sunnuntai 9. elokuuta 2015

Ma dov'é commissario Montalbano ?

Signora é ritornata in Finlandia!
Suomi-kodissa taas.
Haikeana.
 
Jos lähipäivien tarinat tuntuvat tutuilta, niin älkää huolestuko.
Ei signoran muisti ole Italiaan jäänyt ( vaikka sydän taas jäikin)
 ja nyt sitten muistamattomana tuplaten samoja juttuja turise.
Sisilian valloituksesta pystyi lukemaan ainoastaan Facebookista,
mutta koska signora tietää, että hänen edesottamuksiaan seuraa
ainakin muutama ainoastaan tämän blogin kautta,
haluaa signora muistaa myös heitä.
 
Sisiliaan saavuttuaan signora sai päähänsä, että  nyt on lähdettävä metsästämään
 
Oltiinhan herran kotinurkilla.
Salvon metsästys aloittiin Ragusasta.
Signora oli kuullut huhun, että  siellä on ravintola,
jossa commissariosta on tehty havaintoja.
 
 
Vaan eipä näkynyt herraa ei.
Signora haahuili mielitietyn perässä pitkin Ragusan katuja.
Onneksi siellä nyt edes riitti katseltavaa.
Kun tuo Salvokin ne oharit teki.
 


 
Salvon metsästys jatkui Scicliin.
 Vaan ei tärpännyt sielläkään.
 Ei vaikka signora tälläytyi lounaalle osteria Tre colliin,
joka oli aukiolla, jossa Montalbano usein käppäilee.
Ja niin kuin signora haaveili lounaasta Salvon seurassa.
 Piti tyytyä mielitietyn seuraan.
Vaan kun signora tarkkaan miettii, mieluummin hän tämän harmaapään kanssa lounastikin.
 Vaan olisi se Montalbano voinut siinä pöydän päässä signoralle vähän viuhkaa löyhytellä,
 39 asteessa.
 





 
Vaan on tuo mielitietty aika mahtava.
 Ei yhtään hermostu vaikka signora juoksee kaljupäisen herran perässä.
 
 Ei löytynyt Montalbanoa toimistostaan Palazzo Beneventatosta Sciclistä.
 

 
 Ei löytynyt  herraa myöskään Santa Crocesta.
 Ei näkynyt kaljupäistä Salvoa vaikka signora kuinka commissarion asunnon ympärillä parveili.
 


 
 Vaan Salvolla onkin näköjään  myös sivubisnes.
 Kämpässään on nykyään myös bed & breakfast -systeemi.
Ei kait sitä nyt sitten enää yhtä suomalaista ehdi viihdyttämään.
Kun niitä rikollisiakin pitää metsästää.
 
Signora päättikin unohtaa koko kaljupäisen herran ja keskittyä tuohon omaan italialaiseensa.
On se niin kiltti, kun se jaksaa signoraa tässä helteessä kuskata.
Varsinkin kun on tapaus, joka ei tykkää helteestä yhtään.
Sta malissimo, quanda fa caldo!
 Ehkä se sitten tykkää signorasta, pikkasen.
Ja hyvä niin.
Signorakin näet tykkää siitä.
Ja aika paljon tykkääkin.
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !