lauantai 4. lokakuuta 2014

Posso preoccuparmi ?

Kovin suurta palautetulvaa ei signoran viikon takainen utelupuuska saanut aikaan  :-)
 
Jos siellä kuitenkin nyt joku on tänne sivulle eksynyt, niin mikäli sinulla ensi tiistaina on peukku joutilaana, saa sitä ihan mielellään signoran puolesta vähän heilutella.
Signora on näet menossa hospitaaliin erääseen operaatioon,
 jo kolmanteen viimeisen yhdeksän kuukauden aikana.
Tämä tiistainen on kuitenkin sen verran kinkkinen juttu, että kaikki peukutus on kyllä tarpeen.
 
Signora on muuten huomannut eron suomalaisten ja italialaisten välillä, miten he tällaisissa tilanteissa kommentoivat.
Liekö sitten ihan maantieteellinen ero vai vaan sattumaa.
 
Suomalaiset toivottavat onnea leikkaukseen.
Toivoo, että kaikki menisi hyvin.
Lupaa pitää peukkuja.
 
Italialaiset sen sijaan omaavat kristallipallon, koska tietävät, että
"Non preoccuparti, tutto andrá bene".
 
Ihan järestään tuon saman lauseen on signora saanut kuulla  jokaiselta italialaiselta, jonka kanssa on asiasta keskustellut.
Varsinkin jos on vahingossa livauttanut, että pikkasen jännittää.
 
Vaikka italialaiset  varmaan sen sanovat ihan vaan rauhoitellaakseen, signoraa silti se jotenkin kiukuttaa.
Kun signora ei usko, että sitä kristallipalloa nyt kuitenkaan kenelläkään on, niin se on turha sanoa, että hyvin se menee.
Kun ei sitä tiedä, ennen kuin homma on ohi.
 
Samoin tuo lausahduksesta tulee fiilis, että sen sanoja jotenkin väheksyy toisen pelkoa.
Vähän niin kuin :
" Mitäs siinä turhaat jännäät. Asia on loppuunkäsitelty, turha siitä enää on puhua".
 
Ja kun siitä kuitenkin haluisi puhua.
Ilman, että odottaa kuuntelijan omaavan mitään maagisia voimia ikävien fiiliksen kadottamiseen.
Ihan vaan kuuntelu riittäisi.

Ja eipä se italialainen kristallipallo kovin oikeassa ollut edelliselläkään kerralla.
Operaatio oli toukokuussa ja vasta viime viikolla saatiin homma komplikaatioiden jälkeen lopulta pakettiin.

 
 
 


2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi !