perjantai 12. kesäkuuta 2015

Romantiikan raja

Signora alkaa pikkuhiljaa oppimaan,
ettà italialaisen kanssa heilastellessa romantiikan raja menee jalkapallossa,
siinà maagisessa calciossa.



Signoran mielitietty ei ole mikààn romanttinen tyyppi.
On sanonut tàmàn monesti itsekin.
Signora yrittàà sità sitten aina silloin tàllòin repià milloin mistàkin.
Siis sità romantiikkaa.

Kuten tànààn jo perinteeksi tulleen viimeisen illan pizzatreffeillà.
Pizzeriasta finlandese-italiano -pariskunta parkkeerasi itsensà erààn puistoon istumaan.
Vàhàn hempeilemààn.
Italialaisestakin tupsahti romanttinen tapaus, kerrankin.
Siis ihan pikkasen.
Ei kai sità liioittelemaan passaa ruveta.
Suomalainen fiilisteli jossain ylàilmoissa,
kunnes.......
"Amore, stasera sarebbe la partita importissima, Croatia-Italia" .
Tàrkeàà pelià pukkasi teeveestà.

Viuuuuhhh,
signora ryhmàhti vauhdilla takaisin màànpààlle.
Tuijotti hetken mielitiettyà ja purskahti sitten nauruun.

Nauroi niin, ettà vedet valuivat.
Mielitietty katsoo ihmeissààn.
Signora saa lopulta naurunryòppyjen vàlillà puristettua:

"Amore, si sembra, che io ho finalmente accettato,
 che tu sei l'italiano e non c'è un italiano senza il calcio"

Tuolla hetkellà signora tajusi,
ettà hàn on lopultakin hyvàksynyt sen, ettà ei ole italialaista ilman jalkapalloa.

Vielà jokin aika sitten olisi signora vastaavassa tilanteessa
 viettànyt tàmàn viimeisen Italia-illan mòkòttàen.

Mutta ei enàà.



Tuossa se nyt pelià tuijottaa.
Toisen italialaisen kanssa.
Tyytyvàisenà.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !