sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Jutun loppu

Eilen sitten pààttyi yksi aikakausi signoran Italia-elàmàssà.
Taisi tulla tiensà pààhàn yksi ystàvyyssuhde.
 
Signora ja tàmà italialainen ovat tunteneet toisensa vuosia.
Tapaamiset ovat aina olleet tàydellisià.
Sellaisen kuviteli signora olevan edessà eilenkin, kun tuttuun ravintolaan asteli.
 
 
Italialaista saa aina odottaa.
Ja niin oli nytkin.
Mutta ei se mitààn.
Hyvàà kannattaa odottaa, vai miten se nyt meneekààn ?
 
Mutta kun italialainen sitten saapui, signora huomasi heti, ettei nyt ole kaikki kohdallaan.
Eikà tilanne parantunut illan edetessà.
Italialainen oli hyvin outo.
Jotenkin nihkeà.
Suomalainen oli hyvin ihmeissààn.
Mità ihmettà oli tapahtunut?
Italialainen oli niin tàysin muuttunut, ettà signora tajusi jutun olevan nyt tàssà.
Loppu!
Finito!
 
Mutta yhtà asiaa signora vielà pàhkàilee.
Onko hànen nyt vaihdettava ravintolaakin?
Tuota niin tutuksi tullutta paikkaa?
 
Vai onko se ok, ettà oltuaan vuosikausia niin uskollinen prosciutto cotto- pizzalle ( josta nyt oli tunnut aivan outoa), antaa signora tàlle lemput ja alkaa tehdà tuttavuutta jonkun uuden ihanuuden kanssa ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !