keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Fiilistelyä

Signora osaa sitten joskus olla aika hankala ihminen.
Niin itselleen kuin läheisilleenkin.
Ja varsinkin mielitietylle.
 
Signora kitisee ja purnaa  monista asioista.
Usein myös niistä, joille ei voi mitään.
Liekö sitten ajattelee, että jos niille kuitenkin voisi.
Lopputulos tällä on se,
että mielitietty pahoittaa mielensä
ja signora esittää drama queeniä.
 
Siis pitäisihän mielitetyn signoran ajatukset ymmärtää.
Ja ne ymmärrettyään ajatella itsekin täysin samalla lailla,
eikö niin ?
Ja tehdä mahdottomia ?
 
Ja näitä ajatuksia on kuulkaa joka lähtöön
kun tällaista pikkasen normaalia haastavampaa parisuhdetta
yrittää eteenpäin luovia.
 
Ja kun näin ei tietenkään tapahdu.
Siis että mielitietyn ajatuksenjuoksu menisi samaa rataa signoran ajatusten kanssa,
signora piehtaroi marttyyriyden syvissä syövereissä.
On paha mieli,
uni ei tule,
töissä ei pysty keskittymään.
 
Onpa joskus käynyt jopa niin,
että kun fiilis alkaa olla jo pikkasen positiivisempi,
tarraa signora vielä niihin pahan olon viime rippeisiin.
Ei kai sitä nyt niin helpolla lepytä tai unohdeta paha mieli.
ei todellakaan.
Ollaan tässä nyt vielä martyyriä päivä tai pari.
 
Ja kaikki tämä usein täysin turhaan.
Ja vielä useimmin asioista, joille ei vaan voi mitään.
Mielitietty parka siinä sitten on helisemässä
kun ihmettelee, että mistä nyt taas oikein tuulee.
Ja miten sitä oikein pitäisi olla.
 
Sunnuntaina signora turisi pitkät pätkät puhelimessa
ystävän kanssa.
Signora narisi taas näistä negatiivisista fiiliksistä.
Ystävä piti pienoisen puhuttelun.
Hyvin tarpeellisen sellaisen.
 
Vaikka signora oli jo aiemmin tajunnutkin,
että turha mökötys ja myrtsitys on täysin turhaa,
oli hän sitä silti aina jatkanut.
Ja voinut huonosti.
Ja aivan varmasti myös mielitietty on voinut huonosti.
Kaiken kun sai aina niskaansa.
Sekä vaatimuksia toisensa perään.
Tuskin tämä aina niin kovin hyvää parisuhteellekaan tekee.
 
Kaikki tämä oli signoralle aemminkin periaatteessa selvää.
Vaan joku juttu puuttui, että ajatuksiaan saisi muutettua.
Se joku juttu oli ystävän sanat.
Se jokin viimeinen solmu aukesi.
 
Signora pystyi taas nauttimaan siitä, mitä on.
Sensijaan, että märehtisi sitä, mitä ei ole.
 
Kiitos Merja !
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !