lauantai 16. joulukuuta 2017

La famiglia

Usein sanotaan, että italialaiset ovat erittäin perhekeskeisiä.
Ja totta se on.
Eräässä signoran tuntemassa perheessä on kolme lasta.
Kaksi heistä ovat jo naimisissa ja nuorin ( tosin jo aikamies hänkin) asuu vielä kotosalla.
Naimisissa olevat tyttäret perheineen asuvat eri  kaupungissa, 
mitä vanhemmat.
Vaan silti joka sunnuntai he kokoontuvat vanhempien luokse syömään.
Siitä signoralla ei ole tietoa,
miten ja kuinka usein perheet tapaavat puolisojen perheitä.

Nyt ovat armeijan harmaat kutsuneet tuota nuorimmaista
useamman sadan kilometrin päähän.
Koko perhe reissaa ikävissään ainakin kaksi kertaa kuussa poikaa tapaamaan.
Tapaamiset tuskin ovat kovin pitkiä.
Signora ei ole kovin perillä Italian armeijakäytänteistä.

Jouluna perheen tärkeys Italiassa korostuu entisestään.
Miten lie tuokin perhe nyt sitten joulua viettää,
jos eivät kaikki voi olla yhdessä.

Mielitietyn jouluun,
 lähinnä jouluaattoon on kuulunut pohjois-Italiasta isän luokse matkaava poika,
mielitietyn veli sekä veljentyttö.

Joulupäivänä on tämä ydinjoukko sitten aina hajaantunut.
Veljentyttö äitinsä ja ehkä myös isovanhempien luokse.
Mielitietyn poika on myös yleensä suunnannut äitiään ja nonniaan tapaamaan.
Mielitietty on usein kutsuttu sukulaisten luokse syömään
ja veli viettää joulupäivää kumppaninsa kanssa tämän vanhempien luona.

Kun mielitietty viikko sitten piipahti Suomessa,
ei pariskunta ollut ehtinyt kuin lentokenttäbussiin,
kun mielitietty kertoi,
että hän on hiukan poissa totaltaan.
Poika joutuukin olemaan osittain jouluna töissä,
eikä näin ollen pääse isänsä luokse.
Mielitietty matkustaa tämän vuoksi pohjois-Italiaan
ja näin ei voi viettää aattoa yhdessä veljensä ja veljentyttären kanssa. 
Tämä näytti surettavat mielitiettyä erittäin paljon.
Että he neljä eivät voi olla aattona yhdessä.

Suomivisiitin toisena päivänä poika soitti isälleen
ja he kävivät pitkän keskustelun aatosta ja joulupäivästä,
lähinnä ruokailun suhteen.
Signora ei ole koskaan kuullut kenenkään suomalaisen miehen käyvän 
niin seikkaperäistä keskustelua kokkailusta,
 mitä tuon puhelun aikana kuuli.
Ruoka on äärimmäisen tärkeä elementti italialaisessa joulussa.

Vaikka isän ja pojan välillä on satoja kilometrejä,
tapaavat he silti lähes joka kuukausi.
Keskimäärin joka toinen kuukausi mielitietty ajaa pohjoiseen.
Usein on vain yksi päivä aikaa,
joten matkat mukaan lukien yhdessä oloon on aikaa ehkä lounaan verran.
Poika puolestaan matkustaa etelään vuorostaan sinä toisena kuukautena
viipyen päivän pari. 
La famiglia!
Prima di tutto !




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !