perjantai 17. huhtikuuta 2015

La malinconia

Se iskee yllättäen.
Ja täysillä.
Kassajonossa.
Bussissa.
Kassajonossa vanhan herttaisen pariskunnan takana.
Heidän keskusteluaan kuunnellessa.
Aamubussissa pariskunnan kanssa nokakkain istuessa.
 
Haikeus.
Kuinka sitä haluaisikaan jonottaa  kassajonossa yhdessä toisen kanssa ruokaostosten kera.
Kököttää viereikkäin bussissa matkalla töihin.
 
Vaan elämä on nyt tällä hetkellä näin.
Toinen Suomessa, toinen Italiassa.
 
Tässä on haasteensa.
Yksi monista on se, että hyvin herkästi sitä pistää normaalin elämänsä pakettiin ja odottaa vain seuraavaa tapaamista.
Signoran täytyy ajoittain muistuttaa itseään tästä.
Että elämä on tässä ja nyt.
Ei pelkästään silloin, kun ollaan yhdessä.
Aika hyvin signora tässä pärjääkin, kunhan aina välillä itseään muistuttaa.
Paitsi viimeinen viikko ennen tapaamista.
Tällöin signora lähes poikkeuksetta on itsekseen, omissa oloissaan, fiilistelee tulevia yhteisiä päiviä.
Niin ja stressaa, ettei vaan mikään mene mönkään.
 
Vaan kyllä yleisesti ottaen signora on ihan onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen.
Vaikka se aina välillä iskeekin.
Se haikeus.
La malinconia.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !