maanantai 27. heinäkuuta 2015

Geenien jàljillà

Signora sai lennolla viereensà kaksi italialaisrouvaa.
Heti alkuhetkistà signoralle iski suunnaton tarve
 yrittàà saada jotain keskustelun poikasta aikaiseksi.
Italian kieli kupli signoran sisuksissa ja odotti pààstàkseen pulpahtamaan ulos.
Jàlleen kerran signora myòs pàhkàili tàtà italian kielen haasteellisuutta.
Tilanteissa, joissa pallo on signoralla ja hàn pààsee aloittamaan  keskustelun,
puhe soljuu erittàin jouhevasti.
Ilman mitààn stressià.

Mutta entàs keskustelutilanteet, joihin signora on joutunut "tahtomattaan"?
Tuskalliset hetket kaupan kassalla, kun kassatàti ilmiselvàsti puhuu hepreaa.
Signoran pààssà suhisee, kàdet hikoaa.
Ei irtoa sanaakaan.
Ei edes "non capisco".

Signora usein myòs vàhàn juksaa kassalla.
Maksaa mahdollisimman suurella rahalla.
Kun ei hàn niità numeroita siinà tilanteessa jummarra.
Parempi lykàtà iso seteli, jotta varmasti piisaa.
Ja kun kassatàti ilmeisesti kyselee pienemmàn rahan perààn,
Signora vaan pudistelee pààtààn.

Vaan kyllà nàiden italialaisrouvienkin kanssa signora joutui tekemààn myònnytykseen.
Kaikkeen ei taivu signorankaan italia.
Rouvat olivat olleet Suomessa ihka ensimmàistà kertaa.
Ihmettelivàt kovin, kun kaikki suomalaiset eivàt olekaan sinisilmàisià blondeja.
Vaan oli heillà siihen selityskin.
Nàiden tummempien suvussa on varmaan ihmisià jostain etelàstà.
Eihàn tuo tummuus muuten olisi mahdollista.
Signora tyytyi nyòkkàilemààn.
Ei riittànyt signoran kielitaito selittàmààn suomalaisten geeniperimàà.

Italialaisilla on nàità uskomuksia suomalaisista varmaan yhtà paljon, kuin suomalaisilla italialaisista.
Signora heràttàà aina ihmetystà, kun hàn ilmoittaa palelevansa.
Kuinka se on mahdollista?
Signorahan tulee sieltà aika arktisesta maasta.
Ettekò te ole tottuneet kylmààn?

Vastaavasti signora aina silloin tàllòin yrittàà Suomessa oikoa hiukan yksipuolisia kàsityksià italialaisista ja heidàn tavoistaan.
Kyllà Italiastakin lòytyy vàkeà joka làhtòòn.
Ei ne kaikki ole samasta muotista samoine ajatuksiin ja tapoineen.

Nyt kun signoralla on tuo italialainen mielitietty,
kirvoittaa se usein aika kiivastakin keskustelua italialaisista miehistà.
Mielikuva on hyvin usein sama.
Ehkà se joidenkin kohdalla pitàà paikkansa, joidenkin ei.
Signoran mielitietty on aika monessa asiassa kaukana tuosta perusstreotypiasta.
Suomalaisten mielikuvasta italialaisesta miehestà.
Itse asiassa signora ei pistàisi pahakseen,  vaikka joitain puolia herrasta lòytyisikin.
Vaan ihan hyvà tyyppi se on nàinkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !