Kesäterveiset !

Signora rakastaa kirjoittamista.

Viime kuukausina on ollut lähes harmi,

että kirjoittaminen ei ole onnistunut.

Se  kun olisi lähes rentouttavaa puuhaa.

Nyt signora päätti kuitenkin muutaman rivin naputella.

Ja toivotella hyvää kesää kaikille signoran ja mielitietyn ystäville !

Tilanne ei suinkaan ole paranemaan päin.

Pari viikkoa sitten signora kuuli,

että välilevyn pullistuma ei ehkä olekaan ainoa ongelma!

Elokuussa odottaa hermoratatutkimukset.

Takaraivossa jyskyttää pelko pysyvistä vaurioista hermoissa.

Jo 10 kuukautta kestäneet kivut alkavat myös uuvuttaa, turhauttaa.

Arkielämä ajoittain yksikätisenä yksinasujana on haastavaa.

Joka sunnuntaille pitää myös haalia jostain kipulaastarin vaihtaja.

Yksin se ei onnistu.

Aika yksinäiseltäkin on ajoittain tuntunut.

Viikon päästä signora suuntaa peräti kahdeksi viikoksi mielitietyn hoiviin.

Siellä on hyvä olla, vaikka kivut mukava seuraavatkin.💕💕

Mielitietty oli suunnitellut vievänsä signoran erään lääkärin juttusille.

Mielitietty on jo yhden visiitin tehnyt tämän lääkärin luokse.

Esitellyt signoran tilanteen ja magneettikuvien tulokset.

Tämä dottore oli jeesannut mielitietyn kolleegaa saman vaivan kanssa. 

Mahtoi lääkäri olla vähän ihmeissään,

kun mielitietyn kanssa jonkun tuiki tuntemattoman suomalaisen ongelmista jutteli.

Suomessa tuollainen ei varmaan onnistuisi.

Tuon visiitin jälkeen paljastui täällä koti-Suomessa,

jotta välilevyn pulllistuma ei olekaan ainoa ongelma.

Signoraa alkoi mietityttää,

että ennen hermoratatutkimusta hän ei tuonne lääkäriin uskalla mennä.

Signoraa vähän harmitti kertoa tästä mielitietylle.

Mielitietty oli reissannut lääkärin pakeille kesken kiireisintä periodia töiden suhteen.

Matkaan dottoren luokse eri kaupunkiin meni reilut 2 tuntia/suunta.

Siihen hujahti yksi kokonainen iltapäivä ja osa illastakin.

Vaan ei mielitietty ollut moksiskaan.

Tuumasi vaan, että hän peruu ajan.

Mennään sinne seuraavalla kerralla,

kun on tietoa enemmän ja jos pullistuma vielä vaivaa.

Sellainen se mielitietty on.

Ajattelee aina signoran parasta.

Paussi

Signora kuuluu siihen ryhmään,

joka sukeltaa synkkyyteen hyvin herkästi,

jos jokin asia on pielessä.

Signora on yrittänyt kovin tehdä töitä tämän asian suhteen.

Ettei niin herkästi sukeltaisi murheiden syövereihin.

Jotta aina välillä jaksaisi muistaa ehkä ne ihan pienetkin rippeet hyvistä asioista.

Joskus se onnistuu,

joskus ei.

Tämä vuosi on ollut aika lähellä tuota eitä.

Isän poismeno ja siihen liittyvä taistelu siitä,

että isä saisi inhimillisen lopun yhdessä kovien kipujen kanssa veti kyllä mielen todella mustaksi.

Nyt, kun lopultakin 9 kuukauden jälkeen hermokipu alkaa hellitää,

tekevät polvet tenän.

Kumpikin.

Alkaa näyttää siltä,

että tekonivel on tullut tiensä päähän.

Ja että toinenkin on sen tarpeessa.

Viikon päästä on reumakontrolli.

Päivät ovat todella pitkät,

kun sitä odottaa.

 

Mielessä kaihertaa myös pelko siitä,

missä kunnossa jalat ovat,

kun olisi aika lentää mielitietyn luokse.

 

Todella raskaiden kuukausien jälkeen yhteinen aika olisi todella tarpeen.

Italiassa tuota yhteistä aikaa on kunnolla ainoastaan pääsiäisen tienoilla

ja näin kesäisin yhden viikon verran.

Muulloin on  mielitietty joka päivä töissä.

 

Tästä syystä elokuun yhteisestä viikosta on tullut niin kullanarvoinen asia.

Signora on niin odottanut sitä.

Varsinkin kun edellinen vuosi sitten meni vähän surullisissa merkeissä.

Eräs ihmissuhde koti-Suomessa kaihersi ja suretti päivittäin.

Nyt kuukausi sitten signora ajatteli,

että tästä tulee kaikkien aikojen ihanin kesä.

Jos siis hermokivut unohtaa.

Signora on ollut niin onnellinen,

kun pariskunnalle tarjoitui viettää yksi viikko mielitietyn serkun asunnossa.

Ihan kahden.

Siis ennen yhteistä lomaviikkoa.

Jossain vaiheessa signora jo ajattelikin,

että nyt tuntuu kyllä vähän liian onnelliselta.

Tuskin tämä jatkuu.

Nyt on ainakin paussi päällä.

Herneitä liikenteessä

Kuten edellisestä tekstistä käy ilmi,

meni Tallinnan reissu täysin mönkään.

9 kuukautta jatkuneiden kipujen jälkeen iskeneet täysin uudet kivut

keikautti signoran sietokykymukin ympäri.

Mielitietty on kovin tykästynyt Tallinnaan

ja odotti sitä kovin.

Eipä siinä kovin paljoa pystynyt reissusta nauttimaan,

kun perässä  taapersi alati nariseva akka.

Ja itkua pillittävä.

Ja narinaa riitti.

Signora ärsyyntyi lähes joka asiasta.

Taisi olla jopa ilkeä. 

Kun pahaa oloa piti saada ulos purettua,

oli lähes, kuin signora olisi etsimällä etsinyt asioita,

joista kiukutella, haastaa riitaa.

Tuli kyllä täysin uusia aluealtauksia sen tiimoilta,

mistä herneet nenuun voikaan rykäistä.

Oli kuulkaa drama queenin nenässä tukkoista.

Eikä pelkästään allergian vuoksi.

Mielitietty en hermostunut kertaakaan.

Kun signora jälkikäteen sitten harmitteli ja pyyteli karmeaa käytöstään anteeksi,

mielitietyn vastaus oli

"Ma noooo,  non dire cosi! Non era la colpa tua. Era la colpa delle tue  malattie" .

Mielitietty oli sitä mieltä,

että eihän mitään anteeksipyydettävää ole,

kun eihän vika ollut signoran.

Syy kaikkeen oli signoran terveysongelmat.

Aika mahtava asenne,

ainakin signoran mielestä.

Signorasta ei ehkä olisi vastaavaan.

Siis että voisi ottaa vastaan täysin hermostumatta mitä tahansa kohtelua ja käytöstä,

jos siihen olisi "hyväksyttävä syy".

Pohjanoteeraus

Kyllä se on kuulkaa niin, että kannattaa olla varovainen, mitä toivoo.

Ne toiveet kun voi käydä toteen.

Niin kuin signoralle kävi nyt viikonloppuna mielitietyn Suomi-visiitin aikana.

Ohjelmassa oli Tallinnareissu ja signora niin toivoi,

jotta voisi unohtaa hemmetin välilevyn ja sen pullistelun.

Ja totta tosiaan,

niinpä kävikin,

ihan totaalisesti.

Torstaina alkanut molempien polvien järkyttävä kipu

 kun vei kaikki ajatukset takuuvarmasti pois kaikesta muusta.

Mieltä kalvoi ajatus, että onko toisen polven tekonivel tullut tiensä päähän?

Ja että onko toinen kulumaa sisältävä polvi niin ikään finito?

Kauhukuvat leikkauksista valtasivat signoran pään.

Siis polvileikkauksista.

Aikaisemminhan siellä päässä mylläsi pelko kaularangan vaarallisesta leikkauksesta.

 

Kai sitä pitäisi ajatella, että vaihtelu virkistää.

Torstain jälkeen ei signora ole pahemmin nukkunut.

Viiltävä kipu polvissa kun on pahinta vaakatasossa ollessa.

Ja signoralla on sentään supervahva kipulaastari pullistuman vuoksi.

Mikä lie olisikaan kipu ilman sitä ?

 

Kovin paljoa ei signora onneksi  pystynyt mielitietylle ääneen kiukuttelemaan.

Liekö signoran refluksitauti villiintynyt vai mikä on,

mutta puhuminen on todella työlästä.

Niellesssä tuntuu, kuin olisi niellyt veitsen,

joka siellä ruokatorvessa kieppuu.

Tänään on aika kurkkudottorelle.

Turhaa varmaankin edes sanoa,

että koko viikonloppu oli oikea pohjanoteeraus.

Kuningataridea

Näitkö perjantaina Hesassa lentokentällä vaalean naisen 

haahuilevan pitkin poikin vessapaperi kengästä roikkuen ?

Signorahan se siellä pyyhälsi mielitiettyä vastaan.

Nyt varmaan joku luulee,

että signoralla oli niin kiire mielitietyn luokse,

jotta ei malttanut papereita pönttöön nakata.

Ei kuulkaa ollenkaan niin.

Paperit oli ihan tarkoituksella survottu kenkiin.

Signoran kintut ovat täysin eri  paria.

Signora ei ole vielä onnistunut löytämään putiikkia,

josta voisi ostaa erinumeroiset popot.

Talvella tämä ei ole ongelma.

Vaikka toisessa jalassa kenkä hölskyy,

pysyy se jalassa varsien ja ties minkä johdosta.

Nauhallisetkin menettelee.

Sen kun vaan kuroo pienemmän jalan kengän nauhoja tiukempaa.

Balleriinat ja avokkaat ovat ne hankalat.

Jos ostaa pienemmän kintun koon mukaan,

saa sitten toisesta jalasta varpaat ja kynnet verille parissa tunnissa.

Isomman koiven mukaisista kengistä ei sitten se pienemmän jalan kenkä pysy jalassa.

Joskus tähän auttaa pohjallinen.

Signoralla oli ihkauudet kankaiset balleriinat.

Kerrankin tuntui,

että JEES, ihka ekat täysin sopivat kesäpopot on löytynyt.

Jopa ilman pohjallista.

V-I-R-H-E !

Ei signoran koiville ole sopivia kenkiä.

 

Lentokentän juna-asemalta lampsiessa alkoi kenkä jo lerpsuttamaan aika lailla.

Tämä taas tarkoitti sitä,

että signoran täysin sökö polvi ärtyy alta aikayksikön.

Polvi kipeytyy heti pienestäkin harhaliikkeestä.

Ja oli ollut kipeä jo ennen tätä.

 

Signora siinä hetken panikoi,

että mitä hemmettiä tekee ?

Jatkaako paljain jaloin ?

Pöntöllä sitten iski kuningataridea.

Vessapaperia kengän kärkeen.

 Ja hyvin toimi.

Puolivallaton puoli-sinkku

Sauli-pressamme kertoi ennen Jenniään olevansa sellainen

"puolivallaton leskimies".

Signora kokee aina joskus olevansa

"puolivallaton puolisinkku".

Kun ei ole sitä toista vierellä.

Se kun on siellä meren toisella puolen.

Tai mitä lie tässä välissä onkaan.

Tuo vaan kuulosti niin romanttiselta.

Vähän niin kuin Laura Pausinin

Tra te e il mare  

Ei signora tuolla puolisinkulla siihen viittaa,

että hän täällä  meren toisella puolella puuhailisi mitä lystää.

Ei todellakaan.

Vaan sitä, että näin kaukosuhteessa sitä kohtaa vähän niitä samoja negatiivisia juttuja,

joita ihka oikeat sinkutkin voivat kohdata.

Kuten eräänlainen yksinäisyys juhlapäivinä.

Signoran suuri kompastuskivi on kaikki nämä vähän erikoiset päivät

kuten esimerkiksi Juhannus.

Päivät, jolloin yleensä ollaan yhdessä perheen tai kumppanin kanssa.

Autottomana signora on täysin jumissa kotona niin juhannusaattona kuin -päivänäkin.

Ja toisaalta,

vaikki kärry olisikin,

tulisikohan sitä mihinkään yksin lähdettyä ?

Juhannuksen tienoilla signora hyppää nopeasti sanomalehdestä kaiken juhannukseen liittyvän yli.

Pysyttelee usein Facebookista pois.

Se kun on yleensä täynnä mitä ihanampia juhannusjuhlia ja -juttuja.

Ehkä pitäisi perustaa Facebookiin sellainen

"puolivallattomien puoli-sinkkujen tukiryhmä". 

Löytyykö jäsenehdokkaita ?

Nuukaileva konttorirotta

Signora aina silloin tällöin hoitaa niin raihnaista terveyttään myös yksityisellä puolella.

Ja saa joskus kommentteja,

 " ei mulla vaan olisi varaa".

Oikeasti ei sitä olisi signorallakaan.

Kaikkea muuta, pienipalkkainen kunnan konttorirotta kun on.

Vaan terveys kun on niin kullanarvoinen juttu

( varsinkin kun se on niin monella tavoin signoran elämässä retuperällä),

että signora on valmis tinkimään jostain muusta asian hyväksi.

Ja onpa sitä luottokorttiakin vilauteltu erinäisiä kertoja

ja sitten makseltu käyntejä erissä.

On suunniteltu hartaasti viikon ruokalistoja,

jotta ruokakauppaan ei tarvitsisi jättää kovin suuria summia.

Puurolounas on ihan hyvä juttu.

Tämä on oikeastaan vähän nurinkurinen juttu.

Ihminen saattaa olla sitä mieltä,

että

a) ei ole varaa käydä esim kerran vuodessa yksityislääkärillä

b)  koko homma kuuluu itseasiassa yhteiskunnan maksettavaksi, vaikka rahaa olisikin

Maksahan toki yksityislääkärin visiitti.

Vaan  niin maksaa elämässä moni muukin vapaahtoinen asia.

Tupakka-aski päivässä tietää suurinpiirein 200 €/kk.

 Toki signora tietää, että eihän lopettaminen ole simppeli juttu.

Vaan kun sitä pidetään tarpeellisena,

sitä ei monikaan kyseenlaista.

Se niinkuin kuuluu asiaan.

Mutta 100 € terveyteen sitten kyseenalaistetaan.

Kurkusta alas saa menemään muillakin tavoin erinäisiä euroja kuussa.

Vaikkei edes puhuttaisi alkoholista.

Signora ei raahaa sen kummemmin limu- kuin mehupullojakaan kaupasta.

Kaikenlaisen herkuttelunkin yrittää pitää aisoissa.

Kyllä kaikella tällä yhden lääkärireissun maksaa.

Miksi sitten signora niin yksityisen puolen puolesta liputtaa ?

Ensinnäkin ainakin signoran kotikaupungissa

 on mahdotonta naispuoleisen immeisen saada niin tuikitarpeellista "vuosikatsastusta".

Monikaan ei pidä tätä tarpeellisena.

Varsinkin jos ei ole mitään vaivaa.

Ei ollut signorallakaan silloin kerran kauan sitten

kun vuosittaisella käynnillä lausuttiin sanat " syövän esiaste".

Se,  jos mikä vakuutti siitä,

että kerran vuodessa signora lääkärin juttusille palaa.

Julkisella puolella on hammaslääkäriin samoin on aika toivonta päästä.

Signora pääsi vuosia ainoastaan hammashygienistin juttusille,

joka tuntui vain metsästävän reikiä.

Ja samalla jäi yksi toinen iso ongelma huomaamatta.

Nykyään signora käy kerran vuodessa Oralilla.

Sieltä onkin löytänyt aivan ihanan sekä hammaslääkärin että -hygienistin.

Signora hammalääkärikauhu on kasvanut vuosi vuodelta.

Nämä kaksi mahtavaa tyyppiä ovat ottaneet sen tosissaan.

Välillä kuluu aikaakin vaikka kuinka,

kun vähän väliä pitää keskeyttää paniikin iskiessä.

Tämän vuoksi signora on valmis kerran vuodessa vähän nuukailemaan kaiken muun kanssa.

Hampaat kun ovat meille immeisille aika tärkeät kapistukset.

Ja tekonivelimmeisille probleemat suussa voivat olla kohtalokkaita.

Pitäkäähän itsestänne huolta !