keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Järistysten jäljillä

Viikon Italian reissu piti sisällään myös visiitin Abruzzon alueelle.
Mielitietty oli ilmeisesti rekisteröinyt signoran vinkin, 
että voisi olla joskus kiva olla hotellissa yötä "kommuunikämpän" sijaan.
Niinpä yhden yön signora nukkui lämpimässä ( Italian kodissa on jo aika vilpoisaa)
ihanan Hotel Rosesin huoneessa Roseto degli Abruzzissa.

Mielitietty oli tehnyt myyräntyötä ja onnistunut löytämään hotellin,
jossa signoran seulankin läpäisevä aamiainen. 

Ei tuo toki mikään huvireissu ollut.
Mielitietty pakersi töitä molemmat päivät tiiviisti.
Toisena päivänä työt veivät Amatricen lähistölle. 
Vaikka tuntuikin hiukan pahalta ja ehkä röyhkeältäkin mennä sinne pällistelemään,
uteliaisuus vei silti voiton. 
Teistä oli monista kohdin osa pois käytöstä romahdusvaaran vuoksi.
Viranomaisia näkyi todella paljon.
Oli poliisin ja palokunnan väkeä.
Protezione civilen autoja, väkeä ja isoja telttoja oli joka puolella.
Suomessa ei vastaavaa yksikköä taida olla.
Tuo yksikkö mm organisoi kaiken tarvittavan avustustyön luonnonmullistusten
 ja muiden katastrofien jälkeen.

Varsinaiseen vanhaan keskustaan, jossa tuho oli pahin, 
eivät ulkopuoliset päässeet.
Siellä täällä näkyi osittain romahtaneita rakennuksia.
Signoran mieleen on piirtynyt eräs talo, josta seinä oli romahtanut.
Siellä retkotti edelleen sänky.
Signora ei voinut olla pohtimatta,
mitä senkin sängyn omistajalle oli käynyt.

Siviiliautoja ei pahemmin näkynyt.
Eikä siviilejäkään.
Jossain vaiheessa eräs poliisi pysäytti signoran ja mielitietyn
ja kysyi, onko pariskunta paikan asukkaita.
Siinä vaiheessa pariskunta päätti,
että on aika poistua paikalta.

Paluumatka vei l'Aquilan ohi.
Siellä näkyi vieläkin muistoja muutaman vuoden takaisesta järistyksestä.
Jotain rakennuksia oli mm tuettu laudoilla.
Järistyksen jälkeen rakennetuissa taloissa oli monissa puuta.

Pariskunta ajoi myös ns Berlusconin talojen ohi.
Talot on rakennettu L'Aquilan järistyksen jälkeen.
Silviollahan oli kunnianhimoinen haave rakennuttaa "uusia kaupunkeja"
 varsinaisen l'Aquilan kylkeen.
Siitä, missä mittakaavassa hanke lopulta toteutui, ei signoralla ole tietoa.
Talot ovat keskellä ei mitään ja ainakin mielitietyn mukaan
niiden asuttaminen ja sinne sopeutuminen on ollut todella hankalaa.
Siellä kun ei ole mitään palveluita.
Ainoastaan nuo talot.

Tuo päivä muistutti jälleen elämän arvaamattomuudesta.
Ja jätti oudon olon pitkäksi aikaa.
Taisi signoraa vähän pelottaakin.
signora suuntasi ihan mielellään takaisin Viterboa kohti.
Se kun ei ole kovin järistysherkkää aluetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !