maanantai 15. helmikuuta 2016

Matkustusdraamaa

Täällä se signora taas nököttää kotona läppärin takana.
Viikko Italiassa hujahti ilman nettiä.
Signora käyttää yleensä muuten joutilaana olevaa mielitietyn ikivanhaa läppäriä
sekä mokkulaa, joka aina ladataan signoraa varten.
Mokkula ei siis ole jatkuvassa käytössä.
Nyt lataamisessa oli jotain häikkää.
 
Pari kertaa signora onnistui kännykällä pääsemään hetkeksi netin kulmaan
 Wi-fin kautta kiinni.
Niin ja yhtenä iltana oli se läppärikin käytössä.
Mielitietty onnistui väsäämään jonkin ihme viritelmän kahden kännykän,
läppärin ja vielä jonkin kolmannen vekottimen kanssa.
Ei signora siitä mitään ymmärtänyt.
Vaan väliäkö sillä, kunhan edes vähän pääsi maalimaa netin välityksellä kurkkaamaan.
On se mielitietty sitten niin kiltti, kun tuonkin värkkäsi.
Vai olisiko syynä ollut yksi tooooosi tärkeä futispeli,
joka telkusta juuri silloin tuli ?
Signora kun samaa aikaa mankui haluavansa katsoa San Remon hulinoita.
Sai mielitietty signoran hetkeksi tyytyväiseksi.
 
Vaan eipä viikon aikana kummoisia tapahtunut,
että kovasti mitään sepustettavaa olisi ollutkaan.
 
Menomatkalla signora hiukan hermoili,
kun edessä oli Hesan kentällä ihka ekan kerra baggage drop -automaatin käyttö.
Ihan simppeliähän se oli.
Kun signora siinä lähtöselvitysautomaatilla tulosteli tarroja kapsäkkiinsä,
ihmetteli viereisellä automaatilla eräs vähän vanhempi signora,
jotta mitä siinä oikein pitää tehdä.
Signora innostui tästä itsepalvelusta niin paljon,
että tsekkasi tämän mummelinkin ja liimaili tarrat laukkuun.
Valitettavasti signoran aika ei riittänyt enempään jeesiin.
Niinpä mummeli suuntasi baggade drop -automaatille yksin.
Hän kun oli eri lennolla, mitä signora.
 
Portilla signora parkkeerasi erään herran viereen.
Kun signora kysäisi, onko siinä tilaa,
herra vaan murahteli jotain epämääräistä.
Näkyi lukevan venäjänkielistä lehteä.
Jossain vaiheessa herra häipyi jonnekin,
jättäen matkalaukkunsa siihen.
 
Signoraa vähän ihmetytti, kun ainahan varoitellaan,
että laukkuja ei saa jättää.
Hyvin herkästi kilautetaan polliisi paikalle,
jos joku laukku jossain orpona nököttää.
 
Aika kuluu eikä herraa näy.
Signora vilkuilee kapsäkkiä ja hänen mielikuvitus alkaa laukkaamaan.
Mitä jos se onkin tarkoituksella hylätty?
Ties mitä siellä on sisällä.
Pitäisikö mennä kertomaan jollekin ?
Signora päättää, että jos siinä vaiheessa, kun boordaus alkaa,
veska on vielä yksin,
hän käy asiasta kantelemassa.
 
Kului 40 pitkää minuuttia.
Lopultakin tyyppi tuli takaisin.
 
Vähän epävarmat fiilikset oli myös koneen laskeutuessa Roomaan.
Lentoemot kuuluttivat, jotta ulkona odottaa poliisi, kaivakaa passit esiin.
 
Ei ne onneksi olleet signoraa nappaamassa.
Signoran nappasi ihan eri tyyppi.
Aika ihana tyyppi.
Tunnetaan myös nimellä mielitietty.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !