torstai 26. huhtikuuta 2018

(Kateellista) narinaa

Signora on täällä erinäisiä kertoja kateellisena narissut,
kuinka paljon helpompaa Italiassa on päästä lääkäriin.

Mielitietty oli sitä mieltä,
että haluaisi päästä erikoislääkärin juttusille.
Toki Italiassakin sitä varten tarvitaan lähete,
mutta sen saaminen onkin aika simppeli juttu.

Eräänä päivänä, kun aikataulut antoivat myöten,
mielitietty marssi omalääkärin luokse ( siis ilman ajanvarausta)
ja kertoi, että haluaa lähetteen.
Dottore lähetteen kirjoitti ja se kädessä mielitietty suuntasi polille aikaa varamaan.
Ajan sai 3 viikon päähän. 

Jos signora haluaisi täällä Suomessa samaa,
olisi operaatio seuraava:
Ensin signoraa soittaa keskitettyyn puhelinpalveluun.
Numero on aina varattu ja vaihtoehtoja on kaksi. 
 Joko jäädä jonottamaan monien kymmenien muiden kanssa tai jättää takaisinsoittopyyntö.
Kun sitten joskus luurin toiseen päähän saa sairaanhoitajan,
alkaa vakuuttelu, että signora ihan oikeasti tarvitsee lääkäriaikaa.
Sairaanhoitaja joko toteaa, että ei ole tarpeellista,
että olisi tarpeellista mutta vapaita aikoja ei nyt ole
tai antaa ajan jonnekin viikkojen päähän.

Jos signoraa on lykästänyt ja hän on lääkärin luokse päässyt,
alkaa siellä toinen vakuuttelu,
jotta lähete pitäisi saada.
Jos lääkäri armollisesti päättää,
että lähetteen kirjoittaa,
tekee hän kiireellisyysluokituksen.
Jos ei aivan hengenhätä ole,
voi aikaa polille joutua odottamaan puolikin vuotta.
Niin ja toki lähetteen siellä vastaanottopäässäkin joku tsekkaa
ja tekee omat johtopäätöksensä sekä kiireellisyysluokasta, että koko tarpeellisuudesta.
Niin ja sitä ajankohtaahan ei saa tietää, ennen kuin vasta lähellä aikaa.

Signora on usein pohtinut,
mikä on Italian salaisuus ?
Ainakin mielitietty on aina päässyt heti lääkäriin,
kun on ollut tarvetta.
Ovatko italialaiset terveempiä kuin suomalaiset?
Vai onko siellä vaan yksinkertaisesti tarpeeksi lääkäreitä?
Yksi kahdehdittava juttu on myös se, että Italiassa lääkärille voi soittaa.
Eikä mielitietty voi ymmärtää, miksei Suomessa voi.
Eikä myöskään koskaan  sitä muista. 
Aina, kun signora on kipeä,
seuraa kysymys:
Hai chiamato al medico?
Ja signora turhautuneena pihisee,
jotta ei ole soittanut kun ei ole voinut.
Myös lääkärinhoivaa vaativista taudeista pariskunta kinastelee säännöllisesti.
Mielitietty ei sitä aina meinaa hyväksyä,
jotta jos signoran sisuskalut on vallannut vatsatauti,
ei siinä lääkärit paljoa auta.
Tai ihan normi flunssa.

Signora yrittää siinä nahistelun lomassa ajatella,
että toinen on vaan huolissaan.
Vaan joskus jossain ihan pienissä krempoissa
 on singora katsonut parhaaksi pitää vaivat omana tietonaan.
Mielitietty kun vaan stressaisi ihan turhaan.



maanantai 23. huhtikuuta 2018

Vaarallista troppia ?

Signora säikäytti mielitiettyparan viikonloppuna ihan totaalisesti.
Mielitietty on jossakin määrin lääkevastainen
eikä signoran olisi tietenkään suotavaa napsia mitään
ellei ihan pakko ole.

Viikko sitten signora pystyi jättämään välilevyn pullistumakipuun määrätyn Lyrican pois.
Tilalle lääkäri määräsi Panadol Extendin.
Niin ja siis kipulaastarin käyttö jatkuu vielä.

Apteekissa farmaseutti totesi,
että signora tulikin hakemaan tuota Panadolia ihan viime hetkillä,
sillä ensi viikosta sitä ei enää myydä!

On kuulema käynyt ilmi,
että yliannostustapauksissa ei olekaan normihoito ( siis miten yliannostuksia hoidetaan)
tepsinyt ja käyttäjiä on menehtynyt.

Lääke toimii hiukan toisin,
kuin normikipulääkkeet.
Vaan oikein käytettynä on edelleen ihan turvallinen.

Signora sitten meni mainitsemaan tästä mielitietylle.
Mielitietty hermostui aika lailla.
Siis signora syö vaarallista lääkettä!!!
Lääkettä, jota ei enää saa edes myydä!!!
Lääkettä, johon voi kuolla !!!

Signora yritti pitkään rauhoitella,
että ei se sinällään ole vaarallinen.
Pitää vaan olla tarkkana määrien kanssa.
Lopulta signora lupasi käyttää troppeja niin vähän kuin vain on mahdollista.
Toistaiseksi on mennyt 1/3 sallitusta,
eli varmaan ihan turvallisilla vesillä ollaan.
Vielä kun saisi mielitietyn myös uskomaan saman.




torstai 19. huhtikuuta 2018

Raihnaiset terveiset

Ciaoooooooo!

Vieläkö joku muistaa signoran ?
Ei tässä kovin pitkiä turinoita voi vieläkään naputella
vaan jos nyt kuitenkin ihan pikkasen.

Siis kyllä on sitten aivan järkky vaiva tämä välilevyn pullistuma.
Ja hermosärky!
Hemmetti sentään!
Signoralla se majailee kaularangassa ja vaikuttaa aika lailla vasemman räpylän käyttöön.
Signora on tietenkin vasenkätinen.

Töihin on signora tehnyt väin pikapyrähdyksiä.
Koneen hakkaaminen ja tämä vaiva kun eivät yksin yhdessä viihdy.
Aina silloin tällöin pitää kuitenkin kokeilla.
Näin on sovittu myös lääkärin kanssa.
Viimeksi kokeilu kesti 2 tuntia.

Vaan parempaan päin ollaan menossa.
Kipu ei ole niin järkyttävän jäätävää,
jotta kaikkein vahvimmat mömmöt on voinut jättää pois.
Mömmöt, jotka pistivät ihan sekaisin.

Niin ja kävi signora Italiassakin.
Aivan mahtavan OMT-fysioterapeutin kovalla tsemppauksella.
Mielitietty oli aika ihana!
Pilkkoi ravintolassa signoran pizzat,
kun signora ei siihen itse pystynyt.
Sitoi auenneet kengännauhat.
Kun oli oikein paha kipukohtaus käteen iski
eikäs signora osaa oikealla kädellä syödä,
mielitietty lusikoi sapuskat signoran suuhun.
Mielitietty on kyllä muutenkin vallan mahdottoman avulias ja huomaavainen,
vaan kun signoralla on raihnainen vaihde päällä,
on signoralla välillä ihan vaikeuksia suhtautua siihen kaikkeen huomioon ja hoivaan.
Asiakastapaamiset taisivat mennä signoran vaivojen kertomiseen.
Tuottipa yksi tapaaminen tulostakin.
Kyseessä oli asiakas,
jolla oli ollut sama vaiva.
Ja oli kuulema löytänyt lääkärin,
joka on myös kiropraktikko ja oli saanut tältä 100 %:n avun.
Mielitietty uhkasi viedä signoran sinne,
jos oireita kesän reissulla vielä on.
Signora vielä vähän funtsailee.
Pitää varmistaa,
että on tosiaan myös lääkäri
ja että pystyy lukemaan cd:llä olevia magneetin kuvia.
Muuten,
ei kiitos.