maanantai 14. elokuuta 2017

Suosikkimies

Murteet!
Tuo signoran painajainen Italiassa.
Joskus tuntuu siltä, että harva italialainen puhuu sitä "italiaa",
 mitä signora on epätoivoisesti treenannut.
 
Kesälomareissulla bussiin Salernosta Minoriin kyytiin tuli kaksi vanhaa herraa.
Signora kuulosteli herrojen keskustelua.
Ei pongannut yhtään tuttua sanaa.
Jossain vaiheessa mielitietty totesi,
että hän ei ymmärrä yhtään mitään,
mitä papparaiset höpöttävät.
Lohduttavaa.
 
Vaan on eräs asia, johon signora on ihastunut.
Kyse on lienee lähinnä tietyn pohjois-Italiassa olevan alueen aksentista,
ei niinkään murteesta.
Mielititetyn edustaman yrityksen päämajahan on pohjois-Italiassa.
Autossa mielitietty puhuu kännykkään kaiuttimen kautta.
Useinhan signora hyppää autoon mukaan.
 
Useamman kerran päivässä mielitietty haastelee erään nuoren herran kanssa,
jonka työpöytä löytyy juuri tuolta päämajasta.
Ja mikä ihana laulava aksentti tällä herralla onkaan.
Siis signora on aivan lumoutunut aina, kun tämän äänen kuulee.
Signora onkin antanut tälle herralle nimen
l'uomo favorito mio.
Mielitiettyä tämä suosikkiherranimitys naurattaa.
 
 
Kotiin palattuaan signora huomasi,
että Teemalta on alkanut signoran loman aikana ihana italialainen sarja,
Isältä tyttärelle.
Toki signora on sitä tällä viikolla tuijotellut.
Ja huomannut,
että siinähän osa näyttelijöistä tuota ihanaa aksenttia lauleskelee.
Kun signora sitä tarpeeksi kuuntelee,
pian tarttuu livertely myös signoran puheeseen.


2 kommenttia:

  1. Ensimmäinen matkakohteeni Italiassa oli Alassio. Siellä oli
    aivan mielettömän ihanasti italiaa puhuva hotellimme ravintolan hovimestari. Sitä laulavaa runonlausuntaa muistuttavaa puhetta oli ilo kuunnella.Viereisessä pöydässä illastava saksalaisrouva tiesi hänen olevan yliopiston professori, joka on kesäisin kyseisessä hotellissa työssä. Tiedä sitten pitikö paikkansa.
    Nyt useiden Italianmatkojen aikana en ole enää onnistunut kuulemaan yhtä täydellistä kielenkäyttöä.
    T. Birgitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italia on kyllä kaunis kieli, monine vivahteineen. Varsinkin laulettuna, siis niin puhuen kuin ihan oikeasti laulaen :-) Mukavaa loppukesää, Birgitta !

      Poista

Kiitos kommentistasi !