torstai 21. huhtikuuta 2016

Rakkautta on.... pussilakanat

Signoran ja mielitietyn romantiikkakiintiöt eivät oikein mene yksiin.
Signora välillä haikailee romanttisten juttujen perään.
Mielitietty on julistautunut täysin epäromanttiseksi henkilöksi. 
 
Kun signoran romantiikan nälkä yltyy vallan massiivikseksi,
on romantiikkaa raavittava, mistä sitä vaan pikkasenkin löytyy.
Kuten esimerkiksi pussilakanoista. 
 
Signora on raahannut italiaan neljä kappaletta pussilakanoita.
Ei kait nyt ilman niitä voi suomalainen nukkua. 
 
Mielitietty ei sen sijaan ole niistä kovin innostunut.
Ei kuulemma ymmärrä niitä ollenkaan.
Ovat niin hankalia.
Onpa tainnut käyttää peräti odiare –sanaa. 
 
Vaan kiltisti mielitietty niiden kanssa aina koisii signoran vieressä pötkötellessä.
Ei muulloin.
 
Kun mielitietty ilmoitti, että hän ei niiden kanssa muuten nuku,
päätti signora, että parempi riipiä lakanat peittojen päältä pois ennen kotiin lähtöä
ja survoa tiiviiseen pussiin.
Muuten ne lojuvat siellä jossain pölyisessä kaapissa signoraa odottamassa.
 
Nyt signora funtsaili, että oli aika pestä nuo omituiset lakanat.
Signora naputteli mielitietylle viestin ja pyysi,
 josko herra pistäisi lakanat koneeseen pyörimään ennen signoran tuloa. 
 
Mielitietty vastasi: ”Certo, che laveró i copripiumini. Lo sai, che ti amo tantissimo” 
 
Signora ei vallan heti keksinyt yhteyttä pussilakanoiden pesuun ja tuohon ti amoon.
Vaan sitten hän muisti, kuinka hankalaa se edellinen pesukerta oli ollut.
Kuinka mielitietty oli ollut täysin turhautunut mokomiin härpäkkeisiin.
Kuinka hän on julistanut lähes inhoavansa niitä.
Kun eihän niistä edes tiedä, miten ne pitäisi kuivumaan laittaa.
Signora näki mielessään, kuin mielitietty siellä turhautuneena märkiä lakanoita vääntelee.
Eikö tuo jos mikä ole rakkautta?
Ja romanttista?
Pestä lakanat etukäteen signoraa odottamaan.  
Ne omituiset kangaspalat.
 
L’amore é ….il copripiumi.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !