maanantai 23. tammikuuta 2017

Kohteliasta


Italiassa on parasta vilkuilla aina silloin kelloa,
 jos mielii kohteliaasti tervehtiä.
Suomessa on hihkaista heit lähes joka paikassa
 ja sehän ei ole aikasidonnainen.
Vaan italiassa on paras jättää ciaot tuttavien kesken.
Kaikessa muussa kanssakäymisessä on paras käyttää buongiornoa ja buona seraa.
 
Tuo vaihtoajankohta aiheuttaa signoralle joskus päänvaivaa.
Jokin yleinen sääntö sanoo,
jotta lounaan jälkeen ollaan jo buona serassa.
Tämä on varmaan italialaisille ihan simppeli juttu,
 kun kaikkihan syövät aina samaan aikaan.
Suomalainen sen sijaan tsiikailee aina välillä kelloa ja pähkäilee,
jotta mitähän sitä suustaan päästäisi.
 

Signoran Italian koti on sellaisessa pikkuruisessa kylässä.
Tai paremminkin kylän ulkopuolella.
Busseja kulkee hyvin harvakseltaan.
Jos signora mielii ostoksille,
on kaikkein passeleimmaksi bussiksi muodostunut klo 14.15 lähtevä.
Siis kaikkien muiden asioiden suhteen passelein, mutta ei tervehtimisen.
Tuo klo 14- 15 väli on jotenkin niin hankala.
Buona sera kuulostaa signoran suomalaiseen korvaan liian aikaiselta.

 
Hämmennystä lisää se,
että jotkut kuskit huikkaa tervehdyksen ennen signoraa
ja juuri tässä kyseisessä bussissa se ollut milloin buongiorno milloin buona sera.
Joten ehkä se on vähän niin ja näin italialaisille itselleenkin.
 

Oletteko koskaan kuulleet kaupan kassalla, että joku täräyttäisi pois lähtiessään näkemiin?
Italiassa sen sijaan arrivederciä viljellään ahkerasti.
Toki buongiornokin käy.
Tai buona sera.
Mutta ei ciaota.
Signora ei ole ikinä kuullut, että mielitetty tervehtisi asiakastaan sanomalla ciao tai edes salve,
joka taitaa olla ciaota astetta muodollisempi.
 
Toinen muistettava asia, jos haluaa kohteliaana esiintyä,
on se, että vieraita ihmisiä ei sinutella.
Suomessa tämä on niin luontevaa.
Signorakin on joskus lähestynyt kaupassa myyjää
kysymyksellä ” tiedätkö mistä löytyy….."
Ja myyjä vastaa: "Tulen näyttämään sinulle."
 

Vaan ei Italiassa.
Italiassa on tyypillistä muotoilla kysymys  teitittelyn lisäksi vielä hyvin kohteliaaksi;
"Haluaisin tiedustella… olisiko teillä mahdollisesti…."
Ja pyyntöihin tietenkin per favore loppuun. 
 
On tässä suomalaiselle muistamista.

2 kommenttia:

  1. Olen asunut jo niin kauan Keski-Euroopassa, että minua ärsyttää suomalaisten sinuttelu kaupoissa. Tietenkään en äksyile myyjille sen takia, vaan teitittelen yhä kohteliaasti ja kiittelen palvelusta. Sanon päivää ja näkemiin ja kiittelen vaikka joku saattaisi tuijottaa ihmeissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italialaiseen elämään ja varsinkin kanssakäymiseen ihmisten kanssa tottumisen jälkeen monet suomalaiset asiat voivat tosiaan tuntua vähän ”kylmiltä” ja ehkä jopa töykeiltäkin. Toki sitä tietenkään olematta. Esimerkiksi kaikki kohteliaat ”alkuhöpinät” viestejä lähetettäessä. Suomalainen menee heti asiaan. Italialainen puhuttelee viesteissäkin toista nimeltä, usein myös caro/cara –liittein. Viestit päättyvät melko varmasti halauksiin ja suukkoihin. Suomalainen töksäyttää asiansa ja se on siinä :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi !