maanantai 2. helmikuuta 2015

Tahtoo potkukelkan

Signora on usein ihmetellyt, mità se oikein tarkoittaa, kun moni sanoo, ettà Italia menee lumesta sekaisin.
Ei ihmettele enàà.
Sen verran hurjaa menoa oli eilen matka Fiumicinolta "Italian kotiin".
 
Puolessa vàlissà matkaa alkoi sataa lunta.
Ja sità tuli.
Rankasti ja vaakasuoraan.
Ulos ei nàhnyt yhtààn mitààn.
Tai siis nàkihàn sen lumen, ei muuta.
Auto mateli kahtakymppià liusuen milloin minnekin.
Sama meno oli kaikilla muillakin kuskeilla.
Ja kaikki ajoivat siis tàysin sokkona.
Tietà ei nàykynyt kuin vàhàn sivuikkunoista.
 
Joka liusulla jànnàttiin, sattuuko kukaan tulemaan vastaan.
Signora jo mielessààn muisteli, miten sanotaan italiaksi, ettà polvessa on tekonivel.
Onneksi signora oli juuri ennen làhtòààn ladannut kànnyynsà sovelluksen, josta nàkyy kaikki tarvittavat lààketieteelliset jutut.
Jos signora tàltà reissulta vaikka kàrràtààn tajuttomana ospedaleen.
 
Lopullisen haasteen toi viimeinen màki ennen kotia.
Jossain vaiheessa signoran mielitietty ehdotti apostolin kyytià.
Auto kun ei jaksanut kavuta ylòs kahtakymppià.
Eikà jaksanut moni muukaan auto.
Autoja oli pitkin màkeà poikittain,liusuen kuka minnekin.
Lopulta monen yrittàmàn jàlkeen auto pààsi màen laelle.
 
Nyt aamulla on lunta edelleen maassa.
Telkkukaan ei toimi.
Signora pààtti, ettei edes làhde yrittàmààn, kulkisiko bussit.
Toivottavasti kaapista lòytyy jotain, josta lounaan saa kasaan raavittua.
Autokin on nàkòjààn pihalla.
Millà konstilla lie on signoran mielitiettykin tòihin làhtenyt.
Tuskin omaa potkukelkkaa.
Vaan se voisi olla nyt ihan passeli kulkupeli signorallekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !