sunnuntai 14. elokuuta 2016

Jono(i)ssa

Signoralla on aina ollut sellainen käsitys,
että Italiassa saa jonottaa normaalia enemmän.
Siis suomalaisittain katsottuna.

Nyt signora on siitä vakuuttunut.
Vaan mitä sanotte seuraavasta ?

Signora ja mielitietty pysähtyivät kotimatkalla autogrillille.
Näitä täyden palvelun taukopaikkoja on moottoriteiden varrella.
Niistä löytyy ravintololat, baarit, vessat.
Tällä kertaa signora bongasi sieltä myös suihkut.

Pariskunnan tarkoitus oli ostaa joku leivän käntty ja pari caffetta.
Varmaan arvaatte, että se käntty oli tulossa signoralle.
Vaan arvaatteko, kuinka moneen kertaan piti jonottaa ?
K-O-L-M-E kertaa!
Tai oikestaan neljä, jos tarkkoja ollaan. 

Ensin piti yrittää päästä läpi ihmismuurin
 ( joka oli olevinaan jonkinlainen jono vaaka- ja pystysuuntaan)
tiskille, jonne kaikki ihanat leivän käntyt oli työnnetty.
Nimilappuineen.
Siellä pariskunta seisoskeli tovin ja yritti saada sen verran läheistä katsekontaktia
leipähyllyyn, jotta signoran himoitseman leivän nimi saataisiin selville.
Vaan sieltä lähdettiin tässä vaiheessa tyhjin käsin.
Piti vaan yrittää painaa mieleen se leivän monimutkainen nimi.

Sitten siirryttiin kassajonoon.
Jonoon, joka myös levisi joka suuntaan.
Olihan kyseessä elokuu ja kaikki lomalla olevat italialaiset 
olivat päättäneet tulla juuri kyseiseen Autogrilliin.
Liekö tieto suomalaisen mahdollisesta visiitistä kiirinyt heidän korviinsa?
Aikanaan mielitietty sai itsensä ängettyä kassatädin juttusille.
Mielitietty ilmoitti, että haluaa leivän, jonka nimen signora oli jo moneen kertaan unohtanut
sekä kaksi kahvia.
Tätä nappaa rahat ja antaa kuitin.

Kuitin kanssa palataan takaisin leipätiskille.
Tiskin edessä parveilee " jonossa" kuitteja heilutellen
 ja leivän nimiä huudellen nälkäisiä asikkaita sekä niitä,
 jotka ovat vasta taipaleen alkuvaiheessa,
eli yrittävät saada tolkkua, mitä kassatädille ilmoittaa.

Aikanaan leipätiskin täti sujauttaa signoralle känttypaketin.
Vähän kiukkuisena, kun signora halusi sen pussiin.

Sitten olikin aika siirtyä seuraavaan jonoon.
Jonoon, jonka päässä odottaisi caffekupposet.
Sitä kuittia vastaan.
Ja kuten arvata saattaa, ei tämäkään jono ole mikään selkeä.
Kyynärpäätaktiikka on kova sana.

Joko signora muisti kertoa,
että italialaisten joukossa haahuili edestakaisin myös turisteja,
jotka olivat ihan pihalla, kuinka pitää toimia ?

Kun signora lopulta mutusteli leipäänsä autossa,
ei hän voinut olla tuumimatta, voisiko tuon kenties hoitaa pikkasen simppelimmin ?



4 kommenttia:

  1. Ah, niin tuttua ja ah, niin ärsyttävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvittelin, että tehdään vaan pikapysähdys, vaan aika kauanhan siellä sitten meni :-)

      Poista
  2. Niin luonnollista ja sosiaalista. Tätä puolta Italiassa rakastan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen vähän liian hätäinen :-) Samoin, jos olisin yksin ollut matkassa, olisi pitänyt kirjoittaa leivän nimi ylös. Kassalla ei ollut enää mitään mielikuvaa, mikä se oli.

      Poista

Kiitos kommentistasi !