tiistai 5. syyskuuta 2017

Oo siellä jossain mun

"Joko sä kohta muutat Italiaan ?"
Tähän kysymykseen signora tässä eräs päivä taas törmäsi.

Signora on varmaan vähän outo,
kun on ihan onnellinen asioiden nykytilaan.
Toki olisi ihana yhdessä elellä,
mutta signora on tässä vanhoilla päivillään oppinut,
että onnellinen voi olla myös erillään.
Sitä voi olla niin huikean onnellinen ihan vaan ajatuksesta,
että toinen on olemassa.

Silloin tällöin signora myös tavaa rivien välistä epäilystä siitä,
voiko kaukosuhde toimia.
Signora myöntää,
että joskus iskee epäilys  hänelle itselleenkin.
Vaikka kaikki onkin hyvin.

" Odotanko turhaan sua sittenkin?
 Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin.
 Välimatka piinaa ja painaa mua.
 Kuka päättää ketkä saa onnistua.
 Oo siellä jossain mun"

PMMP:n biisi on kova sana nykyään.
Kyynel tirahtaa, kun sen kuulee.

Epäilys katoaa kuitenkin aina hyvin äkkiä.
Kyllä signoralla suurimmaksi osaksi on ihan levollinen olo parisuhteen tiimoilta.
Yksi syy on varmaan se,
että signoralla on mielitietyllä on niin pitkä yhteinen historia.
Ennen kahden maan loukkuun sukeltamista kun edelsi pitkä ystävyysjakso.
Signora oppi tuntemaan mielitietyn niin hyvin,
että siinä vaiheessa kun romantiikka astui peliin,
ei ollut enää mitään arvailua,
minkälainen toinen oikein on.

Vaan signora tunnustaa,
että häneltä meni todella pitkään
 ennen kuin hän uskalsi tähän uuteen ystävään luottaa.
Kun kaikki italialaiset miehethän ovat huijareita eikös niin ?
Taisi siinä muutama vuosi hurahtaa,
ennen kuin suomalainen uskoi, 
että italialainen voi olla ihan luotettava tyyppi. 

Toki on ikävä.
Vaan sitäkin voi potea onnellisena.
Onnellisena,
että toinen on siellä jossain.
Onnellisena,
että pian taas nähdään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !