torstai 17. joulukuuta 2015

Ei kiinnosta ?

Yhteiselo ilman yhteistä kieltä on joskus haasteellista.
Väärinkäsityksiä ja kommelluksia sattuu.
Kun ei jummarra, mitä toinen sanoo.
Tai jummartaa sen väärin.
 
Tästä syystä meinasi lokakuisten rinkuloiden hankintakin hyytyä.
Sormuskaupoista Suomi-Italia –pariskunta oli keskustellut jo kesällä.
Pitkään ja hartaasti.
Mitä se kummallekin merkitsee.
Signora kun ei sitä heppoisin perustein halunnut tehdä.
 
Lopulta pariskunta sitten päätyi siihen,
että rinkulat hankitaan signoran lokakuisella Italian reissulla.
Suunniteltiin kaikki valmiiksi,
kuoharipulloineen.
 
Signora pölähti Italian kamaralle myöhään lauantai-iltana.
Seuraavana aamuna signora hyppäsi mielitietyn matkaan kohti Roomaa.
Rooman lähistöllä suuressa kauppakeskuksessa oli mielitietyn asiakkaalla näyttelytila
ja sinne signora ja mielitiettykin suuntasi.
Semmoista kun se pariskunnan yhteiselo usein on.
Mielitietty pakertaa hommia ja signora norkoilee siinä mukana.
 
Matkalla Roomaan mielitietty ilmoittaa: 
Kauppakeskuksessa on sitten useita koruputiikkeja.
Käydään sieltä ostamassa sormukset”
Signora hyrisee onnellisena siinä auton etupenkillä
”Sííí”.
 
Pariskunta pääsee perille.
Esittelytilassa on sillä hetkellä yksi tyyppi hommissa.
Palvelee asiakkaita ja siinä sivussa yrittää puhallella lapsille ilmapalloja.
Signora päättää alkaa puhkumaan ilmapalloihin ilmaa
 ja vapauttaa nuoren miehen myyntityöhön.
 
Hyvin pian mielitetty kysäisee,
että eikö signora halua mennä siinä lähistöllä oleviin kauppoihin.
Siinä on vieri vieressä, niin laukku-  vaate- kuin kenkäputiikkiakin.
Signora ilmoittaa, että ei hän halua.
hän voi vallan hyvin näitä ilmapalloja puhallella.
Mielitetty kysäisee hiukan ihmeissään.
”Et halua ?”
 
Signora tokaisee myös vähän ihmeissään, että ei halua.
Ja miettii, että mitä se nyt häntä on vaatekauppoihin työntämässä.
Onko signoran nykyisissä hynttyissä jotain vikaa, häh?
 
Signora jatkaa ilmapallojen puhaltelua.
Iltapäivällä mielitietty kysäisee uudestaan.
” Joko kohta menet noihin kauppoihin ?”
 
Signora lähes hermostuu.
Mitä ihmettä se nyt häntä on noihin rättikauppoihin tyrkkäämässä?
Signora tokaisee lähes äkäisenä, että ei ole kiinnostunut.
Mielitietty tätäkin hiukan ihmettelee,
mutta uskoo sitten lopulta, että signora ei nyt vaan kiinnosta.
 
Kun päivä esittelytilassa alkaa olla pulkassa,
signora ajattelee onnellisena, että niitä sormuksia varmaan mennään katselemaan.
Ei kuitenkaan sano mitään.
On päättänyt antaa mielitietyn tehdä aloitteen asian suhteen.
Mielitietty suuntaa kuitenkin suoraan parkkihalliin.
Signora hiukan nikottelee, mutta ajattelee sitten,
että ehkä herra unohti sen.
Ja signora päättää, että ei hänkään asiasta muistuta.
Olkoot sitten, kun ei toinen kerran halua.
Signora päättää unohtaa koko asian.
 
Seuraava päivä menee ihan hyvin.
Signora ei uhraa mönkään menneille rinkulakaupoille ajaustakaan.
Sitä seuraavana  päivänä se iskee.
Kesken lounaan.
Signora haikeana muistelee,
mitä suunnitelmia pariskunnalla tuolle tärkeälle päivälle oli.
Romanttisena höppänänä oli elänyt hetken mielessään moneen kertaan.
Ja nyt tuo italialainen ei sitä edes muista.
Niisk.
 
Autossa signora tökkäisee aurinkobrillit nenälle, ettei mielitietty näe,
että siinä sitä vetistellään.
Hiukan herra ihmettelee, mikä nyt on,
kun signorasta ei enää irronnut sanaakaan.
Taisi herra yhden valuneen kyyneleenkin nähdä.
"Ei mikään", vastaa signora nikotellen.
Signora on päättänyt olla asiasta hiljaa.
Saa herra ottaa itse asian puheeksi.
Ja herrahan siis tietenkin osaa lukea signoran ajatuksia
ja pääsee heti jyvälle, mistä kiikastaa.
Jep, tätä signora harrastaa luvattoman usein.
Olettaa, että toinen osaa lukea ajatuksia.
 
Pariskunta pääsee kotiin ja signora piehtaroi yhä enemmän marttyyrin roolissa.
Kun mielitietty kysäisee varmaan neljättä kertaa,
mikä nyt on, kun signora siinä niiskuttaa,
signora lopulta saa nikoteltua:
"Harmittaa vaan niin, kun meillä oli suunnitelmia, jotka eivät sitten toteutuneet".
 
Mielitietty tuntuu olevan heti kartalla ja kysäisee, että sormuksistako on kyse.
Signora vikisee jotain myöntymisen merkiksi ja tirauttaa päälle oikein kunnon kyynelvirran.
 
Mielitietty tuijottaa singoraa hetken ihmeissään ja sitten toteaa:
" Minähän ehdotin sinulle kahteen kertaan sunnuntaina siellä kauppakeskuksessa,
että menisit kiertelemään niissä koruliikkeissä ja valitsemaan mieleisesi valmiiksi.
Oltaisiin sitten päivän päätyttyä käyty sormukset ostamassa.
Mutta sinä ilmoitit, ettet halua eikä kiinnosta.
Kahteen kertaan !".
 
On signoran vuoro tuijottaa hämmästyneenä.
Lopulta hän purskahtaa aivan hervottomaan nauruun.
Hekotuksen seassa hän yrittää selittää,
että hän luuli koko ajan, että mielitietty oli häntä vaatekauppoihin ajamassa.
Kyllähän siinä mielitietty oli jotain outoja sanoja suoltanut,
eikä signora ollut kaikkea ymmärtänyt.
Mutta koska oli samalla viittoillut rättikauppoihin,
signora oli sitten olettanut, että niistä oli kyse.
Ehkä olisi kannattanut opetella ennakkoon esimerkiksi sana oreficeria.
 
Ei ihme, ettei mielitietty ollut sanonut enää sanaakaan sormuksista.
Olihan signora julistanut tiukasti kahteen kertaan,
ettei halua eikä kiinnosta.
 
Kyllähän signora halusi ja kyllä signoraa kiinnosti.
Ja taisi mielitiettyäkin kiinnostaa.
 
 
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !