perjantai 28. syyskuuta 2018

Signora vs tekniikka

Signora elää kyllä aikamoista blondinelämää.
Vai mitäs sanotte seuraavasta:

Signora on täysin onneton kaiken tekniikan kanssa.
Oli sitten kyse tv:stä, kännykästä tai tietokoneesta.
 
 
Kun lapsukainen oli tarpeeksi monta kertaa hälytetty tekemään kanavahakuja televisioon,
teki hän muorilleen kirjalliset blondin ohjeen.
Ohjeisiin oli raapustettu kohta kohdalta,
mitä pitää painaa.
Signoran huusholli kuului tuolloin antennisysteemeihin.
 
Jokin aika sitten postiluukusta kopsahti tieto,
jotta taloyhtiö siirtyy kaapeliverkkoon 27.9.2018.
 
Jo edellispäivänä oli kanavien kanssa vähän häikkää.
Signora teki kanavahaun.
Kohta kohdalta, mitä ohje kertoi.
Ja oli niin perusteellisen ylpeä,
kun kanavat löytyivät.
Olivat vaan vähän viksin vonksin.
Mutta näkyi kuitenkin.
 
Tänään (27.9.) alkoi vinksin vonksin -härdelli ärsyttää.
Signora kaivoi taas ohjeen esille
ja paukautti kanavahaun.
Tuloksena 0 kanavaa.
 
Uusi yritys.
Sama lopputulos.
 
Signora kilautti naapurille.
Naapuri ei ollut kotona,
joten ei päässyt tarkistamaan,
toimiiko hänen töllöttimensä.
Käski vetää syvään henkeä, pistää virrat pois ja vielä kerran haut päälle.
 
Syvä henki jäi vähän lyhykäiseksi
kun televisioton viikonloppu päässä kummitteli.
Haku ei taaskaan tuottanut mitään.
 
Signora pohti,
että soittaako huoltoon vai DNA:lle ?
 
Signora päätyi kysäisemään ensin taloyhtiön huollosta.
Huollolla ei ollut mitään tietoa,
että mitään häiriöitä olisi.
Ystävällinen huoltomies kuitenkin kysäisi,
että olihan signora muistanut valita kanavahakua tehdessään kaapelin.
 
Signora tunnusti,
että ei hän ymmärrä, mitä oli tehnyt,
oli vaan seurannut ohjeita.
Kun sitten puhelun aikana käytiin ohje kohta kohdalta läpi,
kävi ilmi,
että signora oli valinnut kirjainlyhenteen, joka tarkoittaa antennia!
 
No juu, aika loogista, että jos ohje on tehty antenniaikaan,
siinä kehoitetaan valitsemaan antenni eikä kaapelia. 

Vaan aika mahtavaa asiakaspalvelua signoran lukaalin kiinteistöhuollossa.
Asia ei edes kuulunut huollolle ja silti siellä autettiin.
 
Niin ja blondin kanavahakuohjeissa lukee nyt
DVB-C


keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Tuleeko nälkä kello kaulassa ?

Italiassa kun reissaa ja jos  on täysin ulkoruokinnan varassa,
kannattaa pitää visusti kello näkyvillä.
Varsinkin jos haluaa ihan kunnon ravintolasta lounasta saada.
Kello 15 jälkeen on jo auttamatta liian myöhäistä.
Tällöin on turha ravintoloiden ovenripoja nykiä.
Kiinni on ja pysyy aina illallisaikaan saakka.
 
 
Signoralle ja mielitietylle kävi kesälomareissulla juuri näin peräti kaksi kertaa.
Ensimmäisellä kerralla pariskunta luuhasi rannalla liian pitkään.
Toisella kertaa herrasväki oli kyllä ajoissa liikkeellä,
mutta eipä onnistunut siltikään.
Mielitietty halusi johonkin erikoiseen ravinteliin.
Oli meren rannalla ja liittyi jotenkin kalastajiin.
Enempää ei signora sepustuksesta ymmärtänyt.

Ravintolaan oli sitten päättänyt suunnata moni muukin,
pöytävarauksilla.
Yhtään vapaata pöytää ei ollut.
Ei auttanut muu,
kuin körötellä loman tukikohtaan takaisin.
Matkalla ei näkynyt yhtään ravintolaa.

Lopulta, kun pariskunta oli päässyt takaisin,
 kello oli jo auttamattomasti liian paljon.
Edes signoran pikkasen inhoamia tavola caldoja ei löytynyt mistään.
Tavola calda on vähän sellainen take a way -pulju,
josta saa kätevästi esim pizzan paloja mukaansa.
Signora ei ole näille koskaan ei oikein syttynyt.
 
Nyt olisi hurjan nälän kourissa kelvannut sellainenkin.
Mutta kun ei ollut niin ei.

Lopulta pariskunta päätyi......
MC Donaldsiin !!!!!

Siis paikkaan,
johon signora ei olisi ikinä kuvitellut astuvansa Italiassa,
 tuolla kulinaristien luvatussa maassa.
 
Mielitietty inhoaa mäkkäriä.
Vaan ehkä hän tajusi,
että nälkä ja signora on erittäinen vaarallinen yhdistelmä.
Ei siinä silloin kannata paljoa nikotella.
Signora on kylläisenä huomattavasti siedettävämpi tyyppi.
 
Tilaaminen mäkkärissä oli italialaiseen tapaan pikkasen monimutkainen.
 
 
 Ensin naputeltiin tilaus tuohon härveliin.
Vekotin tulosti kuitin
joka sitten kiikutettiin kassalle,
maksettiin ja sen jälkeen mäkkärin täti antoi tilatut sapuskat.
Jos siis tavaraa oli valmiina.
Jos ei, asiakas sai numeron.
Kun sitten oma tilaus oli valmiina,
ponnahti näyttötauluun samainen numero ja sapuskat haettiin sitten itse.

Entä se maku ?
Aika kuivia ovat Italian hampparit.
 
 
 




perjantai 21. syyskuuta 2018

Työrauha

 Olen tainnut asiasta kirjoitella aiemminkin,
mutta nostetaanpa asia taas uudelleen esille.

SPR:llä on vuosittainen nälkäpäiväkeräys meneillään.
Järjestö päivittää tiuhaan mm Facebookiin tietoiskuja, videoita, kuvia.
Ja yhtä tiuhaan tahtiin tulee näitä
 "  kaikki rahat menee huijareille-
   suomalaiset ensin,
 kaikki rahat on mentävä avustuksiin" -kommentteja. 

Kuva: SPR:n Facebook-profiili


 En ole mikään asiantuntija, eli kerron vaan mielipiteeni näistä kritiikeistä.
 Ensinnäkin "kaikki rahat avustuksiin" on varmaan käytännössä aika mahdottomuus.
 Näin iso ja maailmanlaajuinen toiminta vaatii todella paljon työtä,
 jotta kaikki saadaan perille ja toimimaan.
 Uskoisin sen olevan sellaisissa mittaluokissa,
 että sitä ei vapaaehtoisvoimin voida hoitaa.
 Samoin työn pitää olla katkeamatonta. 
Vapaaehtoistyö on nimensä mukaisesti vapaaehtoista.
Siitä voi jokainen oman elämäntilanteen niin vaatiessa jäädä pois.
Tuskin kovin paljoa ihmisiä löytyy, 
kenellä olisi taloudellisesti mahdollisuutta sitoutua tällaiseen pitkäksi aikaa, täysipäiväisesti. 
Eli taitaa se olla aivan ehdoton juttu, että palkattua henkilökuntaa löytyy. 
Samoin kaiken avun organisoimisesta syntyy pakosti myös muita kuluja.
Nykyään on tullut varmaan myös yksi uusi työllistävä homma, nämä somepäivitykset.
 Tai ei päivitykset, vaan virheellisiin kommentteihin vastaaminen.
Ovatkohan kritisoijat ajatelleet,
 että jokainen mollausviesti työllistää entistä enemmän jotakuta
 ja ehkä kasvattaa niitä muita kuluja lisää ?
 En ole varma, muistanko oikein, mutta minulla on mielikuva,
 että osa SPR:n hallinnollisista kuluista katetaan muulla, kuin avustuksilla,
 esim myynti- yms tuloilla.
Eli näinkin saadaan avustuksista mahdollisimman suuri osa kohdistettua sinne apua tarvitsevalle.
 Yksi jatkuvasti toistuva kommentti on, että keräysrahoilla ei tehdä yhtään mitään.
Kovin paljoa ei tarvitse etsiä, kun faktaa jo löytää.
Sieltä löytyy sieltä monia esimerkkejä,
mihin rahoja on käytetty;
videoita, artikkeleita, kuvia.
Samainen paikka muuten,
joka on näitä mollausviestejä täynnä.
 Tuskin nämä hankkeet olisivat mahdollisia ilman lahjoituksia.
 Toki aina löytyy niitä " Suomi ensin" ajattelijoita. 
Tuolta  SPR:n Facebookin seinältä löytyy 
tietoa myös siitä,
mitä hyvää SPR tekee suomalaisten hyväksi.
Vaan pysytään nyt kuitenkin tällä kertaa ulkomaisen avun piirissä.
Heitän ajatushaasteen jokaiselle äidille,
 koska myös itse olen äiti ja pystyn näin asiaan samaistumaan.
 Toivoisin, että jokainen miettisi esim tämän Bangladeshin kenttäsairaalan merkitystä.
 Ajattele, jos itse olisit siellä, esim raskaana/synnyttämässä.
Onko oikein, että nämä sikäläiset äidit on tuomittu  synnyttämään
 ties missä täysin epäinhimillisissä olosuhteissa ?
 Nyt heillä on mahdollisuus päästä tuohon sairaalaan. 
Puhumattakaan mitä se merkitsee vastasyntyneille.
 Tai muille sairaille lapsille. 
Hoito ja ravinto kenttäsairaalassa voivat pelastaa heidän hengen.
Tuskin yksikään äiti voi  pitää tätä vääränä ja turhana toimintana.
  Eikö kaikilla kuitenkin ole oikeus inhimilliseen elämään riippumatta siitä,
 mihin päin maailmaa sattuu syntymään?
 Tai oikeus elämään yleensä ? 
Usein on kyse jopa tästä, hengissä säilymisestä,
ei elämisen laadusta.

Ja tähän loppuu  vielä anteeksipyyntö,
jos oma tekstini tuntuu hyökkäävältä
ja tuomitsevalta.
Nämä ajatukseni ovat syntyneet viime päivinä
Facebookin kommentteja seuratessani.
Kun on tuntunut niin  surulliselta.
Tarkoitukseni ei ole missääntapauksessa myöskään painostaa ketään
minkään näköiseen avustustyöhön.
Elämäntilanteet voivat olla sellaisia,
ettei siihen yksinkertaisesti ole mahdollisuutta.

Vaan annetaanhan niin SPR:lle kuin kaikille muillekin avustusjärjestöille työrauha.

Kuva: Pixabay


torstai 20. syyskuuta 2018

Kolmen rikoksen keikka

Kaikkien näiden vuosien aikana,
mitä mielitietty on signoran tuntenut,
on hän säännöllisin väliajoin joutunut vähän nikottelemaan signoran ruokatouhuista.
Tiedättehän ne kaikki "säännöt", joita italialainen keittiö pitää sisällään.

Mielitietty tosin väittää,
että eihän mitään sääntöjä ole.
Herra käyttää mieluummin sanaa tapa,
ei ole tapana.
Ja jos ei ole tapana,
ei sitä myöskään tehdä.

Toissapäivänä signora taisi tehdä aikamoisen rikoksen italialaista keittiötä kohtaan.
Lähdetäänpä liikkeelle sitä,
mitä tuo "tapa" sanoo:

Kuva: Pixabay

Kaunis, simppeli annos ehdottomasti vastakeitettyä pastaa.
Ei mitään salaatti- eikä muita hörhelöitä.
Jos jotain salaattia tai muuta lisuketta mielii,
ne sitten eri lautasella ja eri aikaan.

Vaan mitä teki signora ?

Kerrottakoon taustatietona,
jotta signoraa on aina hirvittänyt heittää ruokaa roskiin.
Niinpä hän aina silloin tällöin sortuu lämmittään uudestaan edellispäivän pastaa
(rikos nro 1: pasta pitää aina syödä tuoreeltaan).

Tällä hetkellä, kun sairasloma aina vaan jatkuu ja signora on pudonnut Kelan armoille,
on tuo hirvitys aina vaan vahvempaa.
Eli ei todellakaan ruokaa roskiin.

Signoralla oli ruokavieras,
Tarjolla oli mm gnoccheja tonnikalatomaattikastikkeessa.
Signoran suuri rakkaus, siis mielitietyn lisäksi, gnocchit.

Perunapalleroita jäi hiukan jäljelle.
Sekä ylläkerrotusta syystä, että siitä,
jotta signora rakastaa gnoccheja,
halusi hän ehdottomasti syödä jämät seuraavana päivänä.

Gnocchipläjäys oli kuitenkin aika pieni,
joten jotain lisätäytettä se kaipasi.

Ruokavieraalle oli tarjottu myös bruschettaa pestolla.
Eli jääkaapista löytyi myös peston jämät.
Signora päätti kiehauttaa satsin pennepastaa
(kuulema ainoa oikea pasta peston kanssa)
gnocchien seuraksi
( rikos nro 2: kahden eri pastatyypin ja siihen päälle vielä kastikkeen sekoittaminen).

Signora tykkää popsia myös vihanneksia
ja raejuustoakin löytyy aina lautaselta.
(rikos nro 3: samalle lautaselle ahdettu ties mitä)

Lopputulema oli se, 
että signoran lounaslautanen näytti tältä

Signora ei malttanut olla lähettämättä tätä runsaudensarvea myös mielitietylle.
Kun italialainen kuvan näki,
oli varmaan yksi niistä hetkistä,
jolloin hän on erittäin onnellinen,
että signora ei kirjoita italiaksi
eikä ole paljastanut pariskunnan henkilöllisyyttä.
Siis mikä häpeä se olisikaan omata kumppani,
joka noin järkyttävästi rikkoo kaikkea italialaista keittiötä vastaan.

Signora kysäisi mielitietyn mielipidettä annoksesta ja rikoksen laadusta.
Vastaus oli aika kohtelias:

"Non è buono ciò che è buono, ma è buono ciò che piace"
Vapaasti käännettynä,
Ei ole hyvää ja on hyvää, riippuu jokaisen mausta.

Kun signora vielä tenttäsi lisää rikoksen suuruudesta,
tuli jälleen aika diplomaattinen vastaus:

"Non so....ma penso che pochissimi italiani mangerebbero così "
Eli mielitietty veikkaili, jotta hyvin harva italialainen söisi tuollaista annosta.
Signora sen sijaan veikkaa,
että ei kukaan.

Vaan hyvää se oli,
tämä kolmen rikoksen keikka !

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Salamatkustajat

Kuva Pixabay
Ryanair on ilmoittanut alkavansa laskuttaa myös käsimatkatavaroista.
Suurimmaksi osaksi kyse on varmaankin rahakirstun täytöstä
mutta ehkä myös "salamatkaavien" matkalaukkujen pistämisestä ruotuun. 

Signora ei ole kyseisen firman härveleillä koskaan lennellyt,
mutta muilla senkin edestä.
Kun mukaan lasketaan mielitietyn lennot ja havainnot,
kertyy näistä  6-8 lentoa/vuosi.
Eli aika laaja otanta.
Ja havainnot kanssamatkustajien "käsitavaroista" ovat kyllä sitä luokkaa,
että signora ei yhtään ihmettele,
jotta tuohon ratkaisuun on lentoyhtiössä päädytty.

Varsinkin Norwegianin lennoilla signora on havainnut,
että suurimmalla osalla porukasta on aivan liian suuren käsimatkatavarat.
Norwegianin sallitut mitat  ovat pienemmät kuin esim
Finnairin.
Ero ei ole suuren suuri,
mutta esim Norwegianin käsimatkatavarahyllyt ovat huomattavasti pienemmät,
kuin Finnairin. 

Paljon lentelevänä signoran huushollista löytyy laukkuja joka kokoon.
Signora myös yrittää pitää rajoituksista kiinni.

Lähtöportilla signora joka kerta pongaa aivan järjettömän suuria käsimatkatavaroita.
Samankokoisia, jotka signora on kuuliaisena lykännyt ( ja maksanut) ruumaan.

Norwegianilla on tapana,
että portilla pystyy jättämään noita ylisuuria kapsäkkejä ruumaan,
maksutta tietenkin.
Signoran on myönnettävä,
että tämä on usein kiukuttanut.
Hän kun on noudattanut määräyksiä,
ja maksanut omista laukuistaan.
Samoin koneen sisällä on usein armoton härdelli,
kun niitä massiivisen kokoisia laukkuja yritetään änkeä hyllyille.
Signora on todistanut tapausta,
jossa eräs matkustaja täytti kokonaisen hyllyn
" käsitavaroillaan ja pienellä henkilökohtaisella tavaralla",
kuten määritelmät kuuluu.
Samoin olisi kohteliasta muita matkustajia kohtaan täyttää
 hyllyä ainoastaan yhden laukun tilan verran.
Erään matkustajan " pieni henkilökohtainen tavara" oli signoran salllitun käsimatkatavaran kokoinen.
Varsinainen käsimatkalaukku olikin sitten jo ihan omaa luokkaansa,
aivan ilmiselvästi olisi kuulunut ruumaan.
Kaikki tämä hidastuttaa lähtöä.
Eli kaikella tällä hankaloitetaan myös muiden matkaa ja matkasuunnitelmia.

Sitä, mitä nuo kapsäkin painavat,
ei signora ole edes uskaltanut arvailla.
On vain toivonut, että edes liki sallitun rajoissa olisivat.
Muuten voisi olla myös jonkinlainen riski turvallisuudessa.
Koneet lienee tankataan painoarvion mukaan.
Mielitietty lentää Suomeen lähes aina Norskilla.
Sen aikataulut kun istuvat hyvin mielitietyn aikatauluihin.
Ehkä 9/10 lennosta on saapunut myöhässä.
Syy lähdön myöhästymiseen  Rooman päässä on ollut lähes aina
laukkukarusellin pyöriminen ensin portilla ja sitten koneessa.

Toki sitä mielellään halvalla lentelisi,
mutta määräykset ovat määräyksiä
ja niistä on kaikkien pidettävä kiinni.
Jos lentolippujen hintaan nyt lisättäisiin tuo reilu kymppi/suunta,
kuinka moni siihen edes kiinnittäisi huomiota?
Mutta nyt, kun hinta on pilkottu,
on sillä ehkä jonkinlainen psykologinen merkitys.
Reilu kymppi tuntuu hurjalta summalta.
Jossain muussa yhteydessä ehkä sitten taas ihan pikkuhiluilta.
Tuo samainen summa menee reissatessa varmaan moneen kertaan 
ei niin välttämättömään.

Jos matkavaramääräyksien noudattamista ei voida valvoa,
ehkä hintojen pilkkominen on ollut jossain määrin vikatikki.
Kun aina löytyy kuitenkin niitä, jotka eivät määräyksistä piittaa.
Nykyään itsepalvelulähtöselvitysten myötä ei edes kukaan tsekkaa laukkujen kokoa
ennenkuin portilla. 
Eli valvominen on lähes mahdotonta.
Asia jäänee jatkossakin jokaisen matkaajan omantunnon asiaksi.







keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Le domande ?

