tiistai 19. helmikuuta 2019

Tekniikkamurinaa

Tekniikka on ihan kivaa.
Lähes asian kuin asian saa hoidettua pikaisesti netin kautta.
Mikäli rahkeet antavat myöten.
Signoran rahkeet riittävät ehkä vartin naputteluun.
Sitten alkaa jomotus hartioissa ja käsissä.

Viime aikoina signora on joskus haikaillut vanhaa aikaa.
Kun asiat sai hoidettua pikaisesti soittamalla.


Ja ehkä ihan vielä vanhanaikaisella veivipuhelimella.
Ei tarvinnut puljata useiden eri valintojen kanssa.
Samoin ennen vanhaan pystyi myös soittamaan  esim oman kotikaupungin Kelaan.
Näin ei soittajaa ennen ollut lähes sataa jonottajaa,
kuten nykyään, kun kaikki on keskitetty.

Myös terveyskeskusten palvelunumeroihin pystyi soittamaan itselle sopivana aikana
ja odottaa, jotta joku vastaa.
Nykyään voi vaan jättää takaisinsoittopyynnön.
Soitto tulee sitten koska vaan.
Vaikka ruuhkabussissa.
Kiva siinä sitten alkaa avautumaan,
että kun sitä ummetusta pukkaa aina vaan.

Eilen signora tuskaili TE-toimiston bittimaailman kanssa.
Ei signora (ainakaan vielä) potkuja ole saanut
vaan nyt kun kun sairasloma aina vaan jatkuu
ja Kela pistää anteliaan rahakirstunsa kiinni,
on seuraava etappi hakea määräaikaista kuntoutustukea työeläkelaitokselta.

Koska niiden päätöksissä kestää,
on raihnaisella armeliaasti mahdollisuus hakea odotusaikana ansiosidonnaista päivärahaa,
jotta pastan ja leivän popsinta voi jatkua edes jossakin määrin,
 toki ei tietenkään näitä kahta yhdessä.
Senhän kieltää nyt jo Italian ruokapoliisikin.
Päivärahan hakua varten pitää tietenkin ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi.

Edellisen kerran signora on tämän operaation tehnyt joskus kivikaudella,
jolloin riitti,
kun marssi toimistolle todistuskansio kainalossa.

Eipä onnistu enää.
TE-toimiston täti kertoi puhelimessa,
jotta sen voi tehdä "näppärästi" verkossa.

No siinä oli kyllä näppäryys kaukana.
Ensinnäkin signora oli ihan pihalla,
mitä hän kaikkiin kohtiin vastaa.
Mitä työtä hakee?
Mitä on valmis tekemään työllistyäkseen?
Mihin toimenpiteisiin sitoutuu?
Mitä odottaa työvoimatoimistolta?

Eikä näihin voinut edes vastata vapaasti
vaan piti valita valmiista vaihtoehdoista.
 Siis mitä ihmettä näihin signoran tapauksissa voisi vastata ?
Kun päämääränä on kuitenkin palata mahdollisimman pian omaan työhön?
Ja kun tällä hetkellä niin käsi- kuin jalkapuolena ei oikein mikään onnistu?
Kun kuntoutus käy työstä?

Ikuisuuden pakerruksen jälkeen signora sai jotain aikaiseksi,
yltyvän hermosäryn kera.
Kun hän sitten palasi katsomaan tietojaan,
yhdessä kohdassa luki " työhanku ei voimassa".
Kun signora sitten yritti tehdä  hakuilmoitusta uudestaan,
tuli  herja " haku voimassa".
Jep, mikähän siellä lie nyt sitten on tilanne?
Ehkä signora palaa tänään sivuille uudestaan uudella energialla.
Johonkin signora muistelee sitoutuneensakin,
vaan ei oikein enää muista miin.
Ehkä sekin sivuilta löytyy.

Tietokoneärsytys saavutti sitten illalla huippunsa,
kun piti vielä täyttää kahta eri poliklinikkakäyntiä varten esitietolomakkeet netissä.
Ärsyttävintä näissä kaikissa on se,
että vapaasti ei voi itse kirjoittaa.
Usein on tilanne
että mikään vaihtoehdoista ei ole sopiva.
Joskus ajanvarauslappujen mukana on tullut paperinen lomake.
Vaan nyt ei.
Ja sitä paitsi niissä paperiversioissa on (säästösyistä ?)
 tiivistetty tekstit ja kirjoitustilat niin pieneen,
ettei ole mitään mahdollisuuksia saada kaikkea mahtumaan.

Edessä on vielä taistelu sekä työttömyyskassan että
työeläkelaitoksen nettihakemusten kanssa.
Kunhan vaan saa kaikki liitteet kasaan.
Liitteet, joiden saaminen vaatii koneen naputtelua.

Kummasti vaan se veri vetää tänne blogiinkin naputtelemaan,
vaikka välillä nousee sauhu päästä,
kun noiden virallisten asioiden kanssa taistelee.
Vaan kun tämä on sellaista mukavaa puuhaa.
Ja sitä fysioterapeuttikin suosittelee,
tekemään mukavia kivun unohtamiseksi.
Toivottavasti nämä itse jututkin ovat sitten mukavia,
edes joskus.




perjantai 15. helmikuuta 2019

Miniromantiikkaa

Signora on aikamoinen romantiikkahöpsö.
Näkee romantiikkahömppää vähän joka paikassa.
Kuten romanttisen aasinsillan signoraan ja mielitiettyyn tästä kuvasta:

 
1960-luvulla oli Italiassakin kunnolla lunta.
Ei tainnut silloin tämä minimielitietty arvata,
että nämä  italialaiset "lumikinokset" ovat vihje tulevasta.
Että jossain vaiheessa elämään tupsahtaa signora lumisesta pohjoisesta.
Ja että sen myötä joutuu tarpomaan oikein kunnon lumikasoissa.
 
Söpöä tuo italialaisten lasten talvityyli.
Vaan ei tuolla takilla kyllä paljoa lumessa peuhata.
Tosin eihän italialaislapset taida nykyäänkään ulkona ollessa pahemmin maassa rieukkua,
oli lunta tai ei. 


Tasapuolisuuden vuoksi myös minisignorinasta yksi kuva
ja tyylinäyte:
 
 





torstai 14. helmikuuta 2019

Auguri di San Valentino

Signoran opit tärkeiden päivien muistamisesta AJOISSA alkavat pikkuhiljaa tuottaa tulosta.
Nyt ystävänpäivän aamuna klo 8.30 kilahti video Italiasta,
jossa  mielitietty toivotteli Buon San Valentinoa.
 
Muutama vuosi sitten signora kirjoitteli klo 8 draamasta.
Siis siitä, kuinka äärimmäisen vaikeita aamut mielitietylle ovat.
Jo pelkkä puheen tuottaminen on työlästä.
 
Tällä kertaa video oli edellista selvempi.
Kun ottaa huomioon, että kello oli Italiassa vasta 7.30,
jolloin mielitietty yleensä vielä uneksii signorasta kuorsaa,
oli tuotos ihan perfetto.
Jopa hymyä irtosi,
kun mielitietty siellä kertoi,
että jatkaa perinnettä lähettää video ystävänpäivänä
ja että toivottavasti tämä video on edellistä parempi.
Pariskunta oli juuri viime viime viikonloppuna muistellut 
edellistä "kidnappausvideosta". 

Signora ei hennonnut tänä aamuna kertoa,
että eihän tuo edellinen video ollut ystävänpäivänä vaan signoran syntymäpäivänä.
Vaan ei kait sitä nyt kaikkea aamu-unisena voi muistaa.

Italiassahan tämä päivä on rakastavaisten päivä,
San Valentino.
 
Tuosta Pyhästä Valentinuksesta ei kovin paljoa tiedetä.
Vaan tarinoita ja legendoja sitäkin enemmän.
Yhdessä tarinassa Rooman keisari  Claudius II kielsi sotilailta naimisiinmenon.
Keisari tuumasi,
jotta ilman akkoja sotilaat ovat parempia sotilaita.
 
Pyhä Valentinus oli kuitenkin rakastavaisten puolella
ja vihki pareja salaa.
 
Vaan kiinnihän Valentinus puuhistaan sitten jäi
ja päätyi vankilaan.
Naimisiin  päässeet parit lähettelivät sitten Valentinukselle lahjoja kaltereiden taakse. 
 
Ihanaa ystävänpäivää 
ja 
 San Valentinoa
 kaikille mielitietyn ja signoran ystäville !
 
 
 


 
 
 
 

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Italian vanhukset

Signora on sydän kylmäten seurannut viime päivien keskustelua Suomen vanhustenhoidosta.
Asiasta oli puhetta myös mielitietyn kanssa.
Kuten myös siitä,
kuinka ikäihmisistä huolehditaan Italiassa.
Ihka ensi alkuun taas varoituksen sana,
eli vastuu on lukijalla. 
Signoralla on ehkä voinut olla jotain pieniä väärinymmärryksiä kielestä johtuen.

Vaan Italiassa menee homma vähän eri tavalla mitä Suomessa.
Ensinnäkin on hyvin tyypillistä,
että samassa huushollissa asuu useita sukupolvia.
Tästä on esimerkki ihan mielitietyn naapurissa,
toisessa talonpuolikkaassa,
jossa asuu  iäkäs leskitäti ja tädin pojan perhe.

Italiassa monesta vanhuksesta pitää huolta tämän omassa kodissa padante.
Padante on nimitys hoitajalle/avustajalle,joka tulee vanhuksen kotiin.
On tapauksia, joissa tämä badante myös asuu hoidettavansa kotona.
He jeesaavat lähinnä arkisten asuioiden kanssa.
Padanten työstä pitää tehdä ihan virallinen sopimus.
Italiassa taitaa olla myös firma poikineen,
jotka näitä avustajia välittävät.
Vaan Italiaa yhtään tuntien, signora veikkaa,
että ehkä kaikki eivät ole hommissa virallisesti.


Entä kuka badanten  sitten maksaa ?
Il codice civile eli siviililaki sanoo aika selvästi,
että mikäli vanhus apua tarvitsee, vastuu on omaisilla;
puolisolla ja sen jälkeen lapsilla, lapsenlapsilla, 
mahdollisilla vanhemmilla, lasten puolisoilla sekä sisaruksilla.

Tuo ylläoleva oli pienoinen yllätys mielitietyllekin,
kun laista netistä luki.

Apua tarvitseva voi myös hakea tukea,
mutta se pitääkin sitten tehdä ns lakiteitse.
Ilmeisesti tilanteessa, jossa esim lapset kieltäyvät maksamasta,
voi siitä seurata ihan laillisia seuraumuksia jälkikasvulle.

Se. mitä tapahtuu  tilanteessa, jossa esim kenelläkään vastuullisella ei ole
 taloudellista mahdollisuutta maksaa,
ei signoralle oikein selvinnyt.
Vaan liekö sitten siinäkin tapauksessa on ensin käytävä tuo lakitie loppuun.

Italialaisille joskus naureskellaan,
jos he asuvat vanhempiensä nurkissa.
Vaan olisiko tässä yksi syy siihen ?

Myös hoitokoteja löytyy sekä yksityisiä että kunnallisia,
mutta niiden käyttö meni yli signoran ymmärryksen,
joten hän ei ota asiaa enempää kantaa.
Ja tokihan niitä tarvitaan.
Jos vanhus tarvitsee sairaanhoidollista apua,
se ei taida badanten kanssa onnistua.

 

maanantai 11. helmikuuta 2019

Ciao ciao !


Ciao ciao amore!

Sinne se mieitietty taas hyppäsi junan kyytiin
ja suuntasi kohti lentokenttää.

Nämä mielitietyn Suomi-visiitit ovat aina niin lyhykäisiä,
jotta ovat jo ohi ennen kuin signora oikein edes ehtii käsittääkään,
että siinä se mielitietty nyt on.

Jos signoran kotoa ei löytyisi todistusaineistoa,
voisi melkein epäillä,
oliko mielitietty todellakin täällä,
Niin nopeasti aika meni.

Tuota todistusaineistoa löytyy sieltä täältä.
Lipokkaat lattialta
(italialainen ei vaan yksinkertaisesti osaa kävellä sukkasilteen),
Partavaahto ja höylä lavuraarin reunalta
( italialainen ei mitään sähköhärveleitä käytä,
vaan ihan käsipelillä mennään),
niin tutulta partavedeltä tuoksuva pyjama pyykkikorissa
(raaskiiko sitä edes pestäkään ?),
sohvan käsinojalla lojuva kauluspaita
(mielitietty on paitamiehiä) 

Makuuhuoneen lattialla lojuvat sukat
(näköjään italialaiset sukat ovat sukua suomalaisille,
eivät koskaan päädy pyykkikoriin),
tiskipöydällä nököttävä minimaalinen espressokeitin
ja vielä minimaalisempi kahvikuppi
( italialainen juo kahvin aina pikkuriikkisestä kupista,
isompaa on kokeiltu, vaan ei oikein passaa),

Kai se on uskottava,
että se on täällä ollut,
vaikka aika johonkin taas katosikin.





perjantai 8. helmikuuta 2019

Rakkautta ilmassa

Love is in the air.
Tai siis ei vielä juuri tällä hetkellä.
Alkuillasta sen rakkauden pitäisi liidellä ilmoja pitkin kohti pohjolaa.
 
 
Toivottavasti se l'amore pääsee myös laskeutumaan maan pinnalle sieltä yläilmoista.
Herrat ja rouvat lennonjohdossa taitaa jonkin verran edelleen lakkoilla.
Samoin tuo ilmojen herrakin on tainnut viime aikoina näyttää mahtinsa
ja mm lumen vuoksi on taidettu lento jos toinenkin perua.
Toivottavasti ne kiitoratasedät ovat tänään teräskunnossa
ja jaksavat lykkiä mahdollista lunta/loskaa pois,
jotta mielitietyn kone alas pääsee.

Signoran pitäisi suunnata kentälle junalla.
Busseilla kun on sopivasti tauko siinä kohtaa.
Toki sitä voisi ottaa normivuoron Helsinkiin
ja sitten suunnata vaikka Finnairin kenttäbussilla kentälle.
Vaan signoralla on jo junalippu taskussa,
joten sillä koitetaan mennä. 

Ainakaan toistaiseksi ei signoran suunnittelema junavuoro ole peruttujen listalla.
Sitä paitsi tuo kelisetä lupailee vesisadetta,
joten ehkä se sitten sulattaa liiat lumet raiteilta.
 
Ja jos nyt sitten niin käy,
että signora ei kentälle pääse
ja italialainen joutuu tulemaan omin nokkineen signoran kotikaupunkiin,
niin eikös se ole vähän niin,
että heikäläisten syyhän tämä itse asiassa on ?
Signora muistelee,
että VR on aikoinaan tilannut junavaunuja Italiasta.
Junavaunuja, jotka eivät sitten kestä pakkasta.
 
Flunssaa pukkaa signoralle.
Samoin tällä hetkellä ollaan vähän niin kuin silmäpuolena.
Aamun unihiekkojen poishieronta meni vähän pieleen
ja signora tökkäsi sormensa toiseen silmäänsä.
Nyt on vähän häijy olo.
Kovin korea ei ole tuo silmäkään,
kun punaisena mollottaa. 

Eli kaiken kaikkiaan ihan normijuttuja tässä kahden maan loukussa
näin juuri ennen H-hetkeä.



torstai 7. helmikuuta 2019

Nettivapaa lento

Norwegianin Facebook-seinällä käydään usein kiihkeää keskustelua 
wifin toimimattomuudesta.
Signoraa tämä tuppaa ihan naurattamaan.
Siis eikö sitä kestä muutamaa tuntia ilman nettiä ?
Mitenhän ne lentomatkat ovat sujuneet tuolloin,
kun nettiyhteydestä lentokoneessa ei kukaan osannut edes haaveilla ?


Toki jos palvelu on luvattu,
olisihan se kiva,
että se toimii.

Vaan jos ei syystä tai toisesta toimi,
niin kannattaako sitä itsensä kauheaan raivoon lietsoa.
Pahimmillaan sitä sitten saapuu määränpäähän kiukkua puhisten.
Hyvää lomaa vaan !

Singora on harvemmin päässyt mielitietyn kanssa samaan aikaan koneeseen.
Vaan noina harvoina kertoina on kyllä signora
ihan onnistuneesti pystynyt vessareissut koneessa tekemään ilman,
että niin kova mielitietyn ikävä iskisi, että siitä pitäisi ihan viestiä pläjäyttää.
Niin romanttista kuin se olisikin.
Vai olisiko ?
Olisiko se se nyt niin mieltä ylentävää tietää,
että toinen siellä pöntöllä istuskellessa ikävöi ?
Norwegianin mielestä taitaa olla
kun kyseisestä operaatiosta on mainoskin pyörinyt.


Itseasiassa itse kullekin voisi tehdä ihan hyvää välillä vieroittaa itsensä koko netistä,
varsinkin reissatessa.
Joskus, kun reissun päällä näkee turisteja nenä kiinni kännykässä,
tulee lähes surku olo.
Siis kuinka paljon he tuhlaavatkaan aikaa somessa roikkumiseen ?

Ravintoloissakin seurueet seurustelevat kukin oman kännykkänsä kanssa
sen sijaan, että nauttisivat ystävien seurasta.
Mikä matkan tarkoitus onkaan?
Nauttia uusista kokemuksista ja ehkä hyvästä seurasta
vai saada mahdollisimman paljon Instagram- tai blogimateriaalia ?

Toki reissatessa netti voi olla joskus tarpeen.
Etsitään osoitetta tai muuta infoa.
Viestitellään tarvittaessa muualla olevien matkatovereiden kanssa.
Mutta ei koko ajan.

Signoralla on itseasiassa periaate,
että Italiassa ollessa netti ei ole läheskään koko ajan päällä.
Ehkä pari kertaa päivässä signora hetkeksi kurkkaa,
missä mennään, onko joku kenties kaipaillut.

Italiassa ollessa tuntuu, kuin päivässä olisi enemmän tunteja.
Siellä signora usein tajuaa,
kuinka paljon netissä roikkuminen todellakin vie aikaa.
Kotona ollessa kännykkä kuin itsestään kulkeutuu käteen.
Kuinkahan monta kertaa sitä tulee luettua esim Iltalehtikin ?
Onkohan lempibloggari päivittänyt jotain ?
Ja kuitenkin kerta päivässä riittäisi vallan hyvin.
Ehkä tässä on signoran seuraava haaste.