maanantai 4. kesäkuuta 2018

Nuukaileva konttorirotta

Signora aina silloin tällöin hoitaa niin raihnaista terveyttään myös yksityisellä puolella.
Ja saa joskus kommentteja,
 " ei mulla vaan olisi varaa".

Oikeasti ei sitä olisi signorallakaan.
Kaikkea muuta, pienipalkkainen kunnan konttorirotta kun on.
Vaan terveys kun on niin kullanarvoinen juttu
( varsinkin kun se on niin monella tavoin signoran elämässä retuperällä),
että signora on valmis tinkimään jostain muusta asian hyväksi.
Ja onpa sitä luottokorttiakin vilauteltu erinäisiä kertoja
ja sitten makseltu käyntejä erissä.
On suunniteltu hartaasti viikon ruokalistoja,
jotta ruokakauppaan ei tarvitsisi jättää kovin suuria summia.
Puurolounas on ihan hyvä juttu.

Tämä on oikeastaan vähän nurinkurinen juttu.
Ihminen saattaa olla sitä mieltä,
että
a) ei ole varaa käydä esim kerran vuodessa yksityislääkärillä
b)  koko homma kuuluu itseasiassa yhteiskunnan maksettavaksi, vaikka rahaa olisikin

Maksahan toki yksityislääkärin visiitti.
Vaan  niin maksaa elämässä moni muukin vapaahtoinen asia.
Tupakka-aski päivässä tietää suurinpiirein 200 €/kk.
 Toki signora tietää, että eihän lopettaminen ole simppeli juttu.
Vaan kun sitä pidetään tarpeellisena,
sitä ei monikaan kyseenlaista.
Se niinkuin kuuluu asiaan.
Mutta 100 € terveyteen sitten kyseenalaistetaan.

Kurkusta alas saa menemään muillakin tavoin erinäisiä euroja kuussa.
Vaikkei edes puhuttaisi alkoholista.
Signora ei raahaa sen kummemmin limu- kuin mehupullojakaan kaupasta.
Kaikenlaisen herkuttelunkin yrittää pitää aisoissa.
Kyllä kaikella tällä yhden lääkärireissun maksaa.

Miksi sitten signora niin yksityisen puolen puolesta liputtaa ?
Ensinnäkin ainakin signoran kotikaupungissa
 on mahdotonta naispuoleisen immeisen saada niin tuikitarpeellista "vuosikatsastusta".
Monikaan ei pidä tätä tarpeellisena.
Varsinkin jos ei ole mitään vaivaa.
Ei ollut signorallakaan silloin kerran kauan sitten
kun vuosittaisella käynnillä lausuttiin sanat " syövän esiaste".
Se,  jos mikä vakuutti siitä,
että kerran vuodessa signora lääkärin juttusille palaa.

Julkisella puolella on hammaslääkäriin samoin on aika toivonta päästä.
Signora pääsi vuosia ainoastaan hammashygienistin juttusille,
joka tuntui vain metsästävän reikiä.
Ja samalla jäi yksi toinen iso ongelma huomaamatta.
Nykyään signora käy kerran vuodessa Oralilla.
Sieltä onkin löytänyt aivan ihanan sekä hammaslääkärin että -hygienistin.
Signora hammalääkärikauhu on kasvanut vuosi vuodelta.
Nämä kaksi mahtavaa tyyppiä ovat ottaneet sen tosissaan.
Välillä kuluu aikaakin vaikka kuinka,
kun vähän väliä pitää keskeyttää paniikin iskiessä.
Tämän vuoksi signora on valmis kerran vuodessa vähän nuukailemaan kaiken muun kanssa.
Hampaat kun ovat meille immeisille aika tärkeät kapistukset.
Ja tekonivelimmeisille probleemat suussa voivat olla kohtalokkaita.

Pitäkäähän itsestänne huolta !






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !