sunnuntai 18. elokuuta 2019

Paplari- ja selluliittirallia

Seuraa erittäin turhamaista akkojen hömppää,
eli jos sinne ruudun taakse on jostain syystä eksynyt miespuoleinen immeinen,
niin signora kehoittaa fundeeraamaan,
kannattaisiko klikata vaikka joku rallisivusto auki
signoran hömpötysten sijaan.

Hömpötys alkakoon!
Signora tässä tänä aamuna pohti,
jotta on tainnut arki iskeä mielitietyn ja signoran parisuhdeviritelmäänkin.
Siis jos mittana käyttää signoran tälläytymishaluja,
yrityksiä näyttää edes vähän inhimilliseltä.

Vielä jokin aika sitten signora iski ehdottomasti joka aamu pinotexiä naamaan.
Tiedättehän sanonnan,
"Pinotexiä pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta".

Kentälle signora sentään raahautui täydessä tällingissä.
Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Jottei mielitietty vallan säikähdä,
minkänäköinen akka sitä olikaan odottamassa.

Vaan sitten seurasi jo päivää,
jolloin signora lähti liikenteeseen ilman pakkelin hippuakaan.
Yksi syy tähän tosin oli se,
että suuntana oli työterveys.

Signora kun tiesi jo ties kuinka monen kerran kokemuksesta,
jotta siellä jossain vaiheessa pillahtaa poraamaan.
Mitä siinä millään pakkeleilla sitten olisi virkaa.
Vaan loppupäiväkin sujui ilman meikin hiventä.
Eikä mielitietty kovin järkyttyneeltä näyttänyt.
Liekö se edes koskaan huomaa signoran tällingejä ?

Itseasiassa asiasta on joskus keskusteltu.
Mielitietty on sitä mieltä,
ettei signora mitään maaleja tarvitse.
Kun signora asiaa oikein miettii,
kaikkein useimmiten "sei bellissima" kommentit tuleekin,
kun signoran naamataulu loistaa putiputiphtaana.

Vaan ei sitä kuitenkaan osaa olla ilman putiloita.
Signora on vähän kaino tyyppi.
Tai sanotaanko epävarma.

kilojen vuosien kertyessä  on sitä mukavempaa,
mitä enenmmän sitä on jotain rääsyä kropan peittona.

Aamuisinkin signora on aina raahannut jotain vermettä kylpyhuoneeseen mukaan.
Vaan nyt on nekin ajat ohi.

Tänä aamuna signora kirmaili  suihkun jälkeen pitkin asuntoa paplarit päässä keikkuen
selluliitit  heilun pelkissä alusvaatteissaan.
Eikä nolostellut yhtään.
On se arki tosiaan tainnut pujahtaa huusholliin.




keskiviikko 14. elokuuta 2019

Perinne-eksotiikkaa

Siis aivan mahtavaa,
kun Suomessa on noita eksoottisia kesäperinteitä,
joita voi tarjota ulkomaalaisille!

Kuten mattojen pesu.
Siis mikä olisikaan perinteisempää,
kun mattojen jynssääminen käsipelillä.

Signora käy tänä iltana hakemassa lentokentältä yhden perinnekokijan
mattopyykin vahvistukseksi.

Eksotiikkaa on luvassa heti torstai-iltana.
Pikkasen signora oikaisee kesäperinnettä
ja mielitietty saa juuriharjan käteensä pesutuvassa.
 
Auton puutteessa ei pesupaikoille päästä.
Sitä paitsi Esteri näyttää olevan erittäin antelias mielitietyn loman ajan.
Paras pysytellä sisätiloissa.
Mattojen jynssäys vesisateessa ehkä ylittäisi mielititetyn eksotiikan kuvittelukyvyn.



tiistai 13. elokuuta 2019

Virkailijarotu

Jos Italialaiset ovat vähän jästipäitä ruoka-aineiden suhteen,
niin sitä he ovat myös kun puhutaan ruoka-ajoista.
Ainakin mielitietty.

Niin monia kertoja signora on nälkäkuoleman partaalla rukoillut,
että syötäisiin vähän aiemmin kuin klo 20.
Mutta ei.
Siis vaikka ihan kotikyökissä oltaisiin.

Ehkä klo 19.30 on passannut mutta aiemmin ei.
Ei vaikka toisella osapuolellakin on ollut nälkä.
Kun signora on tästä kysynyt, on vastaus usein:
"Posso resistere".
Vaan mikä ihmeen tarve sitä on vielä sinniltellä,
jos kerta nälkä sisuksia kaivertaa ?
Häh? 

Ja vielä oudommaksi asia menee,
sillä Suomessa ei ole mitään ongelmaa syödä aikaisemmin.
Ja siihen vielä tunnin aikaero päälle !
Siis mielitietty on joskus popsinut täysin tyytyväisenä illallista klo 19,
eli saapasmaan ajassa klo 18.

Signora on entistä vakuuttuneempi,
että Italiasta löytyy virkailijarotu, jota Suomessa ei ole. 
Ruokapoliisi !


Ne varmaan kiertävät kellon kanssa kurkkimassa italialaisten kyökkien akkunoista sisään
ja tekevät muistiinpanoja,
mihin aikaan siellä mammat pastakauhaa heiluttaa.
Mahtaa signoran rikelista on massiivinen.
Hän kun usein Italiassa kokkailee  itselleen jo klo 18 maissa.
Signora kun ei jaksa sinnitellä,
non puó resistere.

Ehkä he myös tarkkailevat, 
mitä sitä italialaiskodeissa uskalletaan syödä.

Mielitietyn ruokailutottumukset kun ovat muutenkin vähän erilaisia Suomessa kun ollaan.
Kerran hän jopa väänsi itselleen voileivän,
kun nälkä jo pötsissä kolkutteli ja signora oli vasta saanut pastapötkylät kattilaan.
Siis voileivän!
Pisti päälle sulatejuustoa!

Tätä ei ikinä tapahtuisi Italiassa.
Mielitietty on julistanut, 
ettei ymmärrä koko voileipäjuttua.
Italiassa hänen suustaan ei pääse alas mikään muu leipä,
kuin se kuivakas, mauton hiivaleipä,
jota syödään lihan ja ehkä kalan kanssa.
Ja siis ehdottomasti ilman mitään päällisiä.

Ja Suomessa mielitietty vetelee ihan pokkana grahamsämpylää sulatejuustolla !
Outoa,
hyvin outoa.

Tai sitten se on se ruokapoliisin pelko.




sunnuntai 11. elokuuta 2019

Jästipäät

Signora on usein reissannut television välityksellä
Jamie Oliverin matkassa Italiassa.
Puglian visiitillä Jamie turhautui totaalisesti.
"I feel your pain, Jamie", huokaisi signora,
kun enkkukokki manaili italialaisten olevan aikamoisia jästipäitä,
kun ruuasta on kyse.

Jamie kokkaili annoksen jos toisenkin,
vähän soveltaen.
Kuten esimerkiksi Panzanellaa, leipäsalaattia.
Vaan meni ryökäle sujauttamaan kulhoon anjovista.
Ja eikä tässä vielä kaikki.
Jo tämä olisi riittänyt järkyttämään puglialaiset täysin,
mutta meni vielä lykkäämään joukkoon peperonia!

Eräskin herra totesi,
jotta erittäin hyvää on,
MUTTA ei sitä näin kuulu tehdä.
Troppi ingredienti!
Ihan oli liikaa aineksia tässä salaatissa.
" Äiti ei koskaan tee tätä näin"
"Liian eksoottinen".

Tosin Jamie funtsaili,
jotta jos hän hurauttaisi seuraavaan kylään,
olisi siellä varmaan täysin eri ingredientit pöydässä.

Orecchiettepastaa saa latoa lautaselle ainoastaan tomaattikastikkeen kera,
julisti eräs pastamamma tuimalla ilmeellä.
Pastamammoja oli kadun varrella useampia.
Mammat taiteilivat pastataikinasta jos jonkinmoista  koukeroa.

Niin ja tiedättehän, 
että se pastalautanen pitää olla syvä.
Signora on joskus italian elämänsä alkuaikoina
 vahingossa kattanut pöytään matalat lautaset.
  Signoran  kuusivuotias apuri keräsi lautaset kiireen vilkkaa pois
ja pisti tilalle syvät.

Tuosta orecchiettesta vielä.
Puglian mummo oli sitä mieltä,
että hänen tapansa kokata tuota pastaa on se ainoa oikea.
Sitä ei voi tehdä mitenkään muuten. 
Antoi hän tomaattikastikkeestakin yksityiskohtaisen ohjeen,
josta EI SAA POIKETA.


Signora jakaa myös sen Jamien tuskastumisen,
kuinka saapasmaan kansalaisia on vaikea saada maistamaan mitään uutta,
mikä poikkeaa heidän omien kattiloiden sisällöistä. 

Jamie pääsi kurkkaamaan myös erään julkisen koulun keittiöön.
Siellä hääri kattiloiden välissä useampi kokki.
Joka päivä lapsukaisille valmistui  3 lajin lounas.
Tuon koulun lounaan maksullisuus ei käynyt ilmi.
Ainakin niissä kouluissa,
joissa on signoran tuntemia lapsia,
ei lounas ole ilmainen.
Vanhemmat joutuvat kaivamaan lompakoistaan 5 €/päivä.

Koulun 3-4 vuotiaat yllättivät Jamien täysin vihannestestissä.
Bambinot tunnistivat kaikki.
Koulu näyttää olevan erittäin kunnostautunut ruokakulttuurissa.
Ympäristöpuolesta ei voi sanoa samaa.

Lapsukaiset pistelivät sapustaa muovilautasilta muovihaarukoin.
Ja lautasiahan menee,
sillä yhdeltä lautaselta ei voi syödä, kuin yhtä lajia.
Muovijätteen määrä on varmaan valtava.
Ja ei kait sen muovin tuottaminenkaan kovin ekoystävällistä ole.

lauantai 10. elokuuta 2019

Ressiä ja reissusuunnitelmia

Kulunut kesä on sitten ollut tylsä!
Monina aiempina vuosina on signora  tähän aikaan 
nauttinut suloisesta Italian lämmöstä,
ängennyt pötsinsä täyteen  ihania italialaisia herkkuja,
leikkinyt yhden viikon italialaista kotirouvaa,
toisen viikon reissannut pitkin Italiaa,
lillunut meren lämpimissä aalloissa,
nyhjännyt iltaisin mielitietyn kainalossa hotellin parvekkeella kuuta katsellen. 

Tänä vuonna tuo kaikki on vaan ihanaa unelmaa.
Tästä on syyttäminen niin signoran alati laajenevat terveysongelmat
kuin myös Italian sähköinen laskutus !
Juu. luitte aivan oikein,
laskutusongelmien loukussa tässä ollaan tällä kertaa.
Ja pari muuta mielitietyn työhön liittyvää problematiikkaa.

Normaalisti mielitietty on lomaillut viikon verran elokuun alussa.
Signora on lennähtänyt yleensä Italiaan jo reilusti heinäkuun puolella
ja sitten elokuun alussa on pariskunta startannut reissuun.

Vaan nyt tänä vuonna kaikki on toisin.
Sähköisestä laskutuksesta signora täällä avautui jo tammikuussa.
Ongelmat ovat jatkuneet edelleen ja mielitietty on kirjanpitäjänsä kanssa
pyhittänyt elokuun ekan viikon tämän mysteerin ratkaisemiseen.
Vasta nyt viime aikoina on kuulema tullut markkinoille ohjelma,
jolla tuo laskutus onnistuisi ilman suurempia tappeluita. 
Ja laki on ollut voimassa vuoden alusta !
Italia !!!!!!
Loma ( siis se reilu viikko) pystyy starttaamaan vasta elokuun puolivälissä.
Koska signoran elokuu oli etukäteen hyvin "epämääräinen"
monien terveysjuttujen suhteen,
päätti pariskunta kerrankin valloittaa Suomea Italian sijaan.
Mielitietty lennähtää Suomeen ensi viikolla
ja viipyy reilun viikon.
Vaan kyllä tuohon reiluun viikkoonkin  on jo pakosti tullut pari "lääkinnällistä " menoa.
Toinen vielä aika kinkkinen sellainen.
Pitäisi näet signoran taas arvailla,
joko sitä olisi työkuntoinen,
jotta voisi työkokeilun aloittaa!
Jos signoralta olisi tätä pari viikkoa sitten kysytty,
olisi vastaus ollut ehdoton kyllä.
Vaan nyt jälleen kerran, kuten aiemminkin tänä kesänä,
on käynyt niin,
että kun lämpötilat tippuu, 
kivut pahenee.
Eli pientä ressiä pukkaa signoran ohimoista sisään.
Ei mikään paras tilanne viettää yhteistä lomaa
noin niin kuin parisuhde rintamalla.
Toisaalta, tätähän se signoran elämä nyt on,
kipuja ja stressiä.
Matkan ajalle osuu myös mielitietyn syntymäpäivät
ja pientä yllätystä onkin ollut suunnitelmissa.
Lisäksi pari päivää sekä Savonlinnassa että Porvoossa.
Signora on ollut kuin mikäkin matkanjärjestäjä,
kun on reissua suunnitellut ja aikatauluja selvitellyt. 

Signoraa tuppaa vähän jännittämään,
kunto kun ei ole mikään priima.
Voipi olla taas mielitietyn pinna koetuksella.
Onneksi se on tunnetusti piiiiiiitkä.
 

tiistai 6. elokuuta 2019

il caso di Maglietta eli tapaus t-paita, siirapilla ja ilman

Il caso della maglietta on saatu päätökseen.
Eli Suomi-paidan motiivi on selvinnyt.

Signora päätti mennä asian alkulähteille ja kysäistä mielitietyltä.
Ei toki antanut mitään vastausvaihtoehtoja,
sen oikean syyn kun halusi kuulla.
Kysäisi vain,
että mitenkäs tuo paita on nyt päälle eksynyt,
kun ei sitä signora ole aiemmin nähnyt.
Ennen vastauksen julistamista pieni imelyysvaroitus sitä vierastaville.
Lopeta lukeminen tähän.
Vaikka mielitietty aina julistaa olevansa non romantico,
ovat hänen juttunsa usein täysin päinvastaisia.
Liekö sitten ihan normaalia jutustelutyyliä italialaisille. 

Vaan jos niin on,
signora kyllä mielellään kuulisi,
 minkä sortin siirappia sitten romanttisen miehen jutut olisivat.

Romanttinen tyyppi tai ei niin mielitietyn vastaus oli
"Oh, tesoro, la messo spesso e 
il motivo é che ho cosi sempre il mio amore con me"
Eli suomalaisittain käännettynä pari siirappipisaraa poistettuna :
kuulepas nyt kultsi, useinhan se on päällä.
Ja tällä tavalla on se  mun kultsi koko ajan mukana.

Signora ei malttanut olla heittämättä vielä vastakysymystä
la bella figura/suomalainen kumppani -korttia vilauttamalla. 

Signora totesi,
jotta ehkä suomalaisuus mukaan vedettynä auttaa hankalien asiakkaiden kanssa.

Ja totta vieköön,
mielitietty totesi
"Sí, questo e vero e ne sono orgolioso"
Eli kyllä se signora jonkinlaisen bella figuran saan mielitietylle aikaan.
Ja  mielitietty totesi olevansa jopa tyytyväinen tästä,
siirappimaustettuna ylpeä.

Tuosta bella figurasta on signora täällä aiemminkin kirjoitellut,
mutta kertaus on opintojen äiti.
Figura tarkoittaa  mm ulkonäköä mutta myös vaikutelmaa.
Ja bellanhan nyt toki kaikki tuntevat.

Sanonta  bella figura tarkoittaa ainakin sitä,
että antaa itsestään hyvän vaikutelman.
Ja tähän vaikutelmaan kuuluu  mm niin käyttätyminen, ulkoinen olemus, ajatukset jne.
Suomi on monelle italialaiselle hyvin eksoottinen,
ehkä myös korkeatasoinen maa.
Signoralle puhutaan Italiassa Suomesta aina ihailevaan sävyyn.
Keskustelukumppanin äänensävykin muuttuu täysin.

Tästä voi varmaan vetää ne johtopäätökset,
minkälaisen vastakaiun mielitietty saa,
kun pläjäyttää julki,
että hänen kumppani on sieltä mahtavasta maasta.

Kyllä siinä on figurat hyvin kohdillaan sillä hetkellä.


perjantai 2. elokuuta 2019

Veikkausta

Mielitietty inhoaa videoiden tekoa.
Se on varmaan täällä tullut jo aiemminkin selväksi.

Aina ajoittain signora kuitenkin kyseistä teknistä  lähestymistä ruikkaa.
Onhan se niin ihana nähdä ja kuulla mielitietty ihan livenä.

Pari päivää sitten iski taas videoikävä.
Signora sinkosi  "mandami un video, preegoooo"  ilmoja pitkin saapasmaahan.

Hetken kuluttua signoran puhelin kilahti.
WhatsAppiin vilkuttaa uutta viestiä.
Video!
 
 
Mielitietty oli putkahtanut autoon kesken messujen vääntämään inhoamaansa videota.
Jutustelun päätteeksi tokaisi
"Guarda la maglietta" 
ja käänsi kameraa puseronsa suuntaan.
Mielitietyllä oli päällään signoran ostama Suomi-paita.

Signora pähkäili syytä moiseen.
Aiemmin signora ei näet sitä ollut nähnyt mielitietyn päällä.
Olipa joskus kysellytkin paidan perään.

Signora keksi kolme eri syyvaihtoehtoa.

1. kyseinen paita oli ainoa kaapista löytyvä puhdas paita.

2. Mielitietty oli ollut aamulla pienellä romantica-moodilla
 ja oli päättänyt vuorata itsensä jollain signoraa muistuttavalla.

3. Mielitietty oli päättänyt käyttää " ooh, la compagna " -korttia.
Kun asiakkaat kuulevat, että mielitietyllä on suomalainen kumppani,
muuttuu heidän suhtautuminen täysin.
Ja parempaan suuntaan.
Mielitietyn "osakkeet" vähän niin kuin nousevat tuossa tilanteessa.
 
Mitä te veikkaatte?

Tässä asiaa hetken pähkäiltyään signora itse päätyi kuitenkin tuohon
 tylsään ensimmäiseen vaihtoehtoon.



keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Loukuissa

Signoran oli ihan pakko tulla vähän tekohengittelemään tätä blogirukkaa.
Aika henkihievereissä taitaa blogi kitistä.

Ei vaan ole signoran ajatus luistanut yhtään.
Pakkasen puolella on fiilikset menneet tämän nykyisen elämän kanssa.

Tänä kesänä on signora tajunnut,
kuinka valtavan tärkeä Italia itse maanakin signoralle on.
Tämä on ensimmäinen kesä vuosiin,
jolloin signora ei Italiaan monien syiden vuoksi pääse
ja tuntuu vallan kurjalle.
Ei siis pelkästään mielitietyn ikävä
vaan myös Italian ikävä.
Niin hankala maa kun se joskus elää onkin.
Kaipa siitä on tullut osa signoran identiteettiä.



Kaikenlisäksi heinäkuun loppu ja elokuun alku 
on ollut aina signoran vakioaika olla saapasmaassa.
Nyt Facebook suoltaa mitä ihanimpia muistoja eri vuosilta.
Tippa silmässä niitä signora täällä lueskelee.
Toki löytyy sieltä onneksi jotain,
joka vähän naurattaakin.
Kuten usein toistuvat kysymykset,
joihin signora aina törmää.
Signora päätti jakaa teille yhden,
joka tänä aamuna vähän signoran alaspäin roikkuneita suupieliä ylös kiskoi.
" Mikä on yleisin työ Suomessa" ?
Mitä sinä vastaisit?
Mukavaa päivän jatkoa!
Signora jatkaa tätä keskiviikkoa tällä kertaa peräti kolmen takaisinsoiton loukussa.
Signoran kotikaupungissa ei oikein mihinkään numeroihin enää voi soittaa suoraan.
Kaikkiin pitää jättää soittopyyntö.
Ja sitten kuljeskella kännykkä, kynä ja paperi kädessä koko päivä.




perjantai 28. kesäkuuta 2019

L'amore sparito

Vaikka mielitietty ja signora viettävät suurimman osan ajasta erillään,
pitää silti yhteiselle ajalle luoda jonkinlainen sujuva arki.
Arkeen kuuluu myös aina väkisinkin raha.
Yhdessä ollessa kun se pelkkä amore ei riitä.
Sitä pastaa kun pitää keitellä.
Ja toki myös ostaa.
Pariskunta myös aina silloin tällöin reissailee.
Eli yhteisiä kuluja syntyy ja euroja kuluu.

Jo aika alkuvaiheessa pariskunta päätti ottaa käyttöön yhteisen kassan.
Signora kauppaopiston tyttösen varmuudella räknää
 jokaiselle yhdessä vietetylle ajalle budjetin,
ruokaostoksille, ulkona syömiselle jne.  

Sen verran mielitietty kauppiksen taitoihin luottaa,
ettei ole kertakaan kyseenalaistanut signoran laskelmia. 

Mikäli tiedossa ei ole hotelliöitä eikä muutenkaan reissaamista,
on budjetti pienempi.
Kesäloma-aikaan budjetti kasvaa.

Kumpikin pistää tähän yhteiseen kassaan saman verran euroja.
Siis signoran väkertämän budjetin verran. 
Sieltä sitten maksellaan kaikki menot. 
Sekä yksin että yhdessä.
Vaikka ruokaostoksilla käydään kahteen pekkaankin,
käy signora silti usein myös itsekseen jotain ostamassa.



Kassa on toiminnassa myös Suomiarjen aikana.
Signora toimii siis rahakirstun vartijana 
ja kassa reissaa signoran mukana.
Vallan mainio ja ennenkaikkea reilu tapa.
Signora kun ei tykkää olla toisen elätettävänä.

Toki tämä on normiarjessakin kätevä,
mutta kesälomareissuilla aivan ehdoton.
Ulkoruokinnassa kun ollaan tuolloin kokoajan
ja Italiassahan ei ruukata pyytää jokaiselle ruokailijalle omaa laskua.
Tulee yksi yhteinen lasku,
jonka sitten jokainen porukka maksaa,
miten parhaaksi näkee. 

Samoin lomareissulla saattaa tulla monenlaisia sisäänpääsymaksuja ja lippuja.
Yhteiset rahat todella kätevä juttu.

Nyt on edessä ihka ensimmäisen kerran pientä lomareissua Suomen päässä.
Signora kun ei raihnaista ruhoaan voi tällä kertaaa
Mielitietyn loma-aikaan Italiaan siirrättää.

Signora rakastaa suunnittelua ja ennen kaikkea numeroiden kanssa räknäilyä.
Muu varmaan olisikin kauhistus kauppaopiston tyttöselle.
Ihan sormet syyhyää, kun on taas suunnittelun aika.

Yleensä signoralla on jos jonkinmoista listaa ja exceltaulukkoa sille,
mitä milloinkin tehdään ja mitä se mahdollisesti kustantaa.
Ja jestas sentään, kuinka se on ollut hauskaa.
Tsekkailla aikatauluja, hotelleja, vierailupaikkoja
ja laskea kaikelle tällä hintalappua.

Jonkun mielestä tämä voi tuntua työläältä,
mutta signora on ihan oikeasti rakastanut tätä.
Tuo on ollut osa tulevan yhteisen ajan fiilistelyä.
Samoin kuin singoran ainaiset pakkauslistat.

Huomasitteko,
että signora käytti mennyttä muotoa ?
Tällä kertaa tuo rakkaus on ollut kadoksissa.

Siis suunnitteluun ja laskemiseen.
Sparito totalmente.

Taitaa signora pääkoppaparka käydä aika lailla ylikierroksilla,
kun moisen tempun on tehnyt.
Kadottanut tuon ihanan asian.
Liekö viimeisiä vetelee tuo pääkoppa.
Tällä kertaa kun olisi ollut suunnitteluhullulle ihan unelmaduuni.
Suunnitella reilun viikon reissulle sekä Helsinki- että Savonlinnavisiitit,
sunnitella kulkemiset ja aikataulut,
pyöritellä euroja.
Nyt ainoa fiilis, joka signoran päähän putkahti,
oli tuskastuminen.
Ei vaan jaksaisi.
Kahden tunnin pakertamisen lopputulos oli lista 
päivämääriä, aikatauluja, hotelleja ja euroja.
Sekä erittäin väsynyt signora,
jonka oli pakko suunnata päiväunille.



sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

L'incantesimo dell'Italia

Tästä tulee pitkästä aikaa kesä ilman Italiaa.
Jo vuosia signora on pyyhältänyt heinäkuun viimeisenä viikkona Italiaan.
Ja elokuun ensimmäisen on mielitiettykin pystynyt lomailemaan
ja tuolloin pariskunta on suunnannut johonkin päin Italiaa turistia leikkimään.

Vaan tämä kesä on erilainen.
Ensinnäkin mielitietty ei pysty aloittamaan lomaansa heti elokuun alusta.
Ja signoran on taas oltava tukevasti kotimaan kamaralla noina päivinä lääkärijuttujen takia.
Mielitietyn heinäkuukin on niin kiireinen,
jotta jos signora sinne menisi,
saisi viihdyttää itse itseään suurimman osan ajasta. 

Niinpä signora pysyttelee koti-Suomessa.
Ja potee äärentöntä matkakuumetta. 
Muistelee menneitä reissuja.
Signoran ja mielitietyn lomareissut ovat yleensä aika "aktiivisia",
ei pelkkää rannoilla makoilua.
Kilometrejä kertyy päivittäin roppakaupalla.
Yksi lomapäivän rentouttavimmista hetkistä on aina ollut paluu hotellille.
Yleensä todella kuuman ja nihkeän päivän jälkeen on aivan mahtavaa ensin
nautiskella viileästä suihkusta.
Iholla tuntuu päivän aikana kertyneet uudet auringon päivitykset
ja tuolloin viileä vesi on ihan perfetto.

Ja sitten sitä sujahtaa, kiitos ilmastoinnin, viileinä säilyneiden lakanoiden alle,
lepuuttaa  todella väsyneitä kinttuja,
ottaa pienet tirsat ennen illallista.
Verhojen takaa kuuluu elämän ääniä.
Italian ääniä.
Sirkkojen siritystä.
Nekin rentouttaa. 

Lumousta ei särje edes kuorsaus vieressä.
Rentous kun iskee aina myös mielitiettyyn,
joka sujahtaa unten maille parissa minuutissa.
Ihan parasta!
Samaan fiilikseen ei pääse kotona.
Ensinnäkin ilmastointi puuttuu.
Eikä pääse edes suomalaisessa hotellissakaan.
Vaikka kuinka olisi kuuma päivä takana.

Ehkä se on se Italian taika.
L'incantesimo dell'Italia

Sitä signoran on ikävä.
Siis mielitietyn lisäksi.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Omituinen mielitietty

Nyt on kuulkaa signoralla suuri huoli !
 

Siis Italiassa on ollut aikamoinen lämpöaalto jo pidemmän aikaa.
Mielitietty kärsii kuumuudesta keskivertoa enemmän.

Vaan nyt näyttää uhkaavasti siltä,
että mielitiettyyn on jonkinlainen lämpöhalvaus iskenyt.
Oireet ovat päivän selvät.
Mielitietty puhuu ihan höpöjä.
Ajatus ei selvästi luista. 

Voi, voi sentään!
Mitä ihmettä sitä täältä Suomesta käsin voi tehdä ja jeesata ?

Länpöhalvauksen oireet ilmenivät signoralle eilen.

Mielitietty on tulossa elokuussa Suomeen.
Signora kun ei kaikkien lääkärissäjuoksemisten
 vuoksi Italiaan mielitietyn loman aikana selviä.
pariskunta viettää yhteistä ( harvinaista herkkua ) lomaa Suomessa.
Nyt kun näyttää siltä,
että mielitietty on Suomen maaperällä peräti viikon,
pitänee sitä jotain tekemistäkin keksiä.

Bussipysäkiltä signora pongasi potkupallomainoksen.
Juuri mielitietyn loman aikana näyttää olevan joku runkosarjaottelu.
Tuo termi ei kerro signoralle yhtään mitään.
Vaan kait se vähän tasokkaampaa pallonpotkimista on,
kuin jokin puulaakipoppoo.

Signora singautti tästä ehdotuksen virtuaalimaailman kautta.
Pian tuli vastaus.
 
Mielititetty oli kovin mielissään,
kun signora oli tuommoista ihan mielitietyn vuoksi pohtinut,
varsinkin kun potkupallo on niitä vihonviimeisiä asioita,
jotka signoraa kiinnostaa.

Vaan sitten tuli se huolestuttava lause.

" La vacanza non é solo dal lavoro ma anche dal calcio"
 
Siis mitä ihmettä ????
Voiko  italialainen mies tuommoista sanoa ?
Että loma ei lomaa vain työstä vaan myös jalkapallosta ?

Siis eihän tuo voi olla totta.
Signora on kyllä nyt mielitietyn  hyvinvoinnista todella huolissaan.
 
Laittoi viestinkin,
jotta onko mielitietty aivan varma, 
että on oikeasti italialainen ?

Vastausta ei ole vielä tullut,
ja signoran huoli kasvaa.
 
Vai onko joku kaapannut mielitietyn puhelimen
ja lähettelee signoralle pilaviestejä.

Tai sitten yksivaihtoehto on,
että mielitietyn jalkapallosielu ei kestä katsoa mitään
suomalaista pollon potkiskelua.
Ei vaan kehdannut sitä tunnustaa.
Gagliari se olla pitää.
 
Vaan miten ihmeessä tämä mystisyyden nyt selvittää ?





torstai 20. kesäkuuta 2019

La settimana complicata


Jos ette tunnistaneet,
niin signora se tuossa istuskelee monien sotkujen keskellä.

Viimeinen viikko on kyllä ollut aikamoinen.
Ja väsyneenä kaikki aikamoinen on aina ainakin potenssiin tuhat.
Väsynyt, on ehkä vähättelyä kuvata signoran zombie-olotilaa.
Kun yön aikana on kellonvilkuilua 5-6 kertaa,
ei siinä kovin syviin unen syövereihin ehdi suhjahtaa.

Tässäpä pikakelaus kuluneesta reilusta viikosta.

Sotku nro 1:
Huhtikuun lopulla signoran simmuun iski haava.
Ensin eräs viikonloppu  nuori kandi päivystyksessä tutkaili silmää ohjekirjan kera.
Talossa kun ei ollut päivystävää silmälääkäriä.
Asiakkaita päivystyksen piiriin kuuluu reilut 200 000,
joten luulisi, että edes takapäivystäjänä löytyisi silmälääkäri.
Silmähaaverit kun voivat olla myös kohtalokkaita.
Mutta ei.

Ohjekirjan luvun ja Helsinkiin suuntautuneen konsultointipuhelun
  jälkeen  tämä nuori tyttö päätti,
jotta sarveiskalvossa on haava.

Antibioottitököttiä käski silmään pursottaa,
vaan koska oli vähän epävarma,
passitti vielä heti seuraavana arkipäivänä simmupolille.

Siellä sitten sama diagnoosi,
ei muuta.
Lasku tuli tietenkin kahdesta polikäynnistä.

Silmä jossain määrin tokeni,
vaan ärsytys jäi.
Lopulta viime viikolla signora päätti käväistä yksityisellä,
luottokorttiparan vastusteluista huolimatta.
Se kun natisee liitoksistaan.

Siellä sitten kävi ilmi,
että haavasilmä olisi pitänyt alunperin teipata vähäksi aikaa.
Kun näin ei tapahtunut,
paraneminen oli viivästynyt.

Tästä voidaankin sujuvasti jatkaa sotkuun nro 2:
Simmulääkäri määrää uudet tropit.
Signora suuntaa apteekkiin.
Yleensä signora vaan ilmoittaa kelakortin kera,
mita haluaa.

Vaan nyt antoi viivakoodilliset reseptijäljennökset farmaseutille.
Väsyneenä kun ei muistanut lääkkeiden nimiä.
Farmaseutti lukee tiedot viivakoodista,
antaa signoran lääkepakkaukset ja signora suuntaa kohti kassaa.
Matkalla kurkkaa tarrasta, mitä tropit maksavat.

Tarrassa komeilee täysin vieraan naisen nimi!
Signora palaa tiskille.
Saman tätsyn nimi on sekä reseptijäljennöksissä,
että signoralle tulostetussa epikriisissä.

Lääkäri oli ilmeisesti tenhyt kaikki signoran jutut edellisen asiakkaan tiedoilla.
Apteekissa vierähti sitten reilu tunti,
kun lääkäriä tavoiteltiin.
Lopulta kaikki saatiin korjattua.

Sotku nro 3 liittyy sekin resepteihin:
Signora oli saanut maaliskuussa erään tuikitärkeän reseptin puhelinreseptinä.
Systeemit eivät tuolloin toimineet.

Reilu viikko sitten signora yritti uusia reseptiä kanta-sivuston kautta.
Kaikkea se signorakin kuvittelee.
Että ihan reseptin uusiminen onnistuisi, jep.
Kovat on luulot typyllä !

Kantasysteemi ilmoittaa signoralle,
jotta ei puhelinreseptejä voi Kannan kautta uusia.

Ei auttanut muu, kuin soittaa sikäläiseen terveysneuvoon,
jonka kautta kaikki mahdollinen terveyskeskuksiin hoidetaan.

Tai siis eihän sinne itse voi soittaa,
vaan jättää takaisinsoittopyyntö.
Ja sitten vaan pitää kulkea känny mukana kaikkialla,
vessaa myöten.
Aivan takuuvarmasti soitto tulee silloin,
kun sitä odottava istuu pöntöllä.
Tai istuu bussissa.
Mukava siinä sitten alkaa avautumaan ummetuksista sun muista. 

Sairaanhoitajatäti lupaa toimittaa uusintapyynnön lääkärille.
Resepti olisi Kannassa torstaina.

Paitsi että ei ollut,
kun signoran kotikaupungin verkkoon iski Kyber-attack!
Siis totta kait se iskee juuri silloin,
kun signoralla on jokin epänormaali tilanne.

Tämän viikon tiistaina signora soitti uudestaan.
Ei onnistu.
Sain ohjeeksi seurata uutisia!

Signoralla on ollut vuosien aikana kymmeniä eri reseptejä
ja nyt maaliskuussa oli eka kerta,
kun sen normaali kirjoittaminen ei onnistunut.
Ja nyt se sitten kostautui.
Pikkasen signoraa kiukuttaa.
Se oli nyt muutamasta päivästä kiinni.
Vähän aikaisemmin,
jos signora olisi pirauttanut,
olisi uusiminen ehtinyt ennen tuota hyökkäystä.
Tässä voisi heittää haasteen todennäköisyysteorioiden velhoille.
Mikä on todennäköisyys,
että näin käy?
Eli että ensin yleensä toimiva reseptin teko ei onnistu
ja sitten kun sitä yrittää uusia,
iskee kyberhyökkäys ?

Sotku nro 4:
Signora oli pitkään pähkäillyt,
uskaltaako tehdä tilauksen Amazonilta.
Siis signora ja ulkomaantilaus!
Kuulostaa aika riskialttiilta tapaukselta.

Signora jopa googletti kommentteja kyseisestä putiikista.
Kaikilla oli hyviä kokemuksia.

Siitä rohkaistuneena signora uskaltautuu hommaan.
Tarve kun oli vermeille,
joita ei näyttänyt mistään löytyvän.
Hintakin oli todella minimaalinen.
Homma etenee siihen saakka,
että signora on naputellut maksun menemään pankkitililtä.
Tililtä, jonne menee vain S-bonukset. 

Sitten tulee jotain outoa.
Näyttää siltä,
että tilaus ei mennyt läpi.
Ei tullut mitään tilausvahvistustakaan.

Signora odottelee pari päivää
ja rohkaistuu tekemään tilauksen uudestaan.
tällä kertaa maksutavaksi luottokortti.
Sähköpostiinkin pamahtaa heti tilausvahvistus.
Tuotteetkin tulevat muutaman päivän sisällä.

Sitten tulee kirje ja lasku.
Luottokorttiveloitus ei ollut mennyt läpi.
Signora maksaa laskun kiltisti.

Sitten parin päivän päästä jostain syystä signora kurkkaa S-bonustiliä.
Veloitus olikin mennyt myös sieltä.
Siis sen kesken jääneen tilauksen veloitus.

Signora ottaa kuvakaappaukset molemmista maksuista
ja lähettää ne Amazonille ja yrittää parhaansa mukaan enkuksi selittää,
mitä on tapahtunut.

Eilen tuli vastaus:
Signoran ei tarvitse välittää laskusta!
Vaan kun signora on sen jo maksanut !

Taas vingahti uusi viesti tyylikkäällä englannilla.
Saa nähdä, jääkö homma signoran tappioksi ?
Ainakin jää viimeiseksi kerraksi,
kun hän mitään ulkomailta tilaa.
Murr!

Sotku nro 5:
Ja jottei tässä nyt signoran aika kovin pitkäksi kävisi,
on meneillään uuden siivoojan metsästys äidille.
Edellinen teki oharit, eikä edes puhelut tilannetta korjanneet,
joten ei auta muu, kuin löytää jostain uusi.
Vähän luotettavampi toivottavasti.
Jos jollain on vinkata luotettavaa siivoojaa Lahden alueelta,
niin laittakaa ihmeessä vaikka sähköpostia.
Kyselyjä on signora jo lähetellyt,
mutta vastauksia toistaiseksi nolla.

Sotku nro 6:
Sydämentykytuksiä aiheutti kuluneella myös hetken kadoksissa olleet
kuolinpesän osakekirjat.

Per favore, voisiko tämä viikko jo loppua, grazie!

Voitte uskoa, että zombie-signoraa alkaa pikkuhiljaa uuvuttaa.
Vaan onneksi löytyy aina ihania tsemppajia.
Kuten ihana signoran blogin lukija Liisa,
jolta tuli taas oikea voimaviesti sähköpostiin.
 Grazie con tutto il cuore, Liisa ! 
Kiitos, Liisa !

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

La vita normale

Joskus sitä haluaa yrittää elää ihan "normaalia"elämää,
kivusta huolimatta.

Kuten mennä puolustusvoimien kesäkiertueen konserttiin.
Olla siellä,
kuten muutkin "normaalit" ihmiset.
Jorata, jos siltä tuntuu.

Läpsytellä käsiä biisien tahtiin.
Suuria eivät olleet signoran haaveet konserttipaikalle mennessä. 

Etukäteen signoraa vähän jännäsi,
mistä löytää tarvittaessa istumapaikan.
Polvet eivät kestä yhtäjaksoista seisomista.
Nurmikko oli ehdottomasti pois laskuista.
Signora ei sieltä ylös pääsisi.

Siellä signora sitten yritti istuskella milloin tiilikasojen,
milloin kapeiden kukka-aitauksien reunoilla.
Eipä semmoinen taiteilu tehnyt käsillekään hyvää,
kun ei niitä rentoina voinut pitää.
Jälleen kerran signora tajusi,
kuinka äärimmäisen tärkeää on pystyä pitämään kädet rennosti.
Muuten hermokipu iskee.
Paras asento oli istua ja seistä kädet puuskassa.

Ei saanut armeijan poijaat sitten yhtä ainokaista aplodia signoralta.
Se käsien läiskintä kun vaan teki niin kipeää.

Jossain vaiheessa siellä iski sitten taas kateus.
Signora kadehti ihmisiä
jotka siellä jammailivat onnellisena,
taputtivat kätensä rakoille niin biisien aikana kuin niiden välilläkin.
Tai loikoilivat rentoina vilteillään.
Juttuja, jotka ovat monelle täysin itsestään selvyyksiä.


Muistaakaahan nauttia kaikesta ihanasta,
mitä pystytte tekemään !


Sanotaan,
että parasta kipulääkettä on tehdä jotain mielekästä.
Vaan entä jos siellä sitten taas korostuukin kaikki se,
mikä on kiellettyä ja kotiin viemisinä on kipu ja harmitus ?
Ehkä kuitenkin sitä plussan puolelle jää.

Onneksi signoran seurana oli ystävä,
joka ymmärsi missä mennään.
Ja ennen kaikkea miten pitää mennä. 
Ja ystäviä on aina ihana tavata,
vaikka kutsumattomaksi seuralaiseksi tulisikin kipu.
Kiitos Mari !

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Kapinallisen haaste

Monille kroonista kovaa kipua sairastaville tuo tällä hetkellä lisähuolta ja murhetta
 pelko siitä, saako kohtaa enää toimintakykyä ylläpitäviä kipulääkkeitä.
Ja nyt kyse ei ole mistään vähäpätöisestä asiasta.
Joka vuosi kroonista voimakasta ja jatkuvaa kipua sairastavia
 päätyy siihen kaikkein äärimmäiseen ratkaisuun,
kun kivun kanssa ei enää jaksa elää.

Kipukapina on psykologi ja kipukroonikko Sirpa Tahkon perustama ryhmä.
Sirpa on tehnyt aivan valtavan määrän työtä kipukoonikoiden hyväksi.
Nyt viimeisin on alla oleva vetoomus, joka on lähtenyt lehdistölle ja muulle medialle.
Jaetaan se nyt täälläkin.
Toivottavasti tätä kautta saavuttaa edes yhden lääkärin tai muun kipukroonikoiden kanssa työskentelevän.

Samalla lähtee haaste signoran ja mielitietyn ystäville.
Jaattehan  tätä tekstiä mahdollisimman paljon.
Kiitos !


Kelan kirje lääkäreille nosti taas opioidit kohuotsikoihin

Olemme saaneet lukea mediasta, että Kela antaa palautetta oksikodonia tai fentanyyliä määränneille lääkäreille ja hammaslääkäreille. Yhdysvaltojen opioidikriisin pelotevaikutuksella siitä on sitten saatu näkyviä otsikoita. Ja seurauksena on, että asiaan hatarasti perehtyneet leimaavat taas kipukroonikoita lääkkeiden väärinkäyttäjiksi.

Kipukapina kysyi palautekirjeestä Kelalta. Tällaisia kohdennettuja lääkemääräyspalautteita Kela antaa vuosittain. Tarkoitus on edistää rationaalista lääkehoitoa, joka ”perustuu yksilön terveydentilan edellyttämään tarpeeseen ja on vaikuttavaa, turvallista, laadukasta ja yhdenvertaista.”

Tämän vuoden aiheeksi Kela on valinnut vahvojen opioidien käytön avohoidossa. Lääkäreille lähetetyssä kirjeessä valintaa perustellaan Yhdysvalloissa ilmenneellä opioidikriisillä ja Suomessa vuodesta 2017 merkittävästi kasvaneella sairausvakuutuksesta korvattavaa oksikodonia ostaneiden määrällä.

Kelan kirjeen liitteenä on professori Eija Kalson laatima artikkeli oksikodonin ja fentanyylin käytöstä avohoidossa. Siinä opioidien käytön lisääntymisen taustatekijöitä kuvattaessa kirjoitetaan pitkästi Yhdysvaltojen tilanteesta ja referoidaan sikäläisiä tutkimuksia.

Suomen tilanteesta Kalso kuitenkin toteaa, ettei Euroopassa ole Yhdysvaltojen kaltaista tilannetta ja että Suomessa avohoidossa määrättyjen opioidien kokonaiskulutus on vuodesta 2012 lähtien ollut laskussa. Oksikodonin ja fentanyylin kulutukset ovat kuitenkin kasvaneet.


Kalso selvästikin pyrkii rajaamaan opioidien käytön kovan akuutin kivun ja syövästä aiheutuvan kivun hoitoon: ”Muun pitkäaikaisen kivun hoidossa ei ole pystytty osoittamaan, että kipupotilaat saisivat opioideista enemmän hyötyä kuin haittaa.”

Artikkelissa luetellaan sitten laajasti opioidien haittavaikutuksia ja annetaan ”kuusi vinkkiä ongelmien välttämiseksi” vahvojen opioidien pitkäaikaisessa käytössä. Yksi ”vinkeistä” on, ettei vahvoja opioideja suositella ”minkään pitkäaikaisen kivun hoitoon”.
Yhden poikkeuksen artikkeli tekee: ”Pienelle osalla pitkäaikaisesta kivusta kärsiviä potilaita pitkäaikainenkin vahva opioidilääkitys voi olla perusteltu valinta.”


Kipukapina on ymmärtänyt, että Kelan kirje on laadittu Kalson aloitteesta. Ja valitettavasti kirje noudattaa Kalson nurinkurista logiikkaa. Aihe on kirjeen mukaan valittu Yhdysvaltojen tilanteen takia, mutta Suomessa ei ole mitään vastaavaa. 
Eivätkä suomalaiset lääkärit määrää lääkkeitä Yhdysvaltoihin.

Kipukapina kertoi Kelan tutkimuspäällikkö Leena Saastamoiselle, miten palautekirje saattaa vaikuttaa lääkäreiden harkintakykyyn. Monelta kipupotilaalta on jo lopetettu toimivat, pitkään kokeillut ja säädetyt kipulääkeyhdistelmät. ”Tämä ei suinkaan ole ollut palautekirjeen tarkoituksena”, sanoo kirjettä laatinut Saastamoinen.

Kipukapina toivoo (taas kerran), että Yhdysvaltojen tilanteen taivastelu ja Suomen asioiden siihen sekoittaminen lopetettaisiin. Toive lienee tosin turha niin kauan kuin muutama näkyvästi julkisuudessa esiintyvä lääkäri voi vapaasti korvata logiikan propagandalla.

Kipukapinakin haluaa, että opioidien käyttöä arvioidaan osana rationaalista lääkehoitoa; sitä yksilön terveydentilan edellyttämään tarpeeseen perustuvaa, vaikuttavaa, turvallista, taloudellista, laadukasta ja yhdenvertaista. Olisipa kaikki hoito Suomessa sellaista! 
Kelan kanssa Kipukapina pyrkii keskustelemaan jatkossakin.

300 000 suomalaista kärsii vaikeista tai invalidisoivista kivuista. Tuhannet jäävät ilman asianmukaista hoitoa tai heiltä viedään lääkkeet perusteetta, lainvastaisesti. Sadat kipupotilaat ovat kokeneet nöyryytystä ja mitätöintiä kipupoliklinikoilla. Olisiko jo aika saada näkyviin kipupotilaiden raadollinen arki ja lähteä korjaamaan sitä?

Teksti psykologi ja kipukroonikko Sirpa Tahko
Kipukapina


Kuva on Kipukapinan logo

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Torinon mummot

Mielitietty väittää,
ettei ole ronkeli sen suhteen,
mitä lautaselleen kasaa.
Signoran mielestä pikkasen on.
Tai ehkä parempi sana olisi ennakkoluuloinen.

Signorasta on välillä kokkailu tylsää,
kun tuntuu,
että hän aina niitä samoja murkinoita pyörittelee.


Aina silloin tällöin hän heittää ilmoille idean jostain uudesta.
Usein on vastaanotto
"Non mi piace" .

Vastaus on sama,
vaikkei vastaaja ei olisi koskaan kyseistä sapuskaa maistanutkaan.
Yleensä ei-vaihde iskee päälle jonkin yksittäisen raaka-aineen kohdalla.
Turhaan signora yrittää inistä,
että eikös se kokonaismakuelämys ratkaise?
Eikös joku ei niin hyvä voikin maistua ihan passelilta jonkin toisen raaka-aineen seurassa?
No, ei kuulema.

Yksi päivä signora vahtasi töllöstä Jamie Oliverin ruokaseikkailuja Italiassa.
Jaksossa engelsmanni reissasi mm Torinoon.
Jaska kertoi Torinon olevan vähän niinkuin risoton kotikaupunki.

Kaupungista löytyikin vanhoja mummeleita,
jotka kukin kokkasivat jotain risottobravuuriaan.

Eräs nonna pyöräytti mustaa risottoa.
Siinä taisi olla ainakin seepia-mustekalaa.

Toisen mummun kauha hämmensi risottoa,
jossa oli gorgonzolaa ja päärynää.

Signora on jostain lukenut,
jotta italialaiset eivät tykkää sekoittaa hedelmiä ruokiin.
Ehkä tämäkin, kuten myös moni muu " rajoite",
on aluekohtaista.

Jokatapauksessa Torinon nonna tiputteli antaumuksella päärynän paloja risoton sekaan.
Signoran näppejä alkoi syyhyttämään.
Tuotapa voisikin kokeilla.

Vaan miten "myydä" tuo päärynäosio mielitietylle.
Mielitietty kun ei ole mikään hedelmäfani millään tavoin.
Ainoa frutta, jota signora on nähnyt mielitietyn joskus popsivan,
taitaa olla nektariini,
oman pihan puusta.



Signora funtsaili,
jotta jos hän ihan kylmiltään päärynäviritelmää ehdottaa,
tulee todennäköisesti ehdoton ei.
Tai ainakin epäileväinen ei.
Todennäköisesti menisi sarjaan "signoran oudot pöperöt".

Gorgonzola ei tuottaisi mitään ongelmaa.
Kuuluu mielitietyn suosikkeihin.

Sitten signora keksi markkinoida risottoa tuolla Torinon mummelilla.
Mielitietty ei muuten ollut koskaan kuullutkaan Jamie Oliverista !
Siis signora on luullut tyypin olevan kuuluisa maassa kuin maassa.
Toisaalta, Italia on hyvin sisäänpäin lämpiävä maa.
Italialaiset eivät paljoa ajatuksiaan uhraa muun maan eläville.

Joka tapauksessa päärynärisoton markkinointi
alkoi kertomuksella engelsmannin matkasta Torinoon.
Sitä seurasi Torinon mummeleiden esittely.

Ensin musta risotto ja sitten tuo päärynäversio.
Signora oli kuunnellut korvat höröllään kyseistä jaksoa.
Päärynärisotto oli kuulema ennen vanhaan hyvin tyypillinen sapuska
 riisinpoimijoiden keskuudessa.

Kaiken tämän alustuksen jälkeen signora iski.
"Che dici, se lo proviamo ?"
Mitäs tykkäät, jos tuota joskus kokeiltaisiin ?

Mielitietty totesi,
että ei oikein välitä päärynästä,
mutta kokeillaan vaan.

Varmuuden vuoksi signora päätti väsätä risottoa ensin yksikseen.
Ja totesi, että saakin jäädä siihen kertaan.
Signora ei tykännyt sitten yhtään !

Joskus näinkin päin.



perjantai 31. toukokuuta 2019

Kuun vaihde

Aina näin kuun vaiheessa se vähintään iskee.
Kiukku ja katkeruus!
Katkeruus aina vaan jatkuvaa jäätävää kipua kohtaan.
1.10.2017 alkoi ensimmäinen sairasloman pätkä hermokipujen vuoksi.
Joka kuun vaihde iskee ajatus;
Aika kuluu,
ei vieläkään ohi.

Todennäköisesti kipu on jo kroonistunut.

Jatkuva, krooninen kipu ei ole vain epämukava tunne.
Sillä on todella suuret vaikutukset.
Se vie yöunet.
Se pistää toimeentulon täysin uusiksi.

 Ystäviä katoaa elämästä.
Liekö syynä se, ettei jaksa pitää yhtetyttä samaan malliin kuin ennen.
Ehkä he ovat kyllästyneet siihen,
että niin usein on joutunut sanomaan ei ehdotuksiin.
Tai että itse ei jaksa soitella ja pitää yhteyttä.
Mutta kun elämä on nyt kivun ehdoilla elämistä.

Huonoina päivinä kipu laamaannuttaa kotiin,
kun yksikertaisesti pelkkä pukeutuminen on kivuliasta,
puhumattakaan siitä,
että saisi ulos lähdettyä.
Tai uloslähtö muuten vaan tuntuu niin ylivoimaiselta.

Sitä vaan katselee ikkunasta ulos vähän kateellisena,
mm siitä kuinka ihmiset pystyvät kantamaan kauppakasseja.
Kaikesta sitä pitääkin kade olla !


Huonoina päivinä ihan itkettää,
kun potkii roskia sohvan alle piiloon,
pois silmistä, pois näkyvistä.
Tekisi mieli imuroida,
mutta kun kipu ei anna myöten.

Huonoina päivinä sitä yksinkertaisesti vaan on katkera kipua,
 tätä uutta elämänkumppania kohtaa.
Sitä kokeilee ties kuinka monetta kertaa,
josko elimistö nyt kestäisi kipulaastaria.
Se aiheuttaa suurta epävarmuutta koko tulevaisuudesta.
Tätäkö on koko loppuelämä?
Koska tulee puhelu työmaalta,
että työpaikkaa ei enää ole odottamassa?

Entä mitä sitten, kun näin käy?
Kun eläkkeellekään ei pääse,
niin sitä on roikuttava työttömänä työnhakijana.

Ehkä käytävä tekemässä epäonnistuneita kokeiluja tarjotuissa työpaikoissa.
Ja joka ikinen kerta,
kun "status" muuttuu", menee kaikki vähäisetkin tulot hetkeksi jäihin,
kunnes tilanne on taas uudestaan käsitelty.
Eikä tuleva päätös ole välttämättä edes myönteinen.

Juuri tämä, taloudellinen epävarmuus tulevaisuudesta on kuluttavaa.
Ja aivan varmaan kaikki stressi ja huoli vaikuttaa myös kipuihin.
Onhan ihminen kokonaisuus.
Puhumattakaan siitä,
mitä unettomat yöt tekevät ihmisen kropalle.

Onneksi kaikki päivät eivät ole huonoja.

Ja  onneksi on ystäviä,
jotka ovat jaksaneet raihnaisen rinnalla.
Ilman heidän tsemppausta olisi ollut paljon vaikeampaa.
Puhumattakaan siitä, miten olisi saanut arjen pyörimään ilman heidän apuaan.


Onneksi on lähellä ihania ihmisiä,
jotka tarjoutuvat avuksi kauppareissulle.

Jotka kylässä käydessään tarttuvat pesurättiin
ja putsaavat jogurttijämät paikat,
jotka ovat raihnaiselle ulottumattomissa.

Jotka kahvittelun jälkeen tarjoutuvat tiskaamaan.

Tai tulevat siivoamaan äidin putkiremontin jälkeistä kaaosta.

Jotka tarttuvat imuriin ja ajavat villakoirat muille maille.

Jotka jaksavat kysellä kuulumisia ja tsempata,
vaikka puhelut ovat usein itkunsekaista sönkötystä.
Tai muistavat viestein kysellä,
miten menee,
ovat hengessä mukana,
vaikka itsekin taistelevat kipujen kanssa.
Missä sitä olisikaan ilman kaikkia näitä ihania ihmisiä ?




Tai  missä sitä olisi ilman  mielitiettyä ?
Välimatkasta huolimatta on mielitietty tukenut ja tsempannut.
Puhumattakaan siitä tuesta,
 jota signora on saanut yhdessä vietettyinä päivinä.

Näiden vuoden ja 8 kk:n aikana,
mitä tämä kipu on kumppanina ollut,
on mielitietty kyllä ottanut aivan kaikessa signoran tilanteen huomioon.
Siis aivan kaikessa.
Yhdessä ollessa mielitietty tuntuu tarkkailevan signoraa joskus vähän liikaakin.

Kuten saattaa ollaa huolissaan siitä,
että signora nukkuu huonossa asennossa.
Ettei vaan kipu pahene.

Tai siitä, että signoralla ei ole tarpeeksi vaatetta päällä.
Onko niskassa nyt varmaan tarpeeksi lämmintä vaatetta,
kun tuulee ?

Mielitietty tarkistaa,
onko auton istuin varmasti signoran niskalle sopivassa asennossa.

Mielitietty tuntuu koko ajan kyselevän mahdollisia hoitokeinoja ja vinkkejä myös Italiasta,
asiakkailta, kolleegoilta, sukulaisilta ja ystäviltä.

Tätä "tarkkailua" signoran hyvinvoinnista on mielitietty tehnyt aina,
mutta nyt sairastumisen myötä se on saanut uusia muotoja.

Voitte varmaan arvata, mikä oli vastaus,
kun signora viimeisenä päivänä Italiassa kysyi,
mikä oli ollut parasta yhteisessä viikossa.
"Se, että kahden vaikean reissun jälkeen lopultakin pystyit olemaan
levollinen, rauhallinen ja onnellinen
ja että kipuja oli vähemmän ja sait nukuttuakin paremmin" .

Signora vuosien aikana saanut monenlaista kommettia mielitietystä.
Kaikki eivät ole olleet kovin mukavia.
Osa kommentoijista on kyseenalaistanut mielitietyn ja hänen motiivit täysin.

Toki italialaisista on tietty strereotypiamalli,
vaan tähän malliin ei signora saa kyllä mielitiettyä survottua sitten millään.

Samasta signora on keskustellut myös erään italialaisen naispuolisen ystävän kanssa.
Hän ja mielitietty ovat olleet parhaita ystäviä lähes 30 vuotta.
Eli hän  tuntee mielitietyn todella läpikotaisin.

Jo ennen kuin signoran ja mielitietyn elämään putkahti romantiikkavaihde,
kommentoi tämä italialainen ystävä kerran mielitiettyä seuraavasti:
" Hän on kyllä sympaattisin, luotettavin ja ystävällisin ihminen,
jonka tunnen". 

Totta joka sana.









keskiviikko 29. toukokuuta 2019

liian laiska casalinga

Joskus, kauan kauan sitten
ennen kuin signora kahden maan loukkuun putosi,
lueskeli hän italialaisista kotirouvista ja heidän siivoustavoistaan.

Tuolloin signora tuumasi,
että ovat kyllä aikamoisia desperate housewifeja.
Lattialuuttu heiluu joka päivä.

Eikä pelkästään kotirouvat, casalingat.
Sinipiikojen serkut jyräävät huushollissa kuin huushollissa usein päivittäin.

Signora tuolloin tuumasi,
jotta ihan hullun hommaa.
Siis jynssätä lattioita joka päivä.
Ei ikinä!
Mai ! 
Nyt kun Italian arki on tullut vuosien mittaan tutuksi,
on tuo hulluus kaukana. 
Puhdasta järkevyyttä, nimensä mukaisesti.
Siis arvatkaa,
minkälaista on pestä lattiat vain pari kertaa viikossa
( kuten signora laiskana tekee)
huushollissa, jossa tepastellaan kengät jalassa ?
Varsinkin sadekeleillä ?

Kun luuttua on muutaman kerran lattialla pyöräyttänyt
ja sitten sujauttaa sen  pesuämpäriin,
ei paljoa toista kertaa luuttua siellä tarvitse uittaa.
Vesi on yhdestä kerrasta lähes mustaa.

Laiskan signoran on pitänyt kehitellä oma metodi.
Ennen ämpäriin tyrkkäämistä signora huuhtelee luutun pesualtaassa.
Sitten vasta sukellus pesuaineveteen.

Aikamoista puljaamista.
Ehkä signoran pitänee siirtyä ahkerien casalingojen kastiin
ja tarttua luutunvarteen tiuhemmin.

Huomattavasti helpompaa tosin olisi yksinkertaisesti riisua kengät sisääntullessa.
Vaan se tuntuu olevan äääääärimmäisen vaikeaa italialaiselle.
Tapa, jota Suomi-kodissa kenkäpoliisi  signora tarkoin valvoo.
Suomessa tuo onnistuu pienen patistelun ja muistuttamisen kera.
Italiassa ei signora ole tätä edes yrittänyt.

Viime aikoina on tosin lattioiden pesunakki kolahtanut usein myös mielitietylle.
Signora hommaa kun pystyy tekemään särkyjen antaessa myöten.
Ne kun ovat pomona signoran elämässä lähes joka alueella.

Eikä ole mielitiettyä tarvinnut hommaan maanitella.
Sana vaan signoralta,
jotta homma ei nyt oikein onnistuisi,
niin herra on jo pesuämpäriä täyttämässä.
Sama koskee tiskaamista.
Eikä aina tarvitse edes sitä sanaakaan,
kun mielitietty ilmoittaa,
jotta signoran on parempi levätä,
hän hoitaa hommat.