tiistai 29. tammikuuta 2019

Kirkasta

Viime päivinä on tullut taas todistetuksi se,
että kun jokin on kielletty,
niin sen ympärillähän signoran aivot ja ajatukset pörrää koko ajan.

Signora suuntaa perjantaina kolonoskopiaan.
Tässä on nyt ollut jo muutama päivä kevennetty ruokavalio
ja kiellettyjen ruokien lista on aikamoinen.
 Signorasta tuntuu,
jotta ajatukset on kokoajan syömingeissä,
koko ajan tuntuu mukamas olevan nälkä.

Parasta olisi, jos voisi puuhailla jotain mukavaa eikä miettiä jääkaapin sisältöä,
vaan hermokipu vie kyllä mehut signoran kropasta,
kun pelkkä käveleminenkin lisää särkyä.

Kunhan tästä perjantain koitoksesta signora selviää,
hän kyllä aikoo yrittää testata,
mitä pötsi sanoisi Panacodista tai Tramalista.
Edes hetki kivuntonta aikaa olisi aika poikaa. 

Tässä voisi parin päivän ajan vielä syödä esim höttöä pastaa.
Siis ei mitään täysjyvähökötyksiä.
Vaan minkä ihmeen soossin sille vääntäisi?
Tomaatti kun on kielletty.
Toki onhan sitä esim paseerattua tomaattia,
jossa ei pitäisi olla siemeniä,
vaan kun viikon loppua kohti olisi vissiin hyvä välttää kaikkea "voimakkaan väristä".


Toissapäivänä signora meinasi pyöräyttää pestopastaa
vaan onneksi sitten lukaisi pestopurkin kyljestä,
jotta herkkuja sisältää pinjansiemeniä.

Signoran saamissa ohjeissa kielletään maitotuotteet tyhjennysaikana,
eli edellisilta ja tutkimusaamu.
Tai siis mainitaan kahvi ilman maitoa.
Tämä lie tarkoittaa ei maitotuotteille.
Vaan kaikkien ystävä Google on tuonut signoralle hämmentävää tietoa.
Osassa kielletään maitotuotteet koko viikon aikana,
toisissa ohjeissa kerrotaan, että viiliä voi popsia vielä tutkimusta edeltävänä päivänä.

Signoralla on jääkaapissa kaurapohjaisia "jogurtteja",
mutta kun ainakin joissain niissä on jotain siemenien näköisiä juttuja.
Ota näistä nyt sitten selvää.

Varmuuden vuoksi signora on survonut marjakeitotkin siivilän läpi.

Niin ja jos joku osaa antaa hyvän ohjeen "kirkkaalle keitolle",
niin tänne vaan, grazie tanto!


torstai 24. tammikuuta 2019

Muffinsseja herneiden kera ?

Ensimmäisen kerran reiluun vuoteen signora innostui tämä aamuna leipomaan.
Tai leivonta on aika voimakas sana signoran ponnisteluihin,
sillä hän pyöräytti omppumuffinsseja maailman helpoimmalla reseptillä.
Edes vatkainta ei tarvinnut kaapista kaivaa.
Ja hyvä niin,
sillä tällä hetkellä on aika lailla kaikki kaivelut ja kurottelut taas pannassa.

 
Signora päätti survaista osan aikaansaannoksista pakkaseen
mielitiettyä odottamaan.
Se on sitten ihan oma lukunsa,
suostuuko mielitietty niitä suuhunsa pistämään.

Liekö sitten ihan italialaisilla veressä tämä piirre
vai onko signoran lähipiiriin vaan sattunut tämän DNA:n omaavia tyyppejä,
mutta siinä missä suomalainen tarjottaessa kohteliaasti kaikkea maistaa
ja ehkä jopa kehuukin totuudesta viis,
kaikki signoran Italian elämään kuuluvat immeiset ovat täysin toista maata.

Niin outoja syöminkejä kuin silmiäkin pyöritellään kaiken ei tutun edessä.
Samoin non mi piace tulee kyllä hyvin herkästi.
Jos joku ei ole hyvää,
se kyllä kerrotaan hyvin suorasukaisesti.
Ja jätetään loput syömättä.

Eikä tämä rajoitu pelkkään maisteluun.
Kuinka moni siellä ruudun takana menee kyökkiin kurkkimaan,
miten joku jotakin valmistaa ja kommentoi,
jotta eihän sitä noin kuulu tehdä ?
Italialaiselle tämä on ihan normaalia. 
Joidenkin  kokkailujen kohdalla hämmästely on ollut niin kiihkeä,
että signora on harkinnut tarkistavansa,
kuuluuko Unescon  maailmanperintökohteisiin kenties jotkut pasta-annokset.

Joskus signoran Italianelämän alkuvaiheessa näissä tilanteissa
pomppasi mahdolliset herneet kattilasta suoraan signoran nenuun.
Nyttemmin hän osaa ottaa jo vähän rennommin.

Vaan jos se mielitietty ei nyt signoran hermosärkyjen kera vääntämiä muffinseja syö,
voi se kyllä olla yhden hernemarssin paikka.

maanantai 21. tammikuuta 2019

Nigerialainen mafia

Signora luki uutisen,
kuinka nigerialainen mafia valtaa Italiaa.

Jokin aika sitten tästä oli puhetta myös mielitietyn kanssa.
Signora kun kerran pähkäili erään nigerialaispojan alkuperää.
Tämä poika ei tällä kertaa tehnyt sen kummempaa,
kuin että pörräsi ison kauppakeskuksen edessä paikassa,
johon ostoskärryt jätettiin.
Näihin "buona sera" -tyyppeihin on signora törmännyt usein Italian illoissa.
Ilmeisesti rahoja haalimassa.

Jokainen Italiassa käynyt on varmaan törmännyt tummiin poikiin,
jotka myyvät sukkia ja ties mitä.
Signora on aiemmin ajatellut heidän tekevän omia bisneksiään,
vapaaehtoisesti.
Vaan ehkä hekin ovat osa isompaa kokonaisuutta.

Aina nämä hommat eivät ole näin vaatimattomia.
Listalle kuuluu myös huumekauppaa ja prostituutiota.
Niin ja yhteistyö italialaisen mafian kanssa on ilmeisesti vahva.

Usein nämä nigerilaiset pojat ja tytöt on huijattu maahan.
On luvattu kunnollinen työpaikka.
Salakuljetusmatkasta syntyy tulijoille iso velka.
Paikan päällä totuus onkin sitten toinen.
Saattaapa joskus vanhemmat lähettää lapsensa matkaan,
vaikka tietävät, mikä odottaa.
Äärimmäinen köyhyys ajaa ihmiset äärimmäisiin tekoihin.

Kerran erään autoreissun aikana signora ja mielitietty päätyivät eräälle pienelle sivutielle.
Muuta liikennettä ei pahemmin näkynyt.
Sen sijaan signora näki jotain hyvin surullista.

Sännöllisin väliajoin tienposkessa seisoi ilmeisesti nigerialaisia naisia.
Kun auto oli lähes kohdalla,
käänsi jokainen naisista selkänsä autolle.
Todennäköisesti naisten toiminta olisi ollut jotain muuta,
mikäli signora ei olisi autossa istunut.

Signora ehti nähdä jokaisen kasvot.
Kovin vapaaehtoiselta ei yksikään näyttänyt.
Signorasta tuntui äärimmäisen pahalta,
kun hän ajatteli naisten mahdollista kohtaloa.
Oman elämän murheet saivat täysin uudet mittasuhteet.


lauantai 19. tammikuuta 2019

Il viaggio è tutto

Muutama päivä sitten signora kovien vatsakipujen kourissa
 manaili etäsuhteen huonoja puolia.
Se kun toimii, jos terveyttä piisaa. 
Ilman terveyttä, kun on matkustus vähän hankalaa.
Eihän siinä olisi ongelmaa,
jos mielitietty pystyisi hyppäämään lentokoneen kyytiin signorakin puolesta.
Vaan kun työt eivät anna periksi vähän väliä tänne Pohjolaan karauttaa.

Tänään lehteä lukiessa pamahti signoran mieleen yksi toinenkin etäsuhteen uhkatekijä.
LAKOT.
Lehti julisti lennonjohtajien lakon alkavan 2.2.2019 ja kestävän 2 viikkoa.
Varmaankin on täysin turhaa edes mainita,
että mielitietyn matka asettuu tietenkin tuolle aikavälille.
Signoran ja mielitietyn tapauksessa kun 
traveling is everything,
Il viaggio è tutto !

Signora yrittää rauhoitella itsemään muistelemalla,
että kaikki ne aikaisemmat kerrat,
jotka ovat olleet vaarassa lakon vuoksi,
ovat kuitenkin sitten lopulta menneet hyvin.
Ehkä nytkin.

Ja onhan tämä vaihtelua murehtia välillä jotain muuta,
kun näitä alati yltyviä vatsakipuja.
Kipuja, joiden vuoksi signoran piti päästä jo aikoja sitten jatkotutkimuksiin.
Kiireellisyysluokka oli 1.
Vaan jono on kuulema ihan tukossa.
Ei mitään tietoa koska pääsee.

Neljään kertaan signora on päätynyt päivystykseen,
kun sietokyky alkaa ylittyä ja nyt viimeksi jo kävelykykykin alkaa olla olematonta.

Vaan eipä riittänyt sietämättömät kivutkaan siihen,
että sinänsä nopea tutkimus oltaisiin tehty päivystyksessä.
Ei, kun kyse ei ole hengenvaarasta.

Eihän tässä olisi hätäpäivää, jos voisi kunnon kiputroppeja napsia.
Vaan kun nyt ei voi.

Viimeisimmällä päivystysreissulla määrättiin kokeeksi yhtä kipulääkettä.
Vaan eipä se sitten sopinut.
Ja hitsit sentään, kuinka nyt signoraa kiukuttaa.
Se näet pienensi kipuja siedettäväksi.
Nyt lääkepaketti ilkkuu kaapissa;
ähäkutti, tälläpä olisi parempi olo, vaan etpä voi ottaa !

 
Toisaalta, ehkä tämäkin ongelma pitää nähdä positiivisesti.
Nyt nämä kivut ovat vieneet huomion pois välilevyn pullistumasta ja faktasta,
 että pari viikkoa sitten tehty uusi magneetti kertoi pullistuman suurentuneen.
Ja kuten aiemmin kävi ilmi,
kipulääkkeet on nyt pannassa.

Seuraava etappi on sitten visiitti neurokirurgin luokse maaliskuussa.
Vaan tuskin tuokaan mitään helpotusta asiaan tuo.
Mikäli signora oikein ymmärsi,
kirurgi ottaa lähinnä kantaa,
olisiko leikkaus tarpeellinen.
Leikkaus, jonka signora haluaisi välttää,
sillä riskit ovat äärimmäisen suuret.
Tähän mennessä jokainen terveydenhuollon ammattilainen
 on kehoittanut välttämään sitä äärimmäiseen asti.

Eli pikkasen stressia havaittavissa signoran elämässä tällä hetkellä.
Ja suoraan sanottuna myös pelkoa tulevaisuudesta.






torstai 17. tammikuuta 2019

Pessimistin muistelmat, osa 2

90 -luvun alkupuolella sattui muitakin kommelluksia,
kuin pelkästään väärä vauva -episodi.
Kuten esimerkiksi väärä diagnoosi -hösseli,
siitä johtuvat turhat tutkimukset
ja risat laitteet. 


Signoralla oli ollut pitkään aikamoista vatsanpolttelua
Lääkäri määräsi laktoosirasituskokeen.
Kokeen jälkeen joku outo lääkäri soitti tulokset.

Oli kesäaika,
joten liekö joku kesäpoika.
Edes sanelua ei soitosta tehnyt.
Tyyppi ilmoitti,
että mitään probleemaa ei ole.

Signoran maitotuotteiden naukkailu jatkui,
samoin kovat kivut.

Jossain vaiheessa yksi lääkäri määräsi tähystyksen.
Tähystyksen, johon signora meni kahteen kertaan.

Ensimmäisellä kerralla lääkäri,
jonka operaatio piti tehdä, ei ilmaantunut aamulla paikalle.
Signoralle kerrottiin, jotta kolmen tunnin päästä vapautuisi toinen lääkäri,
joka sen voisi tehdä.
Edeltävät toimet olivat olleet sen verran kivuliaita,
että signora päätti jäädä odottamaan.

kolmen pitkän tunnin jälkeen signora marssi lääkärin perässä tutkimushuoneeseen,
jossa lääkäri sitten totesi,
että tutkimuslaitteesta ei pala jokin valo,
joten hommaa ei voida tehdä.
Signoralle annettiin uusi aika viikon päähän.

Tähystys tehtiin
ja tulos oli nolla,
ei mitään vikaa.

Kerran sitten eräällä lääkärivisiitillä signora onneksi mainitsi maagiset
"Mikähän sen nyt voisi olla, jos kerta ei se laktoosikaan tuo ongelmia".
Lääkäri tuijotti signoraa ihmeissään ja kysyi
"Miten niin ei tuo ? Teillähän on todettu selvä laktoosin imeytymishäiriö".
Jep, vaati yhden täysin turhan tähystyksen ja 7 kuukautta,
jotta simppeli verikoetulos saatiin selville.





tiistai 15. tammikuuta 2019

Pessimistin muistelmat, osa 1

Fysiatrian erikoislääkärin eiliset
"Sinä nyt vaan satut kuulumaan tähän pieneen joukkoon" -sanat 
saivat signoran pohtimaan tietään pessimistiksi.

Signoralle on usein sanottu,
että hän voisi kirjoittaa muistelmat kaikista niistä jutuista,
jotka ovat menneet vähän pieleen.
Ja nyt siis puhutaan vaan terveyteen ja sairaaloihin/lääkäreihin liittyvistä jutuista.
Muut kommellukset ovat sitten ihan oman opuksen paikka.
Olkoon tämä teksti nyt sitten osa 1.
Eli jatkoa piisaa.

Ehkä eniten kuulijoissa hilpeyttä herättänyt tapahtuma on ollut väärä vauva -episodi.
1990 luvun alkupuolella putkahti maailmaan signoran ensimmäinen lapsukainen.
Tämä putkahdus meni tietenkin pitkän kaavan mukaan mukaan muutamine ongelmineen,
mutta ei niistä sen enempää.
 
Tuohon aikaan oltiin sairaalassa synnytyksen jälkeen useampi päivä.
Huonekin jaettiin useamman mamman kanssa
ja vauvat olivat yöt "vauvalassa".
Eräs yö oli signoran viereen kärrätty uunituore äiti.
 
Aamulla hoitaja aloitti vauvojen kuskaamisen äitien kainaloon.
Signora huomasi,
kuinka yöllä synnyttäneelle vietiin ihan signoran oman vauvelin näköinen käärö.
Vaan signora sitten tuumasi,
jotta kaipa ne vastasyntyneet sitten voivat muistuttaa toisiaan.
 
Hoitaja jatkoi kierrosta ja lopuksi tarjosi signoralle kääröä,
josta pilkisti tuuhea musta tukka.
Signoran  oma vauveli oli lähes kalju!
"Tämä ei kyllä ole minun", signora takelteli.
Hoitaja hätääntyi, tarkisti rannekkeet ja totesi,
että oli sotkenut signoran ja yöllä synnyttäneen rouvan vauvat.
Signoran kohtalontoveri ei ollut huomannut mitään
ja siellä oli jo vauvan aamiaistarjoilu käynnissä.
 

 

perjantai 11. tammikuuta 2019

La fatturazione elettronica

Eilen  signora löysi läppärin ruudun takaa äärimmäisen turhautuneen mielitietyn.
Tämä täysin harvinainen luonnonilmiö johtui siitä,
että mielitietty siellä tuskaili Italian uusien määräysten vuoksi.
 

1.1.2019 astui voimaan pakollinen sähköinen laskutus.
La fatturazione elettronica.
 
Toki tämä on Suomessakin tuttu juttu,
vaan italialainen versio poikkeaa hieman suomalaisesta.
 
Ensinnäkin se on siis pakollinen
ja toiseksi laskut pitää toimittaa valtion ylläpitämään Sistema di Intercambio - nimiseen järjestelmään,
josta ne sitten lähetetään eteenpäin.
Järjestelmään, joka ei tietenkään ole vielä tähän mennessä kunnolla toiminut.

Ilmeisesti systeemin takana puuhaa veroviranomainen,
jolla on näin mahdollisuus kerätä laskuista tietoa,
ennen kuin ne päätyvät maksajalle.
Liekö sitten tällä tarkoitus suitsia mm harmaata taloutta.

Eihän siinä mitään,
hieno homma jos se toimisi.
Vaan kun ei kuulema oikein toimi.

Signora ei ole mikään tietotekniikan ihmelapsi,
mutta silti ei signoraa yllätä,
että systeemi on alkanut ongelmissa.
Kuvitelkaa,
mikä massa tietoa tuon systeemin kautta kulkee !

Mielitietty oli eiliseen mennessä saanut yhden laskun systeemiin läpi.
Ja kun laskuja sinne ei saa syötettyä,
tarkoittaa se tietenkin myös sitä,
että firman tilille ei myöskään kilahda euron euroa.
 
Pitänee vaan toivoa,
että sama ongelma on myös mielitietyn putiikkia laskuttavilla.
Ilman kassavirtaa on hiukan vaikeaa myöskään oman firman laskuja maksella.
Ja kaipa sitä pitäisi vähän jotain liksaakin saada pastakaupoille.
 
Kaiken lisäksi, jos tätä ei noudata,
voi veroviranomainen iskeä sanktiot pöytään.
 
 

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Ruokahaaste

Somessa ruukataan julkaista kuvia erilaisia ruoka-annoksista.
Signora ei ole tätä oikein koskaan ymmärtänyt.
Eikä myöskään tehnyt.
Korkeintaan iskenyt blogimaskottinsa kokkauksia:


Vaan nyt toissapäivän signora väänsi sellaisen kulinaristisen riemuvoiton,
jotta on aivan pakko jakaa se myös teidän kanssa.

Annos, jonka edessä Jamie Oliverkin kalpenee kateudesta:


Eikö olekin kerrassaan upea ?
Jos jota kuta kiinnostaa resepti,
signora paljastaa sen tämän jutun lopussa.

Voitte uskoa,
että tämän sapuskan nieleskelemisessä oli pikkasen signoralla jobia.
Syy tähän karmeuteen on se,
että noin kuukausi sitten osa signoran elimistöstä,
tarkemmin sanottuna suolisto päätti
olevansa täysin turha elin.
Mitä sitä turhia vaivaa näkemään.
Kait sitä yksi akka pärjää ilmankin.

Tämä akka eikä muukaan kroppa ollut täysin samaa mieltä.
Takana on nyt kolme visiittiä päivystykseen ja yksi viikko sairaalassa.
Tällä hetkellä signora ja yhteistyöhaluton suolisto jonottaa tutkimuksiin.
Ja ruokavalio on sen mukaista,
että tuon elämäänsä tympäänyneen suoliston ei tarvitse eväänsä heilauttaa.
Siis nestemäistä tai erittäin pehmeää ruokaa,
tyyliin vauvelit 6 kk.

Ja kaikki suolistoa työllistävä on nyt tietenkin kielletty.
Mukaan lukien välilevyn pullistuman vuoksi niin tuiki tarpeellinen kipulaastari.
Tästä on taas seurannut se,
että töihin paluu on karannut jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Syömisestä on tullut signoralle aikamoinen painajainen.
Televisio huutaa ruokaohjelmia.
Signora kuolaa hampurilaismainoksen perään.
Sielu itkee edes pikkuriikkisen leivän palasen ikävästä.
Kaapissa ilkkuu joululahjaksi tullut suklaa. 

Ruokavalio koostuu lähinnä puuroista, kiisseleistä, sosekeitoista,
 soseutetuista vihanneksista, jogurteista ja proteiinipirtelöistä.

Toissapäivänä, 
ekan kerran kolmeen viikkoon teki mieli jotain muuta.
Signora keitti muutama täysjyväspagetin pötkylän 
ja pyöräytti tomaattisosejauhelihakastikkeen.
Lopputuloksen hän jyräsi sauvasekoittimella mössöksi.
Tätä on yksi keko tuossa lautasella.
Seuralaiseksi soseutettuja wokkivihanneksia.
Rohkenipa signora täräyttää lautaselle jopa vähän raejuustoa,
jonka toki sitten muussasi haarukalla.

Voi jestas, miten ruoka voikin maistua niin mahtavalta,
vaikka näkö olikin karmea.
Vaan lopputulema oli se,
että signoran elimisto veti kirjaimellisesti herneet nenäänsä   suoleensa.
Eipä ollut sitten hyvä idis sekään.
Ei auta muu, kuin paluu tylsien vihanneskeittojen maailmaan ja
arrivederci pasta.

Kerran signora kokeili päräyttää tehosekoittimella broileria ja kukkakaalia.
Soseutus onnistui,
vaan maku oli aivan karmea.
Liekö olisi ollut parempi surauttaa erikseen.

Toki aika montaa sapuskaa voi soseuttaa,
vaan uskokaa pois,
rakenne kyllä vaikuttaa makuun.

Eli aika haastavan tilanteen edessä täällä nyt signora taistelee.
Samoin olo on aika hutera,
kun minininergialla tässä punnerretaan päivästä toiseen.
Ja öisin pyöritään hereillä kipuaaltojen seassa.




lauantai 5. tammikuuta 2019

Kiinalaista

Italiasta löytyy tiuhaan kiinalaisten omistamia putiikkeja.
Niitä on myös signoran Italian kotikaupungissa.
Osassa myydään vaan hyntteitä ja popoja,
mutta sitten löytyy myös kauppoja,
jossa myydään vähän kaikkea mahdollista.
Mielitietyn mukaan kiinalaisilla on jopa omia tehtaita saapasmaassa.


Signora on tähän mennessä visiteerannut kolmessa eri paikassa
ihan Italian kodin nurkilla.

Eräässä ei pidetty sen kummemmin lämmitystä kuin valojakaan päällä.
Paikalla taisi olla koko perhe jälkikasvuineen,
toppatakeissa ja kaulahuiveissa.
Signoraa hiukan mietitytti,
jotta eikö lapsukaisten paikka olisi ollut koulussa.
Sen sijaan yksi pelaili kännykällä 
ja toinen toimi valojen sytyttelijänä/sammuttaja.

Korkeat vaatetelineet muodostivat ikäänkuin kujia,
jotka ilman valoa olivat pimeitä.
Lamppuja oli tiuhaan tahtiin
ja sitä mukaa, mitä signora siellä käytävillä piipersi eteenpäin,
nuori poika sytytteli kyseiselle käytävälle valoja,
kävi sammuttamassa edelliset valot ja sitten seurasi signoraa erittäin tiiviisti.

Elettiin helmikuuta
ja sen verran vilpakkaa oli kyseisessä putiikissa,
jotta ei signora siellä tarennut yhtään vermettä kokeilla.
Niin ja ehkä sovituskoppikin olisi ollut pimeä.

Kuluvan vuoden aikana signora on tehnyt tuttavuutta erään uuden kaupan kanssa.
Siellä myydään lähes kaikkea muuta paitsi ruokaa ja huonekaluja.
Kauppa on kivasti kävelymatkan päässä,
joten signora on sinne usein eksynyt hypistelemään tavaraa jos toistakin.

Hinnat ovat olleet käsittämättömän alhaisia.
Vai mitä sanotte siitä,
että naisimmeisten etuvarustuksen kantopusseista piti pulittaa 2,90 € ?

Usein kaupassa pyörittyään ja tilannetta seurattuaan,
signoran sisäinen Sherlock Holmes sai vallan
ja signora päätyi omasta mielestään ratkaisemaan mysteerin.

Kun asiakkaat ostivat yhden tai kaksi tuotetta,
kaupan täti löi summan kiltisti kassaan.
Vaan heti jos mukaan oli tarttunut isompi röykkiö tavaraa,
täti ei käyttänytkään kassakonetta,
vaan naputteli hinnat yhteen taskulaskimella.
Ja mitään yhteenlaskettua nauhaahan ei tietenkään asiakkaalle annettu.
Eli, hups vaan, pimeenä myytiin ja kuka tietää,
mitä summia laskimeen edes syötettiin.

Yhden kerran signorakin tähän ansaan meni.
Vaan kun nyt viimeisellä kerralla kiinalaistäti alkoi taas taskulaskinta naputella
signoran ostosröykkiön kanssa,
naputti signora kassaa ja ilmoitti,
jotta hän kyllä haluaa ihka oikean ricevutan.

Kiinalaistäti vähän kohotteli kulmiaan
ja alkoi sitten hakata vähän kiukustuneena summia uudestaan kassakoneeseen.
Ja signora poistui tyytyväisenä kuitti taskussa.
Tai ulkona kyllä kaivoi sen vielä taskusta,
ja tarkisti,
mitä summia sinne oli tullut lyötyä. 
Oikeilta näytti.