keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kommuunielàmàà

"Kommuuniasuminen" voi olla aika haastavaa tàllaiselle omaa rauhaa rakastavalle suomalaiselle, kuten signoralle.
Samoin omat haasteensa tuo erilaiset tavat, varsinkin kun kàytetààn osittain yhteisià tiloja.
Huushollerskana toimii Italian kodissa talon nuori signorina.
Signorinan ja signoran huushollin hoitotavat ovat kuin eri planeetalta.
Signora hankkii aina joka kerta puhtaat kàsi- ja astiapyyhkeet ja yrittàà niità jemmailla parhaansa mukaan.
Signorina kun kàyttàà pyyhkeità pòytien ja kaikkien mahdollisten tasojen pyyhkimiseen.
Signora heiluu ràtin kanssa, mutta ei ole saanut tartutettua tàtà tapaa signorinaan.
 
Signora tuo Suomesta tullessaan astiaharjan.
Sienellà on toki mukava pestà.
Siis astioita.
Mutta kun signorina pesee sillà myòs mm hellat.
 
Signoralla on paha tapa jàttàà kamojaan levàlleen.
Osittain siksi, ettà kàmpàssà ei ole signoran roinille vakipaikkoja.
Jos niità tàllainen huonomuistinen ripottelee kaikkiin mahdollisiin kaappeihin,
ei niità enàà sen jàlkeen lòydà.
Tosin kaappeihin ne pààtyy joka tapauksessa.
Signorinalla on tapana tyhjenàà kaikki pòydàt ja tasot.
Siis myòs signoran kamat.
Tànà aamuna signora viimeksi haeskeli turhautuneena aamulààkettààn.
Oli jàttànyt sen illalla pòydàlle muistutukseksi.
Eipà ollut lààke pòydàllà enàà aamulla.
Tàllà kertaa signora muisti, ettà lààke pitàisi ottaa.
Vaan kun lààkettà ei lòytynyt.
 
Signora osti uuden paistinpannun.
Tààllà ruukataan jyystàà pannuja metallilastoilla.
Arvatkaa missà kunnossa ne sitten on.
Eihàn niillà voi paistaa mitààn ilman, ettà pohja lainehtii òljystà.
Signora osti pannun viime kerrallakin.
Ja totesi nyt tànne tullessaan, ettà on joutunut saman armottoman kohtelun uhriksi.
Alkuperàisestà pinnasta ei ollut mitààn jàljellà.
Vaan nyt signoralla on suunnitelma.
Mà pitàà pannua jemmassa, jotta sità ei pààse kukaan muu rikki raaputtamaan.
Ja jemmaa sen myòs làhtiessààn.
 
Haasteellista tàmà kahden huushollin elàmà.
Varsinkin kun toinen elàmà on tàllaista "kommuunielàmàà".
 

2 kommenttia:

  1. Varmaankin ihan totta se vanha sanonta ettei keittiöön mahdu kahta emäntää.
    Mä ainakin viihdyn itsekseni ruokaa laittaessani ja tykkään käyttää tiettyjä astioita omiin keitoksiini niin ollen en halua edes seurata mieheni ruoanlaittoa. Enkä ole haluttukaan sinne olan taakse kurkkimaan. Jos se signorina ei ymmärrä suomea sen kun sadattelet kauniisti hymyillen niin paineet purkautuu.
    Hauskaa lomailu vai voiko sitä kutsua sellaiseksi t. Birgitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Birgitta! Ei tàmà mun tààllà oleilu varmaan ihan normilomailun kriteereità tàytà :-) Mutta pààasia onkin tavata mulle tàrkeità ihmisià. Tàmà signorina on ihan alkuperàinen italialainen, joten kaikki suomenkieliset manailut voivat kyllà tulla kysymykseen :-) Meillà on vaan niin totaalisesti erilainen ajatusmaailma esim siivoamisesta, ettà vaikka en ole todellakaan mikààn himosiivooja, tààllà tunnen olevani monesti aika nipottaja. Viimeksi oli sanailua siità, kun lattialuuttua ja àmpàrià sàilytetààn ulkona. Piti ensi pestà ja puhdistaa ne, ennen kuin pààsin lattiaa pesemààn :-) Ja sità luuttuamistahan tààllà piisaa, kun italialaiseen tapaan olla sisàllà kengàt jalassa. Mutta vaikka vàlillà hankalaa onkin, on sitten aina koti-Suomessa tànne kova ikàvà.

      Mun on jotenkin vaikea sulattaa sità, ettà joudun usein perustelemaan, miksi toimin tietyllà tavalla. Tiedàn, ettà kysyjà ei tarkoita mitààn pahaa, on vaan utelias, mutta tàmà suomalainen aina hermostuu. Varsinkin, kun ei aina sitten riità kielitaito jotain asiaa selittàmààn. Turhaudun aina niin, ettei itku ole kaukana. Mutta suomalaisella sisulla eteenpàin :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi !