keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Ruuhkavuodet nro 2

Usein puhutaan elämän ruuhkavuosista,
kun lapsiperheen ja työn yhteensovittaminen on haastavaa.
Lapsia juostaan hakemassa hoidosta kilpaa kellon kanssa,
kiikutetaan harrastuksiin.
Ehkä vanhemmat siinä sivussa yrittävät itsekin roikkua jossain omassa puuhassa kiinni.
Sumplitaan, kumpi jaa sairaan muksun kanssa kotiin. 
Kumpi ehtii paremmin lapsen kanssa lääkäriin.

Vaan ruuhkavuodet eivät välttämättä olekaan historiaa siinä vaiheessa,
kun jälkikasvu elelee omillaan.
Ruuhkavuodet nro kaksi voivat iskeä päälle siinä vaiheessa,
kun omat vanhemmat ovat iäkkäitä ja sairastelevat paljon.

Kun omaishoitajana toimiva vanhempi sairastuu,
on keksittävä pikaisesti,
kuka huolehtii omaishoidettavasta.
Kun sairauksia on monia ja vanhemmat väsyneitä,
tarvitsevat he aika lailla jokaiselle lääkärireissulle jonkun mukaan.
Tueksi ja extrakorviksi.
Samoin kaikki paperisota saattaa olla iäkkäille vanhemmille liikaa.

Siinä vaiheessa kun on viikon aikana neljättä kertaa äidin kanssa lääkärissä,
alkaa olla aika uupunut olo jo aikuislapsellakin.
Onneksi on ihanat ja ymmärtävät työkaverit,
jotka ymmärtävät, että taas pitää mennä.

Toki joka ikinen poissaolotunti pitää tehdä takaisin.
Sairaan lapsen kanssa voi olla töistä pois.
Sairaan iäkkään vanhemman kanssa ei.

Kuitenkin yhteiskunnan suuntaus on se,
että entistä huonokuntoisimpia ihmisiä asuu kotona
vaikka heidän siellä pärjäämisen mahdollisuudet ovat menneet jo aika päiviä sitten ohi.
Kaikki tämä tarkoittaa sitä,
että lapsia ja muita läheisiä tarvitaan entistä enemmän.
Saisi työaikalainsäädäntöä vähän päivittää tähän nykypäivään sopivaksi. 

Tätä ruuhkavuosien kakkoskierros on ehkä myös astetta rankempi,
mitä ykkönen.
Pienten lasten kanssa ei silti ole aina kyse sairauksista.
Iäkkäiden vanhempien kanssa ei tuskailla harrastuksista vaan kyse on aina jostain ikävästä asiasta.
Valitettavasti ne ikävät asiat kalvatat mieltä myös öisin.

Tätä se elämän kiertokulku on.
Vanhemmat huolehtivat lapsistaan
ja sitten joskus aikuiset lapset vanhemmistaan.
Niistä niin rakkaista !




2 kommenttia:

  1. Olet tilanteessa, joka itselläni ollut ohi jo 7 vuotta. Oli painajaismaista diabetesta sairastavan dementikon viimeisten 10 vuoden läpivieminen. Ihmettelen ettei vieläkään ole saatu omai- selle oikeutta vapaaseen vanhempienhoidon takia.
    Lastenhoito oli leikkiä siihen verrattuna.
    Onneksi pääset välillä Italiaan toisenlaisiin olosuhteisiin.
    Hyvää jatkoa t. Birgitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta ! Italian reissut ovat minulle tosiaan todella tärkeitä hengähdyspaikkoja. Vaikka toki usein huoli sydämessä sinne lähden. Ihanaa joulun odotusta sinulle ja läheisillesi, Birgitta !

      Poista

Kiitos kommentistasi !