torstai 26. huhtikuuta 2018

(Kateellista) narinaa

Signora on täällä erinäisiä kertoja kateellisena narissut,
kuinka paljon helpompaa Italiassa on päästä lääkäriin.

Mielitietty oli sitä mieltä,
että haluaisi päästä erikoislääkärin juttusille.
Toki Italiassakin sitä varten tarvitaan lähete,
mutta sen saaminen onkin aika simppeli juttu.

Eräänä päivänä, kun aikataulut antoivat myöten,
mielitietty marssi omalääkärin luokse ( siis ilman ajanvarausta)
ja kertoi, että haluaa lähetteen.
Dottore lähetteen kirjoitti ja se kädessä mielitietty suuntasi polille aikaa varamaan.
Ajan sai 3 viikon päähän. 

Jos signora haluaisi täällä Suomessa samaa,
olisi operaatio seuraava:
Ensin signoraa soittaa keskitettyyn puhelinpalveluun.
Numero on aina varattu ja vaihtoehtoja on kaksi. 
 Joko jäädä jonottamaan monien kymmenien muiden kanssa tai jättää takaisinsoittopyyntö.
Kun sitten joskus luurin toiseen päähän saa sairaanhoitajan,
alkaa vakuuttelu, että signora ihan oikeasti tarvitsee lääkäriaikaa.
Sairaanhoitaja joko toteaa, että ei ole tarpeellista,
että olisi tarpeellista mutta vapaita aikoja ei nyt ole
tai antaa ajan jonnekin viikkojen päähän.

Jos signoraa on lykästänyt ja hän on lääkärin luokse päässyt,
alkaa siellä toinen vakuuttelu,
jotta lähete pitäisi saada.
Jos lääkäri armollisesti päättää,
että lähetteen kirjoittaa,
tekee hän kiireellisyysluokituksen.
Jos ei aivan hengenhätä ole,
voi aikaa polille joutua odottamaan puolikin vuotta.
Niin ja toki lähetteen siellä vastaanottopäässäkin joku tsekkaa
ja tekee omat johtopäätöksensä sekä kiireellisyysluokasta, että koko tarpeellisuudesta.
Niin ja sitä ajankohtaahan ei saa tietää, ennen kuin vasta lähellä aikaa.

Signora on usein pohtinut,
mikä on Italian salaisuus ?
Ainakin mielitietty on aina päässyt heti lääkäriin,
kun on ollut tarvetta.
Ovatko italialaiset terveempiä kuin suomalaiset?
Vai onko siellä vaan yksinkertaisesti tarpeeksi lääkäreitä?
Yksi kahdehdittava juttu on myös se, että Italiassa lääkärille voi soittaa.
Eikä mielitietty voi ymmärtää, miksei Suomessa voi.
Eikä myöskään koskaan  sitä muista. 
Aina, kun signora on kipeä,
seuraa kysymys:
Hai chiamato al medico?
Ja signora turhautuneena pihisee,
jotta ei ole soittanut kun ei ole voinut.
Myös lääkärinhoivaa vaativista taudeista pariskunta kinastelee säännöllisesti.
Mielitietty ei sitä aina meinaa hyväksyä,
jotta jos signoran sisuskalut on vallannut vatsatauti,
ei siinä lääkärit paljoa auta.
Tai ihan normi flunssa.

Signora yrittää siinä nahistelun lomassa ajatella,
että toinen on vaan huolissaan.
Vaan joskus jossain ihan pienissä krempoissa
 on singora katsonut parhaaksi pitää vaivat omana tietonaan.
Mielitietty kun vaan stressaisi ihan turhaan.



2 kommenttia:

  1. Suomen terveydenhuollossa mättää juuri se jonojen pituus.
    Italialaiset medicot hoitaa nimenomaan niitä vatsatauteja ja flunssia, heti jos tarvitsee verikokeita tai jotain kuvausta, napsahtaa lähete sairaalaan.
    Eli ensin dottorelta lähete tutkimukseen, sen kanssa sairaalaan, sitten odotat että sairaalan lääkäri lähettää tulokset dottorelle ja käyt siellä taas kuulemassa että mitäs sitten.
    Hyvää ja huonoa löytyy molemmista maista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen usein pohtinut, että onko yksi syy Suomen jonoissa hoidon kankeus. Ja samaa pohdin juuri viime viikolla, kun minulla oli tarvetta korvan huuhtelulle. Meillä on sellainen matalan tason terveyskioski, jossa hoitajat ottavat vastaan. Tekevät mm tikkien poistoa jne. Menin sinne, koska korvani oli tukossa ja sitä vähän jomotteli. Hoitaja totesi, että huuhtelu voisi olla paikallaan, mutta ei voi tehdä sitä siellä. Minun piti seuraavana aamuna soittaa tuohon mainitsemaani palelunumeroon ( jossa on ollut enimmillään 98 soittajaa ennen minua jonossa). Soitin ja sain ajan oman lähiklinikkani päivystykseen hoitajalle. Kaupungissani on käytäntö, jossa lähes aina ensin tilanteen tsekkaa hoitaja. Siellä sairaanhoitaja katsoi korvani,samoin myös sitten lääkäri. Lääkäri tuumasi, että ensin huuhdellaan ja sitten ehkä antibioottitippoja. Vaan huuhtelua ei voitu tehdä tuollakaan ! Siis vaikka siinä ei olisi tarvittu muuta, kuin vettä, iso ruisku ja jokin astia, johon korvasta vedet valutetaan.ilmeisesti koska, toimenpidettä ei katsottu akuutiksi tarpeeksi. Sain ajan varsinaiselle lähiklinikalle, jonne sitten matkasin bussilla. Eli vein siis kahteen kertaan hoitajan varatun ajan tämän pikku vaivan takia. hoitaja huuhteli korvan ja passitti vielä lääkärin luokse. Eli korviani katsoi yhteensä 3 hoitajaa ja kaksi eri lääkäriä. Ja toimenpiteenä oli pari minuuttia kestänyt huuhtelu. Resurssit tuntuivat kyllä vähän ylimitoitetuilta:-)

      Poista

Kiitos kommentistasi !