Signora täältä kahden maan loukusta huhuilee,
jotta mitä haluaisitte tässä loukkuelämästä kuulla ?

Pyöriikö mielessäsi jokin mehevä aihe,
josta toivot signoran kirjoittavan ?

Vai kutkutteleeko ajatuksissasi peräti kysymyksiä,
joita tekisi mieli esittää,
joko signoralle tai mielitietylle ?

Signora ottaa niin kirjoitusaiheita kuin kysymyksiäkin vastaan.
Voit naputella niitä joko tänne blogiin tai Facebookin kommentteihin.
Tai jos haluat viestitellä matalammalla profiililla,
voit pistää Facebookin kautta myös privaattiviestiä.


 



torstai 6. syyskuuta 2018

Kestääkö parisuhde vakavan sairastumisen ?

Aina silloin tällöin törmää uutisiin,
kuinka hyvinkin tiiviinä näyttäytynyt parisuhde rymähtää karille toisen vakavan 
tai ainakin pitkäaikaisen sairastumisen myötä.
Jopa oikein superrakastuneiden suhde.
Ja signora on aina ihmetellyt,
kuinka juuri tässä vaiheessa suhde leviää käsiin ?
Jos toista oikein todella rakastaa,
eikö sitä silloin erityisesti haluaisi olla toisen lähellä vaikealla hetkellä ?
Tukea ja rakastaa ?
Nyt 11 kk kestäneen kipupainajaisen jälkeen signora ymmärtää paremmin.
Jos kumppani voi todella huonosti 
ja joka päivä "oksentaa" ahdistuneisuutensa kumppanin niskoille,
voi siinä toinenkin ajan kuluessa murtua ja väsyä.
Kipu, varsinkin krooninen kipu saa ihmisen toimimaan aivan hullulla tavalla.
Sulkeutumaan negatiivisyyden kehään.
Voisi ajatella,
että tällaisessa tilanteessa etäsuhde toimii jossakin määrin paremmin.
Kun se terve kumppani ei ole siinä päivittäin jatkuvasti kiukuttelun kohteena.
Ehkä niin, mutta voi olla myös rankempaakin.
Normisuhteessa terve kumppani saa kiukuttelut niskaansa
 todennäköisemmin kotona vapaalla ollessaan. 
Ellei sitten sairas kumppani pommita puhelimella myös päivisin.

Etäsuhteessa tähän nokakkain ahdistuksen purkamiseen ei ole mahdollisuutta.
Ainoa mahdollisuus on puhelut tai viestit.
Ahdistunut viesti saattaa pamahtaa juuri hankalaan aikaan kesken työpäivän.
Tämän suhteen mielitietty on ollut ajoittain aika kovilla.
Työ vaatii äärimmäistä keskittymistä,
ilman painostavia viestejä Suomesta.
Jos työt tökkii,
voi olla, että ensi vuona niitä ei ole enää ollenkaan.

Mielitietty vielä aina murehtii signoran puolesta,
eli kurjan viestin kännykkään kilahtaessa,
vie se ajatukset pois töistä pitkäksi aikaa.

Tässä vaiheessa lienee tarpeen kertoa,
että mielitietty ei todellakaan ole asiasta purnannut.
Ei ole sanallakaan asiasta valittanut.
Signora itse asian tässä eräänä päivänä tajusi
ja kertoi oivalluksestaan mielitietyllekin.

Jos siellä joku nyt miettii,
että mitä se signora tällaisia tänne nyt kirjoittelee.
Että onko se mielitietty nyt saanut tarpeekseen,
niin vastaus on, että ei toki.
mielitietty on erittäin hyvin jaksanut "suodattaa" kaiken sen 
epätoivoisuuden, kiukuttelun ja ajoittain lähes raivoamisen,
joten viime kuukaudet ovat pitäneet sisällään.

Onpa niin rohkea,
että ensi kuussa suuntaa tänne Suomeen.