perjantai 22. syyskuuta 2017

Kun mikään ei kelpaa

Nyt on sen verran painavaa asiaa sydämellä,
että päätin kirjoittaa ihan omana itsenäni.
Signoran kepeä höpöttely ei oikein sovi aiheeseen.
 
Olen viime aikoina seurannut aika tiiviisti
 eri avustus- vapaahtois- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen someviestintää
 ja heidän saamiaan kommentteja.
 
SOS-lapsikylä
Amnesty
Kirkon ulkomaanapu
SPR
 
Jestas sentään, mitä kommentteja sieltä löytyy.
Mikään ei ole hyvä !
 
Kun Suomeen otetaan vastaan turvapaikanhakijoita,
ollaan sitä mieltä,
että ihmisiä pitäisi auttaa heidän omissa maissaan.
 
Kun rahaa kerätään ulkomailla tapahtuvaan avustustyöhön
( esim SPR:n nälkäpäivä),
purnataan, miksei auteta suomalaisia.
 
Kun varoja kerätään tiettyyn kohteeseen Suomessa,
löytyy kritisoijia,
joiden mielestä suomalainen kohde on täysin väärä.
 
Tai rahaa sitten kuitenkin pitäisi kerätä ulkomaille.
Eilen näet luin kommentin aiheeseen,
jossa kerättiin rahaa suomalaisten lasten hyväksi,
että mitenkäs romanian lapset!
 
Jos nyt kuitenkin on onnistuttu löytämään kohde,
joka ei provosoi ketään,
alkaa todella negatiivinen kirjoittelu siitä,
kuinka kaikki rahat päätyy johtajien taskuihin.
 
Jokin aika sitten luin eräästä avustusjärjestöstä,
joka hoitaa palkkakustannukset erilaisesta myynnistä tulevista tuloista.
Lahjoituksia ei näihin käytetä.
 
Vähänkään laajempi avustus- ja vapaaehtoistyö on sen verran vaativaa hommaa,
että ei sitä myöskään pelkästään vapaahtoisvoimin voi pyörittää.
Palkattua henkilökuntaa on pakko olla.
Samoin kyllähän se avun toimittaminen esim ulkomaillekin jotain maksaa.
 
Olin muutama vuosi sitten erään vertaistukiyhdistyksen toiminnassa mukana.
Hoidin kirjanpidon ja toiminnan organisoinnin.
Olin yhteyshenkilönä.
Vaikka toiminta oli hyvin pientä,
vei se silti useamman tunnin viikossa.
 
On aika vaikea uskoa,
että minkään ison järjestön kirjanpito hoituisi niin,
että joku vapaahtoinen sen iltapuhteenaan kotinurkissaan tekisi.
Tai että toinen vapaaehtoinen hoitaisi kaikenlaisen yhteydenpidon.
Puhumattakaan toiminnan järjestämisestä.
Avun järjestäminen jonnekin Afrikan perälle vaatii varmaankin aika lailla työtä.
Sitä ei tehdä harrastuksena.
 
Useissa kommenteissa on kirjoitettu,
kuinka kyseinen järjestö ei saa mitään aikaan.
Vaikka en ole edes tietoisesti tietoa etsinyt,
vähän väliä törmään asiaan liittyviin artikkeleihin.
Viimeksi Punaisen ristin ylläpitämiin kenttäsairaaloihin.
 
Mielestäni on itsestään selvää,
että kaikki tällainen vaatii kokopäiväistä henkilökuntaa.
Vapaaehtoisia täysipäiväiseen vapaaehtoistyöhön tuksin kovin paljoa varmaan löytyy.
joten palkattua henkilökuntaa on pakko olla.
Samoin tekijöiden pitää olla sitoutuneita hoitamaan jokainen yksittäinen projekti loppuun.
Vapaaehtoisvoimin tämä ei onnistu.
 
Ja kaiken lisäksi kohta pitää järjestöjen varmaan palkata somevastaavia
käymään läpi ja vastaamaan kaikkiin absurdeihin väitteisiin,
joita koko ajan tulee.
 
Amnestyä on moitittu siitä,
että se kerää nimiä adressiin ihmisoikeusrikkomuksia vastaan.
"Miksei kerätä nimiä suomalaisten hyväksi"!
 
Siis minkä asian hyväksi??
Suomessa en joudu pidetyksi ja kidutetuksi,
jos sanot Niinistöstä jotain negatiivistä,
jos satut olemaan savolainen.
tai olet homoseksuaali.
Uskonnosta riippumattakaan.
Suomessa ei ole systemaattisia entisiä puhdistuksia.
 
Ja se nimen kirjoittaminen ei edes maksa mitään.
Miksi siis siitäkin pitää purnata.
Jos joku ei halua kirjoittaa,
antaa olla kirjoittamatta.
Mutta tarvitseeko sitä koko järjestön toimintaa sen vuoksi mollata ?
 
Ja se rahan luovuttaminen.
Kenenkään ei ole sitä pakko tehdä.
Tai jos on sitä mieltä,
että antaisi, jos tietäisi,
että menee oikeaan kohteeseen,
mikä estää antamasta rahaa todellakin suoraan jollekin apua tarvitsevalle.
Ja annetaan näille järjestöille työrauha.
 
 
 
 


7 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Epäilen, että tuollaiset kritisoijat ja marisijat ovat liian saitoja tekemään tai antamaan mitään kenenkään muun hyväksi, ja siksi todistelevat itselleen, että se ei kannata.Oli miten oli, mutta asuinmaassani on lentävä lause saidoista ihmisistä: Ovat niin saitoja, että eivät anna pieruakaan kenellekään ilmaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Katriina ! Usein tuntuu myös siltä, että joiltain ihmisiltä on kadonnut kaikenlainen inhimillisyys. Kunhan omat asiat on hyvin, millään muulla ei ole väliä. Aika surullista :-(

      Poista
  2. Olen teidän molempien kanssa samaa mieltä. Surulliseksi tulee. - Olen vuosien aikana tehnyt vapaaehtoistyötä erilaisissa järjestöissä jotka auttavat niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Tosi surullisena seuraa kaunaista ja hyökkäävää kirjoittelua. Toisaalta todella hyvän mielen saa, kun tietää auttaneensa tuntematonta ihmistä, edes vähäsen! Jospa ihmiset muuttuisivat vähän enemmän toisistaan välittäviksi. Kauniita syyspäiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on vielä myös niitä, jotka tosiaan haluavat auttaa. Hyvää syksysä myös sinulle, Mymlan !

      Poista
  3. Olen teidän molempien kanssa samaa mieltä. Tulee surullinen olo kaunaisia ja vähätteleviä kommentteja lukiessa. - Olen monen vuoden aikana tehnyt vapaaehtoistyötä eri järjestöissä, jotka ovat toimineet sekä Suomessa että ulkomailla. Sitä hyvää mieltä ja iloa jota kohtaa tämän kautta ei minulta voida pois viedä!

    VastaaPoista
  4. kiitos kun kirjoitit tuosta, eikä se valitettavasti tapahdu vain Suomessa samalla lailla sitä kirjoitellaan täällä rapakon takana hyvää syksyn jaksoa sinulle ja toivotaan suvaitsevaisempi mieliä ihmisille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestitäsi Mizzumatte! Pohdin pitkään, uskallanko aiheesta edes kirjoittaa. Olen aika herkkänahkainen tapaus ja tuntuu, että viime aikoina jokainen, joka on kirjoittanut joko avustustyöstä tai pakolaisista vähänkään positiiviseen ja ymmärtäväiseen tyyliin, on saanut aikamoista lokaa niskaansa. On ollut ihana huomata, että blogini lukijat ovat sydämellisiä ihmisiä. Yhtään negatiivistiä kommenttia ei ole tullut. Ihanaa syksyä myös sinne rapakon taakse !

      Poista

Kiitos kommentistasi !