sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

L'amore è....

 
Kuka muistaa Uusi-Seelantilaisen Kim Casalin joskus 1960-luvulla luomat Love is... hempeilyt?
Joskus kaukana nuoruudessa ensi-ihastuksen jyllätessä sydämessä signora tykästyi näihin kovin.
 
Eilen, kun signoran kännykkään pamahti mielitietyltä viesti, nämä herttaiset piirrokset ja ajatukset pulpahtivat jostain syystä mieleen.
 
Signora tiesi edustaja pastansa tienaavan mielitietyn olevan koko päivän kiinni jossakin päin Italiaa messuilla.
Ei niinkään varsinaisesti myymässä vaan toimimassa taustatukena omille asiakkailleen.
 
Signoran ja mielitietyn on haasteellista löytää yhteistä aikaa.
Vaikka mielitietty jollain tavoin toimii yrittäjänä, on hän aika sidoksissa edustamaansa yritykseen joka sanelee myös tietyt velvoitteet.
Ja niitä on paljon.
 
Signoran ollessa saapasmaassa hyppää hän usein aamulla mielitietyn matkaan auton kyytiin kohti asiakastapaamisia.
Kilometrejä saattaa tulla päivän aikana hurja määrä.
Noiden kilometrien aikana on käyty keskustelu jos toinenkin.
Signoralla on matkassa mukana lukemista, läppäri ja ristikoita asiakastapaamisten ajaksi.
Joskus on signora viety myös tapaamisiin mukaan.
Onpa asiakkaiden kanssa käyty joskus lounaallakin.
 
Signoran ollessa Suomessa on yhteisen ajan löytäminen yhtä hankalaa.
WhatsApp ja Viper ovat kovassa käytössä päivittäin, mutta harvemmin pariskunta on luurien päissä saman aikaisesti.
Niinpä noita yhteisiä "virtuaalihetkiä" osaa arvostaa ihan eri tavalla, kuin jos ne olisi joka päiväisiä.
Kuten esimerkiksi eilen.
Mielitietyltä saapui viesti, että josko signora olisi kotona ja hänellä olisi aikaa, mielitietty haluaisi yrittää jossain vaiheessa livistää asiakkailta hetkeksi karkuun tablettinsa kanssa.
 
Siellä Rooman lähistöllä sitten eilen piileksi yksi italialainen reilun tunnin verran asiakkaiden saavuttamattomissa hempeillen netin välityksellä yhden suomalaisen kanssa.
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !