torstai 27. huhtikuuta 2017

Muotinäytös

Eivät olleet ensimmäisenä Italian-reissun iltana kohdatut poliisit ainoat,
jotka olivat signorasta kiinnostuneet.
 
Signoralla on tapana aamuisin italiassa ollessa aina ensimmäisenä kiskaista
 ulko-ovi aukija kurkistaa, miltä päivän keli näyttää.
On paljon helpompi operaatio,
kun aukoa hankalasti aukeavia akkunaluukkuja.
 
Eräänä aamuna siinä oven takana pällisteli 4 lehmää!
Siinä samassa paikalle viipottaa myös isäntä keppi kädessä.
Buongiorno vaan signore,
mitäs tykkäätte suomalaisesta yöasumuodista ?
 
Signora siinä sitten nolona toivottelee huomenia ja kiskaisee oven kiinni.
Kuka lie oli isännän paikalle hälyttänyt?
Naapureita kun ei pahemmin ole.
 
Tai ehkä isäntä ajatteli huomattuaan ammujen katoamisen,
jotta kaipa ne ovat siellä missä viimeksikin
eli signoran Italian kodin pihalla.
 
Kantturat olivat visiteeranneet samalla viikolla pihalla aiemminkin.
Tuolloin ei valitettavasti ollut onni mukana.
Suomalainen oli tuolloin lietsussa, joten tapaaminen jäi väliin.
 
Kaipa ammut sitten päättivät palata uudestaan
ja luottivat siihen, että aikaisin aamusta signora kyllä on maisemissa.
 


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Paluu menneisyyteen


Italiassa tuntuu olevan palazzoja joka paikassa.
Toki sellainen löytyi myös Urbinosta,
 jonne mielitietty signoran kärräsi jotain mystistä taidetta katsomaan.
 
Mielitietty on hyvin kulttuurellinen tyyppi.
Urbinossa on kuulemma joskus muinoin syntynyt tyyppi nimeltä Raffaello.
Herra oli tunnettu taidemaalari ja arkkitehti
ja maalaili  mielellään madonnan ja pyhän perheen kuvia.
 
Signora ei näistä ymmärrä sitten yhtään mitään.
Nyökkäili vaan kulttuurisellisen näköisenä kuin mielitietty taideteoksia esitteli.
 
Signoraa kiinnosti enemmän itse  Palazzio Ducalen massiivinen rakennus.
Ei tarvinnut kuin sulkea silmänsä, niin pystyi näkemään,
kuinka siellä joskus kauan sitten talon ylhäinen rouva viiletti helmat liehuen pitkin käytäviä
ja kuinka paikan herra tuprutteli sikariaan omassa arkihuoneessaan.
Vai polttiko se sikareita?
No totuudesta viis.
Signoran kuvitelmissa sikari tuprusi.
 
Palazzon alakerrassa oli tilat henkilökunnalle.
Signora lähes näki, kuinka kokki siellä kolisteli kattiloitaan.
Tai kuinka nuori tyttö esiliinassaan hämmensi pyykinpesupataa.
Toivottavasti ei näppejään polttanut.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Missä oli Jack Bauer ?

Signoran pitkäperjantainen Italiaan saapuminen sai yllättävän käänteen,
kun hän jäi poliisin haaviin.
Signora ja mielitietty köröttelivät kaikessa rauhassa kohti kotia,
kun yllättäen kaksi polliisia pysäytti pariskunnan.
Mielitietty kaiveli auton paperit hanskalokerosta ja ajokorttinsa lompakosta.

Signora ajatteli, että se siitä, nyt jatketaan matkaa.
Mitä vielä!
Yön pimeydestä kajahti poliisin mahtimontinen käsky.
Anche il domumento di signora!

Signora kaiveli vähän pelästyneenä passiaan
ja ojensi sen sitten kauniisti hymyillen virkavallalle.
Prego.

Poliisi siirtyi työkamunsa luokse ja yhdessä kaksikko alkoi tutkia signoran passia.
Tuijottivat sitä päät yhdessä.
Välillä toinen naputteli konettaan ja taas sitten jatkui tuijotus neljin silmin.
Toisen hakatessa konetta toinen selaili passin sivuja.

Signoralla alkoi olla jo vähän tukala olo.
Vanhojen akkojen vaihdelaatikko-ongelmat eivät olleet ainoat hikipisaroita nostattavat asiat.

Signoran mielikuvitus alkoi laukata.
Ehkä tiedoissa on jotain vikaa.
Onko joku kaapannut signoran henkilöllisyyden?

Signora on tainnut tuijotella viime aikoina vähän liikaa sarjaa 24 Netflixistä.
Mahdollisuuksia oli vaikka kuinka.
Ja tuskin Jack Bauer rientää signoraa pelastamaan.

Mielitietty lohdutteli vieressä, että ehkä poliiseilla vaan oli vaikeaa 
ymmärtää ja kirjoittaa signoran sukunimi.
Se on aina ollut haaste Italiassa.

Lopulta poliisit kuitenkin armahtivat signoran
ja pariskunta pääsi jatkamaan kotimatkaa. 

Vaan vieläkin signoraa harmittaa,
ettei Jack paikalle ilmaantunnut, kun häntä olisi tarvittu.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Reissukohde kadoksissa

Onko teille käynyt koskaan niin, että ette ole oikein varma, mihin olette reissaamassa?
Signora tajusi lauantaiaamuna, 
ettei hänellä ole mitään muistikuvaa, missä viikon päästä oikein luuhaa.
Piti naputella mielitietylle viesti ja kysäistä,
missä parikunta oikein pääsiäisenä viilettää.
Urbino, San Marino ja Fano.

Urbino ja Fano eivät sano signoralle yhtään mitään.
Tokko on koskaan kuullutkaan.
San Martino sen sijaan tuo jotain mielikuvia signoran mieleen.
Rikkaat immeiset paistattelemassa  päivää hulppean veneen kannella.
Pikainen googletus rikkoi senkin mielikuvan.
Erään sivuston mukaan vesistöjä ei pahemmin ole.
Ja aika noloa tunnustaa,
mutta signora ei muistanut, että San Marinohan on ihan oma pikku valtionsa,
kääpiövaltio.
30 000 marinolaista asustelee pikkuriikkisessä valtiossaan peräti yhdeksässä eri kunnassa.

Urbino näyttää olevan Unescon maailmanperintökohde.
Varmaan siksi valikoitui myös signoran ja mielitietyn reissuun.
Mielitiettyä kiinnostaa historia,
signoralle passaa aika lailla kaikki, mitä Italiasta löytyy.

Fano on lähinnä yöpymispaikka,
vaan ehkä sieltäkin jotain katsottavaa löytyy.

Ja loppuloma sitten ollaankin taas tutussa Viterbossa.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Kylki kyljessä


”Eikö ole vähän surullista asua yksin?
 Eikö vaikka se yksin asuva poikasi voisi tulla kanssasi asumaan”?
Tämmöisiä kysymyksiä voi pulpahtaa supersosiaalisten ja perhekeskeisten italialaisten suusta.
 
Siinä sitten signora vakuuttelee, että kyllä tykkää kovasti asustella yksin.
Tuskin jälkikasvukaan innostuisi,
jos äiti yht’äkkiä alkaisi takaisin helmoihinsa houkuttelemaan.
 
Kimppa-asumiset ovat Italiassa ihan normijuttu.
Toki takana on usein taloudellinenkin puoli.
Mutta hyvin usein kuulee myös sen, että on kiva kun on seuraa.
 
Sama syy on varmaan myös siihen,
että mielitietty veljensä ja veljentyttönsä kanssa mielellään elelee kylki kyljessä,
vaikka talo tarjoaisi ihan omatkin erilliset asunnot.
Signora mielellään pitäisi yhden kerroksen verran kylkirakoa.
Vaikka vallan mukavia ihmisiä ovatkin.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Ötököitä tiedossa

Signora tajusi tämä aamuna, että hyvänen aika sentään,
ensi viikolla on taas lähtö maailmalle.
 
Viime viikot ovat olleet täynnä jos jonkinlaista huolta ja murhetta
ja signora oli ihan täysin unohtanut ajatella koko reissua.
Signora siis lentää Italiaan pitkänä perjantaina.
 
Saa nähdä, kuinka on ruokinnan laita tuona iltana.
Tuolloin kun ei syödä lihaa.
Tuona iltana ruokapöytään uiskentelevat kaikenlaiset merenelävät.
 
Signoraa vähän mietityttää.
Kyllähän ihan sellainen normikala maistuu ihan mukavasti
vaan kaikki ne omituiset meressä oleilevat omituiset ötökät.
Ei ei ja vielä kerran ei!
 
Signora erehtyi kerran vuosia sitten tilaamaan Italiassa kalalautasen.
Se olikin aikamoinen eläintarha.
Vaan eiköhän se mielitietty signorallekin jotain murkinaa pitkäperjantaiksi hommaa.
Vaan ehkä signora kuitenkin syö jotain koneessa.
Noin niin kuin varmuuden vuoksi.


torstai 23. maaliskuuta 2017

Symppis

Suomi-Italia -loukussa on elelty hiljaiseloa.
Elämä soljuu kummassakin maassa pääsiäistä odotellessa,
eikä mitään raportoimisen arvoista ole ilmaantunut.
 
Viimeiseen viikkoon on sisältynyt jo perinteinen
Oletko soittanut lääkärille -keskustelu.
 
Tällä kertaa aiheena oli signoran vatsatauti.
Ei, signora ei sen kummemmin ole soittanut lääkärille
kuin pistäytynyt vastaanotollakaan.
Eikä ole ottanut mitään lääkettä.
 
Mielitietty epäili signoran saaneen ruokamyrkytyksen.
Tämä vatsatautivaiva on mielitietylle aina täysi mysteeri.
Signora on jo alkanut epäillä,
josko on kuvaillut tätä vuosittaista vaivaa jotenkin väärin.
Kait italiaisetkin tätä tautia joskus potevat?
Vai onko se vaan suomalaisten geeneissä?
 
Mielitietty itse oli sen sijaan tehnyt visiitin dottoren pakeille.
Ei mistään vakavasta ollut kysymys.
Halusi vain keskustella eräästä asiasta
ja kun sattui olemaan sopivasti aikaa,
poikkesi vastaanotolla.
Siis noin vain.
 
Signora on NIIIIIIN kade tuosta omalääkärisysteemistä!
Signora on jo harkinnut listaavansa kaikki vaivansa
ja käväistä mielitietyt tohtorin puheilla ensi reissun yhteydessä.
On muuten symppis herra!
Tavattu on.