tiistai 28. heinäkuuta 2015

Il paese delle licenze

Signora lòytàà itsensà aina silloin tàllòin saapasmaassa ollessaan tilanteista,
joissa epàilee italian kielistà aivotoimintaansa.
Eteen kun tulee asioita, jotka tuntuvat olevan liian kummallisia ollakseen totta.
Kuten eràs maksulappunen, jonka signora eilen pòydàn kulmalta lòysi.
"Tassa raccolta funghi".

Siis mità ihmettà!
Ei kai nyt sienten keruusta pidà mitààn maksaa?
Illalla signora hyòkkàsi kotiin tulleen mielitietyn kimppuun kysymyksineen.

Juu, totta se on!
Ilman lupaa ei sienià keràillà.
Eikà lupa niin vaan irtoa.
Sità varten pitàà istua muutamalla oppitunnilla.
Joku koekin pitàà suorittaa.
Se signoralle jài epàselvàksi, mità tàmà lupa sitten oikein maksaa.

Mielitetty myòs valisti signoraa, ettà tàssà asiassa on hyvin paljon aluekohtaisia eroja.
Joissakin paikoissa saa tietyn mààràn poimia ilman lupaa.
Tàmà alue, jossa signora majailee, on ehdoton.
Yhtààn hattupààtà ei maasta saa ilman lupaa noukkia.

Eikà tàssà vielà kaikki!
Illalla pizzeriassa ystàvà kertoi,
 kuinka hànen 83 vuotias appiukkokokelas joutuu takaisin koulunpenkille.
Hàn kun puuhastelee jossakin mààrin maanviljyksen parissa vielàkin nàin kypsàssà iàssà.
Nyt on tullut jokin uusi mààràys,
jonka mukaan siihenkin tarvitaan jonkinlainen lupa.
Lupa edelleyttàà muutamaa oppituntia, jonka jàlkeen testaillaan opittua.
Ja lupa irtoaa vasta kun testi on làpàisty.
Ja maksettu.

Kun signora totesi, ettà Italia taitaa olla oikea lupien maa,
totesti ystàvà:
"Ei kun typeryyksien maa".


Singora ei ole mikààn untuvikkoa Italian suhteen.
Italiahulluus on kestànyt jo 13 vuotta.
Silti nàità tilanteita "voiko tàmà olla totta" tulee.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !