tiistai 13. joulukuuta 2016

Hämmennystä keittiössä

Siinä se taas tuli ja meni.
Se mielitietty.
Suomen visiitit ovat aina lyhykäisiä.
Yleensä aina torstai-sunnuntai.
Työt kun ei anna enempään mahdollisuutta.

Ja eipä ne asiakkaat täysin rauhassa antaneet mielitietyn näinäkään päivinä olla.
Puhelin pärräsi vähän väliä.
Eivät tainneet ollenkaan ymmärtää,
kuinka mielitietty nyt näin kesken kaiken voi Suomeen häipyä.
Ja vielä jonkun naisihmisen takia.

Lauantaiaamuna signora passitti mielitietyn kahvin keittoon.
Ja totesi jälkeenpäin,
 että suomalaisten lajitteluohjeiden esittely ei ollut oikein mennyt nappiin,
kun energiaroskiksesta kahvinporoja kaiveli.

Italian kodissa ei lajittelua harrasteta.
Tuotiin sinne toki muutama vuosi sitten kunnan puolesta roskislootia vino pino,
lajittelua varten.
Vaan mitä sitä hyödyttää lajitella,
kun tyhjennystä varten on sitten vain yksi ja sama laatikko?
Että näin Italiassa.

Kahvinporot eivät olleet ainoa asia, jotka lauantaina aiheuttivat hämmennystä.
Signora on ollut jo vuosien ajan teho-opetuksessa 
italialaisista ruokailuun liittyvistä kommervenkeistä.
Ja on jotenkin kuvitellut, että alkaa pikkuhiljaa olla kärryillä.
Kunnes lauantaina signora putosi takaisin nollapisteeseen.

Mielitietty on aina ja iankaikkisesti valistanut signoraa,
jotta PASTAN KANSSA EI SYÖDÄ LEIPÄÄ!
Piste!

Lauantaina signora tyrkkäsi kauhan mielitietyn käteen ja patisti kokkaamaan.
Lopputuloksena oli annos, jonka italialaista nimeä signora ei muista,
mutta ainekset olivat tagliatelle, pekonikuutiot ja pavut kasvisliemessä.
Eli jonkinlainen soppa.

Signora siinä mielitietyn kattilaa hämmentäessä totesi,
että nyt ei sitten varmaan kannata kattaa leipää, kun on pastaa.

" Laita vaan leivänpaahtimeen pari palaa leipää.
Laitetaan ne sitten lautaselle ja kaadetaan soppa päälle"

Signoralta meni pasmat aivan sekaisin.
Siis tagliatelle -pastaa ja leipää.
Mihin se ei koskaan pastan kanssa leipää katosi?
Siis mihin tässä nyt voi suomalaisraukka enää luottaa ?
Hämmentynyt signora popsi soppansa mysteeriä pohtien. 

Jossain vaiheessa pariskunta teki ensi vuoden suunnitelmia.
Lopputulemana oli, 
että reissuja sovittiin suuntaan ja toiseen useampia, aina ensi kesään saakka.

Mielitiettyä nauratti:
"Enhän minä tunne itseäni enää ollenkaan".
Niin se vanhakin oppii vielä uusia tapoja.
Kuten päivä kerrallaan elävä,
korkeintaan kuluvalle viikolle suunnitelmia lukkoon lyövä tekemään suunnitelmia pitkälle eteenpäin, aina ensi vuoden elokuulle saakka.
Kaikkeen sitä sitten joutuukin,
kun suomalaisen matkaan lähtee.


2 kommenttia:

  1. Oliko vierailija osannut varautua Suomen pakkaseen ja liukkaisiin jalkakäytäviin? Ainakin kotikaupungissani on ollut ajoittain vaativaa ulkoilu. Hyvä, että ottaa oppia Sinultakin esim. suunnitellessaan tulevia tapaamisia.
    T. Birgitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin joskus aikoinaan pitkät kalsarit ja tähän mennessä eivät ole kelvanneet vaan nytpä kelpasi:-) Sen verran pakkasta oli. Pipokin käytiin ostamassa. Kävely olikin sitten haastavaa, sillä kaikki kadut olivat jäässä ja eihän italialaisen kengät olleet siihen ollenkaan sopivat. Mielitietty ihmetteli lauantai-iltana kipeää selkäänsä. Siitähän se varmaan tuli, kun joutui koko ajan kävelemään varovasti.

      Onhan tämä yhteiselo aina vähän sellaista kompromissien tekoa, puolin ja toisin. Minä yritän myös aina muistaa tulla tasapuolisuuden vuoksi joissain asioissa vastaan :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi !