keskiviikko 19. elokuuta 2015

Olisitko valmis ?

Joskus signoran on ihan pakko ottaa kantaa joihinkin yhteiskunnallisiin asioihin.
Kun on niin paljon ajatuksia päässä, jotka on pakko päästää ulos.
Kuten nyt.
 
Viime päivinä on somessa ollut valloillaan kiihkeää keskustelua pakolaisista.
Joku oli nähnyt jollain pakolaisella älypuhelimen.
Toinen oli pongannut, kuinka viranomaiset ovat karmeita rasisteja suomalaisia kohtaan,
kun valmistavaan opetukseen osallistuvat pienet pakolaislapset saavat koulukuljetuksen
1 km:a lyhyemmällä matkalla, kuin suomalaiset eka- ja tokaluokkalaiset.
 
Signora haluaisi tietää,
mikä olisi passeli pakolaisten taloudellinen tilanne näille purnaaville suomalaisille.
Jos näyttää siltä, että pakolaisilla olisi omaisuutta tai peräti rahaa, on se väärin.
Jos he taas ovat köyhiä, ei sekään ole hyvä.
”Nehän on vaan mukavamman elintason perässä tänne livahtavia elintasopakolaisia”.
 
Jos miettii tämän hetkistä tilannetta maailmalla,
esimerkiksi lähi-Idässä ja mitä pelkoa ja kärsimystä ISIS siellä viljelee,
niin on siitä elintasopakolaisuus kaukana, jos ihminen tällaista haluaa päästä pakoon.
 
Signora haluaisi haastaa jokaisen pakolaisvastaisen suomalaisen miettimään seuraavaa kysymystä: 
Olisitko valmis sanomaan
” Turha tänne Suomeen on yrittää lekoisamman elämän ja helpon rahan perässä”
Henkilölle, joka syntyperänsä vuoksi on vaarassa joutua Isiksen kiduttamaksi?
 
Tai äidille, joka keinolla millä hyvänsä haluaa saada poikansa turvaan,
jottei tämä joutuisi Isiksen pakkovärväämä teloittamaan ihmisiä mitä julmimmin keinoin?
 
Tai äidille, jolla on suuri pelko tyttärensä puolesta?
Vaarasta, että tämä joutuu Isiksen kauppaamaksi seksiorjaksi ja kidutettavaksi ?
 
Aika kovasydäminen tyyppi pitää olla, jos tähän pystyy.
 
Italian reissun aikana lähes päivittäin kerrottiin uutisissa yhä uusista pakolaisvirroista,
joita mereltä pelastettiin.
 
Signora heittää toisen kysymyksen.
Kuinka moni olisi valmis lähtemään 3 kk:n ikäisen vauvan kanssa todella riskialttiille matkalle ainoana motiivinaan ihana ja leppoisa elämä  suurin sosiaalietuuksin?
Kun hengissä selviäminen matkasta olisi epätodennäköistä?
Signora on sitä mieltä, että kyllä lähtöön ajoi täysin jokin muu, kuin isot setelitukut mielessä.
 
Signora on ollut joskus mukana vapaaehtoistoiminnassa toimien tukihenkilönä pakolaisperheelle.
Elettiin aikaa, jolloin Saddam Hussein systemaattisesti halusi hävittää kurdit maailmasta.
Signoran oma taloudellinen tilanne ei tuolloin ollut hääppöinen.
Itse asiassa se oli niin huono, että oli pakko hakea toimeentulotukea.
Silti kuullessaan niitä järkyttäviä tarinoita, joita Suomeen päässeiden perheiden taustalla oli,
tunsi hän itsensä erittäin onnekkaaksi.
Olipa välillä jopa vähän huono-omatunto tästä onnesta, joka häntä oli kohdannut.
Olihan hän saanut syntyä maahan, jossa hän oli turvassa, riippumatta syntyperästään.
Perheet olivat niin kiitollisia, kun he olivat saaneet lapsensa turvaan.
 
Entä sitten tuo ”järkyttävä rasistinen suomalaisten kohtelu” noissa pienten lasten koulukuljetuksissa?
Signora ei ole kovin hyvin perehtynyt, mitä kaikkea tämä  ”valmistava opetus” pitää sisällään,
mutta hän veikkaa, että ehkä siinä yritetään sopeuttaa ja opastaa näitä pienokaisia,
jotta he sitten aikanaan olisivat valmiita suomalaiseen peruskouluun.
 
Toki heillä on ” samalla lailla kintut persuuksien jatkeena kuin suomalaisilla lapsillakin”,
kuten joku jossain muistutti.
Nyt ei vaan taida olla kyse toimivista raajoista.
Eiköhän sitä liikuta tuolla henkisellä puolella.
Heidän taustansa voivat olla moninaiset.
Takana voi olla vaikka mitä.
Pitkä jakso elämää täynnä pelkoa ja ahdistusta, nähtyjä julmuuksia,  elämää pakolaisleirillä.
Tuskin kaikkea tuota voi kukaan hetkessä unohtaa.
Lapsesta voi olla jopa pelottavaa liikkua ulkona, jos sen on kotimaassa ollut vaarallista.
Kieli on outo.
Entäs kaikki liikennesäännöt.
Signoran mielestä nämä pienet lapsukaiset ovat täysin oikeutettuna tähän pieneen apuun,
kun he lopultakin ovat päässeet turvaan, normaaliin elämään.
Elämään, johon jokaisella pitäisi olla oikeus, riippumatta siitä, missä on syntynyt.
 
Ja vielä niistä ”elintasopakolaisista”.
Ehkä niitäkin Suomeen yrittää.
Vaan kyllä ainakin signora luottaa siihen, että Suomen viranomaisilla on edes minimaaliset mahdollisuudet tutkia turvapaikan hakijoiden taustoja.
 
Elelläähän sovussa!
Ja ollaan kiitollisia, että voidaan elää turvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !