappobakteeri rules !


torstai 4. toukokuuta 2017

Fiiliksen metsästys


Signoran pitää nyt hiukan toppuutella mielitietyn lomasuunnitelmia.
Pääsiäisen remuamisen jälkimainingeissa jo 41 vuotta mukana kulkenut nivelreuma osoitti mieltään.
Mäkien ja rappusten kapuamiset ärsyttivät polvea sillä seurauksella,
että eilen sieltä kiskottiin huima määrä sameaa nestettä.
Nivel oli tulehtunut, tämän kertoi nesteen sameus.
Tilalle tökättiin kortisonia.
 
Kesälomareissulla olisi tarkoitus suunnata Amalfi-Positano –akselille
ja siellä kapuamista taas piisaa.
Signoran on pakko pitää mielitietyn kanssa pieni palaveri
ja ehdottaa, että tällä kertaa otettaisiin vähän iisimmin.
Ja varata mukaan polvituet.
Jospa niistä olisi jotain apua.
Ja yrittää kaivella jostain sitä ”voisi asiat olla huonomminkin –fiilistä”.
Ehkä se löytyy, kun särky häviää.