torstai 24. elokuuta 2017

Tieteellisesti herkkää


Italiassa ollessaan signora bongasi jutun erityisherkistä ihmisistä.
Olihan signora tämän termin aiemminkin kuullut,
mutta oli ajatellut sen olevan jotain höpsöttelyä.
Nyt signora kuitenkin lukaisi jutun,
jossa kerrottiin erityisherkille tyypillisistä jutuista.

Siis mitä?
Onko toimittaja käynyt signoraa vaklaamassa.
Joka ikinen kohta osui ja upposi niin täysin, kun vaan voi.

Jutussa kerrottiin myös,
minkälaista on ollut erityisherkän kumppani.
Signora ehti jo hetken haikailemaan,
jotta hemmetti, kun tämän osaisi kääntää italiaanoksi. 

Hetken päästä signora kurkkasi Facebookiin.
Ja löysin ystävänsä jakaman linkin,
jossa avattiin samaa asiaa englanniksi! 
Mielitietyn tultua kotiin signora iski herran käteen kännykän
ja patisti lukemaan. 

Mielitietty totesi päästyään jutun loppuun,
että kyllähän hän tämän kaiken jo signorasta tiesi. 

Signora vastasi, että juu juu, vaan nyt sitten tiedät,
että ”toimintavika” ei ole korvien välissä vaan aivoissa.
 

Monet jutut kun ovat niin pieniä ja voivat tuntua oudoilta.
Kuten se, että signora ei kestä kovia ääniä.
Mielitietty huudattaa usein telkkua hurjan kovalla.
Signora on aina pohtinut,
että onko hän nyt taas jotenkin superhyper-stressaantunut,
kun kova ääni niin kovin ahdistaa.
Nyt signora voi iskeä mielitietylle tieteelliset faktat käteen ja komentaa,
että toosaa pienemmälle.

Signora on myös funtsaillut, jotta onko hän jotenkin hankala ja outo tyyppi. 
Ei funtsaile enää.
 
Ja paras lopuksi:
Jutussa kerrottiin,
että ehkä paras parisuhdemuoto erityisherkälle on kaukosuhde.
Varsinkin jos on jo ikää :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !