sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Etsintäkuulutettu signora

Anniinankulmassa  haastettiin muistelemaan matkakommelluksia.
Niitähän signoralla piisaa.
Ehkä epämiellyttävin on 14 vuoden takaa.
Signora oli ihka ensimmäistä kertaa Italiassa.

Ystävät olivat varanneet signoralle huoneen hotellista,
jonka omisti italialais-irlantilainen pariskunta.
Herra edusti Italiaa ja rouva Irlantia.
Molemmat puhuivat sujuvasti sekä englantia että italiaa.
Keskenään pariskunta turisi italiaksi.

Omituisuudet alkaa jo heti ensimmäisenä aamuna.
Signora suuntaa aamiaisen jälkeen hotellista pihalle.
Herra omistaja pyyhältää signoran perässä.
"Scusi signora, who is going to pay your bill?"

Signora kokee olonsa aika epämiellyttäväksi.
Aivan kuin hän olisi joku huijari, joka yrittää luikkia pois maksamatta.
Signora ilmoittaa napakasti, 
että hänhän on täällä vielä kolme yötä ja maksaa kyllä laskunsa ihan itse.

Tuohon aikaan kännykkäpuhelut ulkomaisiin liittymiin olivat aika tyyriitä.
koska huoneessa oli myös lankapuhelin,
oli ihan loogista hyödyntää myös sitä.
Tai siis yrittää hyödyntää.
Puhelut kun eivät päässeet respaa pidemmälle,
Rouva omistaja kun ilmoittaa tiukasti,
 että heitä on kielletty yhdistämästä puheluita kyseiseen huoneeseen.

Kolmas päivä vie kyllä sitten voiton kaikista omituisuuksista.
Signora on huoneessaan.
Lankapuhelin soi.
Signora vastaa reippaasti ja selvästi omalla nimellään.
Luurin toisessa päässä on herra omistaja.
"Scusi signora, could you please come to the reception?"

Signora kipittää vähän sydän pamppaillen alakertaan.
Mitähän nyt?

Respan edessä on rivissä herra ja rouva omistajat sekä carabinieri !
Signoran sydän hypähtää muutaman kerran ympäri.

Kukaan ei sano mitään.
Signora huomaa, että carabieneri vilkaisee signoraa päästä varpaisiin
ja nyökkää sitten vaivihkaa herra omistajalle.

Nyt alkaa jo paniikki nousta.
"Is something wrong ?", kysyy signora ääni täristen.

Herra omistaja on jotenkin vaivaantuneen näköinen;
" No, no, of course no. Why singora thinks so?" 

Tilanne alkaa olla jo aika outo.
"But you called me and asked me to come here", vastaa signora.

Ja mitä sanookaan herra?
"Oh no, signora. I thought I was talking with my wife"

Jep, rouva varmaan vastaakin puhelimeen signoran nimellä.
Eikä pariskunta puhunut keskenään englantia.
Puhumattakaan siitä, että mies tuskin rouvittelee vaimoaan.

Tilanne alkaa olla jo aika absurdi.
Ja todella epämiellyttävä.
Signora kysyy, voiko hän poistua.
Luvan saatuaan signora kipittää takaisin huoneeseensa
ja hetken harkitsee hotellin vaihtamista.
Lopulta hän päättää kuitenkin katsastaa tämän homman loppuun.
Eihän sitä tiedä, mitä lystiä siellä oleskelu tuo tullessaan.

Signora on usein jälkeenpäin pohtinut,
mitä tuon kaiken outouden takana oli.
Epäilyt maksamisesta, kielletyt puhelut, poliisi.
Ehkä jostain syystä pariskunnan päässä soivat herästyskellot,
että signora ei ole mikään normi matkustaja puhtain jauhopussein.

Varmaan arvaattekin, 
että kyseisellä hotellilla oli jatkossa yksi suomalainen asiakas vähemmän.
Enää hotellia ei ole.
Ei ole ollut enää aikoihin.
Eikä signora yhtään ihmettele.
Jos he kohtelevat asiakkaitaan,
kuin etsintäkuulutettuja huijareita,
kuka sinne nyt toistamiseen menee ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !