sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Auttaisiko se ?

Signoralla ei ole tapana tehdä mitään uuden vuoden lupauksia.
Pyrkimys parempaan kun on hyvä pitää mielessä koko vuoden,
ei vain vuoden vaihtuessa.
 
Vaan nyt signora päätti tehdä poikkeuksen.
Eikä kovin pienestä jutusta olekaan kyse,
Signora on päättänyt yrittää muuttaa ajattelutapaansa.
 
Pessimistinä signora stressaa aina ja kaikesta.
Viimeisen vuoden signoran isän useammat krooniset sairaudet
ovat olleet ajoittain aika rankkoja.
Kun fyysisten rajujen ja koko ajan etenevien sairauksien lisäksi
 paha muistisairaus vie mennessään,
on se todella raju yhdistelmä.
Myös huoli omaishoitajana olevan äidin jaksamisesta on vienyt yöunia.
 
Töissä puhaltaa täysin uudet tuulet.
Tuulet, jotka tällä hetkellä tuntuu myrskyiltä.
Elämä kahdessa maassa vie myös veronsa.
Kaikki tämä on saanut aikaan sen,
että signora käy koko ajan ylikierroksilla,
ei nuku,
on huono olo,
fyysisestikin.
 
Entä mikä tämä uuden vuoden lupausjuttu sitten oikein on ?
Signora näki joulupyhinä leffan vakoojien silta.
Siinä vakoojana pidätetty Rudolf Abel lausui kaksi sanaa,
jotka jysähtivät signoran mieleen.
Abelin asianajaja ihmetteli, kuin hän oli niin rauhallinen,
vaikka pahimmillaan häntä uhkasi sähkötuoli.
" Eikö sinua yhtään hermostuta ?"
Abel vastasi täysin tyynenä " Auttaisiko se ?"
 
Niin itsestään selvä juttuhan se on,
että etukäteen ei kannata mitään murehtia.
Kyllähän signora on tuon tiennyt jo iät ja ajat.
 
Vaan jotain taikaa noissa kahdessa sanassa oli.
Signora on luvannut itselleen yrittää kuljettaa niitä mukanaan.
Ja kaivaa esiin aina kun stressaa.
Aina kun herää neljättä kertaa yön aikana sydän hakaten.
Aina kun tuntuu, ettei jaksa.
Sillä eihän se kuitenkaan auttaisi.
Se murehtiminen ja stressaaminen.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !