sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Come si mangia?

"Kai sä muistat, että me italialaiset ei syödä lihaa pitkäperjantaina",
muistutteli mielitietty signoraa, kun pariskunnalla oli "virtuaalitreffit" netin välityksellä.
 
Eipä ollut signora muistanut, mutta signora oli kuin olikin aivan sattumoisin suunnitellut kokkaavansa uunilohta tuona päivänä.
 
Tuo lihaton pitkäperjantai ei ole mikään täysin yleinen käytäntö, jos signoran tekemään gallupiin on uskominen.
Suurin osa signoran tuntemista italialaisista ei sitä noudata.
Liekö sitten alue/suku/perhesidonnainen juttu.
Joka tapauksessa signoran mielitietty on siihen sidoksissa erittäin vahvasti.
Kuten  myös moniin muihinkin ruokaan ja syömiseen liittyviin "sääntöihin".
Sääntöihin ja tapoihin, joita toisaalta taas jotkut muut signoran tuntemat italialaiset ihmettelevät.
Tässäpä muutama esimerkki, joihin signora on mielitiettynsä ja ystäviensä kohdalla törmännyt:
 
Salaattia ei koskaan laiteta samalle lautaselle muun ruoan kanssa tai edes syödä samaan aikaan esim lihan kanssa.  Enää mielitietty ei onneksi asiaa päivittele, kun signora niin tekee.
 
Jos lounasta ei ehditä syömään "normaalin" lounasajan puitteissa, ei sitä syödä myöhemminkään, vaan kärvistellään nälässä illalliseen saakka. Ja tämähän ei voi olla ennen klo 20, on kuinka kova nälkä tahansa.
 
Ruoan ( siis lihan ja kalan tms sellaisen, mutta ei missään tapauksessa pastan) kanssa syödään vain tiettyä leipää.
 Leipää, joka ei oikein maistu yhtään millekään.
Kerran oli tuo käntty päässyt loppumaan ja mielitietty asiaa tietenkin harmitteli.
Signora tarjosi aamupalalleen hankkimiaan leipiä.
Ihania pehmeitä leipiä, joissa oli myös maku kohdillaan.
Hetken mietittyään mielitietty tarttui hiukan epäröiden tarjoukseen.
Ja tykkäsi kovin.
Signora ei malttanut olla ehdottamatta, että josko tätä ihanuutta hankittaisiin ihan ruokaleiväksikin.
Vaan eihän se käynyt.
Ei kun heillä on tapana syödä tuota toista känttyä.
Sitä kuivaa ja mautonta.
 
Onpa signora kerran kokannut sapuskaa, joka sai mielitietyn veljen aivan hämmennyksiin.
Hän kun ei tiennyt, " kuuluuko" sen kanssa syödä leipää vai ei.
 
Jäätelöä on tapana tilata töttteröön kahta eri makua.
Ihka ensimmäisen italialaisen tötterönsä kohdalla signora kävi tahtojen taistelua italialaisen ystävänsä kanssa.
Signora kun olisi halunnut ainoastaan suklaata.
Ystävä vastaa, että mutta kun on tapana ottaa kahta eri sorttia.
Signora ilmoittaa haluavansa vain suklaata.
Ystävä ei anna periksi: " Me kyllä otetaan aina kahta eri makua"
Enää signora ei muista, kuinka pitkään tämä kädenvääntö jatkui.
Lopulta signora kuitenkin taipui ja tötteröön päätyi suklaan lisäksi pähkinäjädeä.
Signorasta kun alkoi tuntua siltä, että ystävää taitaisi ihan nolottaa tilata vain yhtä sorttia.
Vaikka se kuinka menisi oudolle suomalaiselle.
 
Cappuccinon aikarajoitukset ovat varmaan suurimmalle osalle tuttuja.
Tämä aiheutti signoran Italianhulluuden alkuaikoina suuria ongelmia.
Kahviriippuvaisena signora olisi halunnut kitata cappuccinoa mihin kellon aikaan tahansa.
Il caffe, siis espresso kun oli aivan liian tuimaa.
Signora on saanut vuosien aikana erinäisiä huomautuksia, ihmettelyjä ja naureskeluja cappuccinon hörppimisestä "väärään aikaan".
Jopa tarjoilijoilta.
Sitten signora onnekseen löysi il caffe macchiaton, espresson, johon tulee loraus joko kuumaa tai kylmää maitoa.
Ja signoran maine oli pelastettu.
Edes kahvin osalta.
Muuhun ruokaan liittyvän kohdalla taitaa maine olla totaalisesti ja pysyvästi menetetty.
 
Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Pikkuhiljaa signora alkaa tottua näihin rajoituksiin ja ohjeisiin eikä niistä enää ärsyynny.
Vastaavasti mielitietty on ilmeisesti oppinut, että tämä suomalainen syö miten sattuu ja kuinka huvittaa eikä enää huomauttele ja ihmettele.
Tosin pastan kanssa signora syö leipää ainoastaan kotona, yksin.
Signoralle on tässä vuosien varrella tullut mielikuva, että tämä on yksi tärkeimmistä säännöistä, eikä ole sitä hirvennyt rikkoa.
 
Signora on päätynyt lopputulemaan, että italialaiselle ruoka on täysin jotain muuta, kuin suurimmalle osalle suomalaisista.
Jotain normaalia arkea suurempaa.
Ei pelkkää ravintoa.
Siihen liittyy monia arvoja, joita kunnioitetaan.
 
Nyt signora on erittäin tyytyväinen kahdesta asiasta.
Että tuo pitkäperjantain lihaton tapa tuli mielitetyn kanssa puheeksi
ja että signora oli joka tapauksessa suunnitellut kokkaavansa kalaa.
 
Muuten signoralla olisi ollut aika nälkäistä seuraa tuona perjantaina.
Sillä tuskin mielitietty olisi syönyt "väärää" ruokaa.
Ei, vaikka kuinka olisi ollut nälkä.
Ei olisi kovin onnistunut ensimmäinen suomalainen pääsiäinen.
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !