torstai 7. huhtikuuta 2016

Piccola

Signoralla on ollut Italiassa vuosien ajan innokas italian kielen treenaaja.
Tämä nyt jo nuori signorina oli viiden vanha,
kun hän ensimmäisen kerran signoran tapasi.
Yhteistä kieltä ei näillä kahdella ässällä ensi alkuun ollut.
Signoran italia kun oli tuohon aikaan aika onnetonta.
Signorina oli ujo ja herttainen pikkuinen, piccola.
Ujoudesta huolimatta piccola oli todella kiinnostunut signorasta.
Jo ennen ensimmäistä tapaamista.
Piccolalle oli kerrottu etukäteen, että Suomesta saapuisi vieras.
Piccola oli uteliaana kysellyt, minkälainen signora oikein on.
Joku oli keksinyt kertoa,
että signora näyttää samalta, kuin piccolan barbinukke!
Piccola rakasti vaaleahiuksista ja sinisilmäistä nukkeaan.
Eikä lähipiirissä ollut muita kuin tummahiuksisia ja ruskeasilmäisiä ihmisiä.
Niinpä piccola oli ajatellut,
että hänen luokseen saapuu oikea barbi. 

Signora oli asiasta vähän huolissaan ja vinkkasi ystävilleen,
että olisiko ehkä parempi selventää piccolalle,
että signora on nyt kuitenkin ihan normaali ihminen,
ei mikään elävä maksinukke.
Ettei sitten pettyisi.

Heti ensi hetkestä lähtien piccola pysytteli tiiviisti signoran lähellä.
Toki tietyllä etäisyydellä, ujosti.
Eräs kerta signora ajatteli menevänsä hetkeksi huilimaan omaan huoneeseensa.
Kun signora oli heittänyt punkalle pötkölleen,
pujahti myös piccola huoneeseen.
Vaan ujo kun oli,
ei kehdannut tulla singoran viereen vaan ryömi sängyn alle.
Ja pysytteli siellä, kunnes signora nousi ylös.
Sanaakaan sanomatta.
Piccola ihaili signoran vaaleita, ohuita ja harvoja hiushaivenia. 
Signoralle tehtiin jos minkälaisia kampauksia.
Tai hiuksia  vaan hiveltiin ja huokailtiin"belle".

Piccola halusi laittaa signoralle kynsilakkaa.
Lakka oli aikamoinen blingblingpläjäys.
Signora kuitenkin päätti antaa piccolan  hoitaa lakkauksen.
Ja ottaa sitten lakat jossain vaiheessa pois.
Ennen ihmisten ilmoille menoa.

Totta kai piccola sitten huomasi lakan puuttumisen.
Vaikka signora kuinka yritti sormiaan peitellä.
Vaikka signoran italia oli tuohon aikaa aika olematonta,
ymmärsi hän kuitenkin piccolan kyselevän lakkojen perään.
Signora esitti ymmärtämätöntä.

Kun piccola aloitti koulun,
alkoi myös signoran ja piccolan systemaattiset italian tunnit.
Parivaljakko luki yhdessä piccolan koulukirjoja.
Jos signora ei jotain ymmärtänyt,
piccolalla oli ilmiömäinen taito selvittää signoralle asia jotenkin muuten.

Piccola oli myös ymmärtänyt sen
signoralle pitää puhua molto len-ta-men-te! 
Piccola lähes tavasi jokaisen sanan.
Ja jos joku erehtyi puhuvaan signoralle hiukan rivakampaan tahtiin,
komensi piccola heti hidastamaan tahtia.

Kun piccola hiukan kasvoi,
teki kaksikko yhteisiä reissuja.
He saattoivat hypätä junan kyytiin ja päräyttää päiväksi Roomaan.

Tai hypätä piccolan enon kyytiin hänen suunnatessa työreissulle pohjoiseen.
Näin on kaksikko kolunnut niin Padovan kuin Venetsiankin.
Signora on ollut paikalla piccolan tärkeinä päivinä, kuten  la prima comunione.

Piccola ei ole enää kovin piccola.
Ikää neidillä on jo 17 vuotta.
Neidille on tullut omat jutut kavereiden kanssa.
Taitaa se joku ragazzokin ympärillä pyöriä.
Yhteinen aika signoran kanssa on vähentynyt.
Vaan kyllä signora sen ymmärtää.
Ja onhan ihanat muistot.




2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi !