lauantai 9. toukokuuta 2015

Valmisteluväsymystä

Vallan omituista, tuumasi signora kun matkavalmisteluväsymys iski.
Aikamoinen sanahirviö tuo vaivan nimi ja liekö edes kunnon suomen kieltäkään,
 mutta menkööt.
 
Tuon sanahirviö tarkoittaa siis sitä,
että signora ei millään jaksaisi alkaa tekemään niitä kaikkia pieniä valmisteluja,
 joita yleensä ennen reissua on.
Tsekkaamaan vaatteita, tarkistamaan mitä ehkä pitää ostaa, raapustamaan pakkauslistoja...
Kaikkea tuota, mikä yleensä on ollut suurta hupia, reissun fiilistelyä ennakkoon.
 
Onko siis signora väsynyt Italiaan?
Ou nou.
Ei sentään!
Italiaan on kova polte, mutta signora on jotenkin niin väsähtänyt kaikkeen siihen,
mikä Italiaan pääsyä edeltää.
Signora niin mielellän skippaisi kaikki nuo valmistelut, pakkaamiset,
 säätämiset lentokentällä.
Ei nyt kuitenkaan koko lentokenttäosuutta.
Signora odottaa matkustamisen sitä vaihetta, kun laukut on saatu ruumaan ja turvatarkastuskopeloinnit on suoritettu ja voi vaan olla ja ihmetellä.
Signora rakastaa sitä fiilistä, menoa ja kuhinaa, mikä lentokentillä on.
Ihmisiä on joka lähtöön.
Signora tunnustaa tarkkailevansa ihmisiä.
Ja miettivänsä, mihin he ovat menossa ja miksi.
Saattaapa hän joskus lyöttäytyä jopa juttelemaan jonkun vallan kiinnostavan tapauksen kanssa.
Varsinkin jos tapaus tuntuu puhuvan italiaa.
 
Mutta tuohon vaiheeseen on vielä matkaa.
Signora vetäytyy väsämään pakkaa-, osta- ja ties mitä muistutuslistoja.
 
 
 
Ps. Jos jotakuta jäi mietityttämään tuo "turvatarkastuskopelointi" niin kyse on siis siitä,
että signora joutuu joka ikinen kerta ruumiintarkastukseen.
Kiitos tästä kuuluu tekonivelelle.
Joskus tarkastus sujuu sujuvasti.
Kertakopelointi ja laitteella pyyhkäisy, jolla tsekataan,
että se on tosiaan oikea polvi, joka hälytyksen antaa.
Joskus signora pistetään riisumaan kaikkea mahdollista
ja pistetään juoksemaan porttien läpi moneen kertaan.
Turhaan signora yrittää kertoa,
että kaiken maailman härpäkkeiden riisuminen ei hälytystä poista.
Siinä ei auta edes lääkärin kirjoittamat todistukset.
Toki ymmärrettäväähän se on, että epäillään.
Voihan joku teknonivelen omaava kuljettaa vaikka mitä,
juurikin tuon tekonivelen varjolla.
Ja kuka tietää, ehkä signora näyttää epämääräiseltä hyypiöltä.
 
 
 
 
 
 
 
 

2 kommenttia:

  1. Minäkin inhoan nykyään tuota lentokenttätouhua. Reilu viikko sitten tulin matkalta
    eräästä suurkaupungin kentältä oli lento Helsinkiin. Taas kopeloitiin sekä Vantaalla että kyseisen maan kentällä. Yllätyksekseni Saksan Kentällä oli huomattavasti ystävällisempi kohtelu. Meillä mieheni kanssa on joka kerta joku sekoilu vesipullon kanssa, nytkin hän oli unohtanut hotellissa aamulla pakkaamansa pullon laukkuun. Minä muistan kuinka paljon joutuisempaa kaikki oli vielä ennen USA:n kaksoistornien tuhoamista.
    Mutta hauskaa matkaa tv Birgitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Birgitta! Minulle myös noita unohduksia sattuu aina silloin tällöin. Monesti siitä on sitten seurannut se, että koko kyseinen veska on tutkittu perin pohjin. Esim kerran olin jättänyt vahingossa käsienpuhdistusainepullon laukkuun. Minun oli tarkoitus laittaa se minigrippussiin ja näkyville, mutta unohdin. Tuon pullon koko oli siis ihan sallitun kokoinen, oli vaan väärässä paikassa. Tuon seurauksena käsilaukku tyhjennettiin kokonaan ja yksi jos toinen tavara pyyhkäistiin sillä sellaisella laitteella, jolla ilmeisesti tutkitaan, onko jäämiä tms kielletyistä aineista. Ja kaikki tämä siis vielä senkin jälkeen, kun "syyllinen" eli tuo pikkuriikkinen putilo oli löydetty.

      Poista

Kiitos kommentistasi !