keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Paras

Ehkä sun paras on myös hänen paras.
Näin tuumasi signoran keskustelukumppani
jonka kanssa signora turisi mielitietyn Suomivisiitistä.

Mielitietty kun aina miettii kaikki asiat signoran kannalta.
Näin kävi nytkin.
Viimeisenä yhteisenä iltana signora kysäisi,
mikä on ollut mielitietyn mielestä parasta yhteisissä päivissä.
"Ehdottomasti se, kun näin, että voit paremmin
ja sinulla on selvästi vähemmän kipua" .

Eihän tuo nyt mikään yllätys signoralle ollut,
että mielitietty noin vastaa.
Näin on ollut aina.
Joskus signora pelkää,
että mielitietty unohtaa täysin oman parhaansa,
kun aina signoran parasta ajattelee.

Kun signora tästä pelostaan keskustelukumppanilleen kertoi,
tuli häneltä tuo kaunis lause
Ehkä sun paras on myös hänen paras.


 Tuo signoran parhaan turvaaminen on kyllä ollut aina niin kokonaisvaltaista.

Joskus alkuaikoina signora ärsyyntyi,
kun mielitietty tuputti ruokaa aivan mahdottomasti.
Tästä huomautettuaan,
oli vastaus, että hän pelkää,
ettei signora syö tarpeeksi ja on sitten nälissään.

Toinen kestohuolenaihe mielitietyllä on,
ettei signoraa palele.
On sitten kyse pukeutumisesta
tai tarpeeksi paksuista peitoista unten maille matkatessa.

Mielitietty tietää,
että signoraa stressaa, jos hän joutuu Italiassa yksin uusilla kulmilla hortoilemaan.
Signora kun on varustettu nollatason suuntavaistolla.
Ennen näitä hortoiluja mietietty aina ehdottaa reittien kiertämistä yhdessä,
riippumatta siitä, kuinka kiireinen olisi.

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin,
vaan signora jättää sen nyt tähän.
Yhteenvetona voisi varmaan todeta,
että signoran hyvinvointi on kyllä aika hyvällä mallilla.

Valitettavasti  kaikkeen ei mielitiettykään pysty.
Kuten siihen, että tilanne on nyt kääntynyt  huonompaan suuntaan.
Kivut ovat pahentuneet.
Kun tähän lisää vielä sen,
että kipulääkitys on edelleen liian pieni,
on signoran olo ollut aika tuskainen.

Parin päivän ajan on signora kokeillut vahvempaa troppia,
mutta se on taas tuonut muita ongelmia.
Ongelmia, joiden ratkaisuun ei taida olla muuta ratkaisua, kuin veitsi.
Vaan jos kaularankaakin pitää operoida,
niin aikamoista on tuo lähitulevaisuus.
Ehkä näin 17 kuukauden jälkeen on hyväksyttävä,
että välilevyn pullistuma ei häviä itsekseen.

Ensi viikolla on kaksi lääkärivisiittiä,
kummankin vaivan suhteen,
joten pientä stressiä ilmassa.
Siihen päälle kruununa vielä työterveysneuvottelu,
jossa pohditaan signoran tilannetta niin lääkärin kuin työnantajankin kanssa,
niin ei mikään simppeli viikko.

Niin ja onhan tässä sitä ennen signoran äidin takaisin muutto remontoituun kotiin.
Signorasta ei nyt ole paljoa apua yhtään mihinkään näillä kivuilla.
Pitää vaan toivoa, että apukäsiä saapuu paikalle mahdollisimman paljon.



maanantai 25. helmikuuta 2019

Ihana Il capitano terveyspaidassa

Kaikki signoran ja mielitietyn ystävät varmaan jo tietävät,
että signora on täysin hurahtanut Isä Matteon tutkimuksiin.
Nyt kun takana on taas muutama päivä mielitietyn seurassa,
on yhtäläisyydet il capitanon kanssa entistä selvemmät. 

Viimeisen parin viikon aikana signora on alkanut kiinnittämään
 entistä enemmän huomiota sarjan tekstikäännöksiin.
Kääntäjä on raapustellut vähän omia versioitaan.
Siis toki asia on tullut selväksi,
mutta täysin eri sanoin,
mitä alkuperäinen höpöttely on ollut.


Ja onpa ollut ihan asiavirheitäkin.
Esimerkiksi nove kun ei ole suomeksi kahdeksan.
Ainakin signoran sanakirjan mukaan se tarkoittaa yhdeksää.

On ollut myös aika koomisiakin käännösjuttuja,
joista on tullut mieleen,
että eikö käännöshommaa ole tehty oikein ajatuksella.
Kun esimerkiksi sukulaistyttö Lia kertoo pistäytyneen pikaisesti kesken päivän bagnossa,
hän on todennäköisesti istuskellut pöntöllä eikä kylvyssä,
kuten teksti oli käännetty.
Varsinkin kun hänellä oli lapsenhoitokeikka kesken.
Tuskin hän silloin missään vaahtokylvyssä loikoili.
Toki il bagno tarkoittaa näitä molempia,
vaan kyllä se asiayhteys pitäisi ottaa huomioon.

Muutama päivä sitten signoran ollessa korvat höröllä 
kuuli hän myös erään hauskan jutun.
La signora Cecchini oli ostanut vävypojalleen lahjaksi
"la maglietta della saluten",
eli vapaasti käännettynä terveyspaidan.
Sarjassa se oli käännetty aluspaidaksi
ja sehän se käytännössä onkin.

Toki Suomi-immeisetkin karsastavat vilustumista,
vaan Italiassa se on viety vielä pidemmälle.
Puseroiden alla on usein varsinkin miehillä aluspaita,
jottei vilustuminen pääse iskemään.
Vaan että sille on ihan oma nimikin, sitä signora ei tiennyt.
Paita saattaa löytyä myös pyjaman alta,
asunnon lämpötiloista viis.
Muutenkin Italiassa vältellään kaikkea mahdollista,
mikä voi vilustumisen laukaista;
sade, märät hiukset, kova tuuli...

Signoran pelottelubravuuri on  ollut märät hiukset.
Signora kun usein huitelee suihkun jälkeen kuontalo vettä tippuvana.
Mielitietty on tämän näkee,
hän kauhistuneena komentaa signoraa kaivelemaan hiustenkuivaajan esiin.
Nykyään signora välttelee näitä tilanteita.
Mitä sitä turhaa stressiä toiselle aiheuttaa.
Niitä kun signora saa aikaan varmaan ihan muutenkin.

Signora muuten joku päivä sitten kysäisi mielitietyltä,
minkälaisia outoja tapoja hänen mielestään suomalaisilla on.
Saisi vähän vastavuoroisesti myös italialaista näkemystä.
Vielä ei ole mitään  irronnut.




sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Pessimistin muistelmat, osa 3

Pessimistin muistelmat jatkuu.
Hypätään vuoteen 2006,
jolloin signoran polveen iskettiin tekonivel.
Normi-immeinen on tämän hommelin vuoksi hospitaalissa varmaan yhden kerran,
signora oli neljä
ja paikkana oli vielä tuolloin toiminnassa ollut Heinolan reumasairaala.

Haavan ompelussa oli ollut vähän hutilointia,
Tikkejä oli pistelty miten sattuu.
Roikkuipa vähän ihosuikaleitakin haavan päästä.

Parin viikon päästä kotiutumisesta alkoi olla kuumat paikat.
Polvi oli tulessa ja aivan järkyttävän kipeä.

Signora vääntäytyi päivystykseen.
Lääkäri vähän naputteli polvea ja totesi,
jotta ei siinä sen kummempaa.

Huoneesta päästyään signora lysähti penkille vähän huilaamaan.
Istuminenkin oli todella hankalaa jäykän ja kivuliaan polven kanssa.

Jossain vaiheessa kulki ohi sairaanhoitaja.
Hetken päästä hoitaja peruutti signoran luokse
ja kysyi, jotta onko kaikki kunnossa,
kun signora oli niin kivuliaan näköinen.

Signora siinä sitten avautui kahden viikon takaisesta leikkauksesta
ja kovista kivuista.
Hoitaja hetken tuumasi
ja sitten kysyi,
saisiko hän katsoa haavaa.

Eihän signoralla mitään sitä vastaan ollut.
Hoitaja etsi vapaan huoneen,
tutkaili polvea,
puisteli päätään ja sitten totesi,
että haava on kyllä puhdistettava.

Homman jälkeen hoitaja mietteliäänä sanoi,
että hänen mielestä siitä on kyllä otettava bakteerinäyte.
Ja näin myös tapahtui.
Signoralle ei ikinä selvinnyt,
miten sen onnistui ilman lääkärin määräystä.
Ja varsinkin,
kun hoitaja oli täysin ulkopuolisena asiaan puuttunut.

Aikanaan sitten tulivat tulokset.
Bakteeri polvessa.
Tekonivelraajassa se voi olla kohtalokas.
Ei muuta kuin signora kiiruusti takaisin Heinolaan eristyksiin,
polvi uudestaan auki
ja sen jälkeen vielä todella vahvat antibiootit.

Signora kotiutui.
Antibiootteja oli kahta sorttia.
Toista otettiin 1 tbl joka iltapäivä.
Joka päivä kaksi tuntia lääkkeen jälkeen signoran kuume nousi 40 asteeseen.
Ja parin tunnin päästä hujahti takaisin alle 37 asteen.

Viikon sahaamisen jälkeen alkoi olla aika hutera olo.
ei muuta kuin taas päivystykseen,
jossa sympaattisesti suomea murtava setä totesi
"Sinulla on lunssa. Sinä mennä kotiin lepäämään".

Signora ei tätä diagnoosia purrut,
en verran selkeästi kuumeilu liittyi antibioottiin.
Ei muuta kuin taas yhteys Heinolaan
ja signora osastolle antibioottitippaan.

Pöpö sitten aikanaan häippäsi,
vaan polvi jäi sen verran jäykäksi,
jotta vielä kerran signora pyyhälsi Heinolaan,
jossa tehtiin manipulaatio, 
eli polvi survaistiin nukutuksessa väkisin koukkuun.

Ja tähän loppuun ostosteeveetä lainatakseen signora toteaa,
että eipä tässä vielä kaikki.
Muuama vuosi sitten kävi,
jotta lääkäri oli jysäyttänyt tekonivelen niin,
ettei polvilumpio pääse liikkumaan niin kuin pitäisi.
Vaan onko tämä nyt mikään ihme pessimistin kohdalla ?



perjantai 22. helmikuuta 2019

Eksoottinen heila jääkarhujen keskeltä Tukholmasta

Suomi tuntuu olevan italialaisille aikamoinen satumaa.

Ainakin jos siihen hehkutukseen on uskominen,
jota signora kohtaa jokaikisen italialaisen kanssa keskustellessa
ja kun käy ilmi signoran kotimaa.
Bellissima Finlandia !
Teillähän on niitä metsiä ja järviäkin mahdottomasti. 
E tanta neve, che meraviglia ! 

Vai liekö ne sitten vaan vieraskoreita ?

Toisaalta, samaan törmää myös mielitietty usein,
jos hän sikäläisiä tavatessaan tulee maininneeksi,
jotta hänellä onkin fidanzata Suomesta.

Ooooh, una finlandese,
on usein ensireaktio.
Myös jatko antaa ymmärtää,
että Suomi ja suomalaisuus on jokin aika mahtava juttu.
Se vähän niin kuin nostaa mielitietynkin "osakkeita" noissa tilanteissa.

Signora yrittää omissa keskusteluissaan tuoda vähän faktoja pöytään.
Jotta ei se Suomi nyt mikään ihmemaa ole.
Eikä Suomen pääkaupunki ole todellakaan Tukholma.
Eikä jääkarhujakaan tallustele pitkin katuja.
Ja yllä Suomessa voi ihan lämmintäkin olla,
ainakin joskus.
Niin ja ei se hurja lumenmäärä kyllä välttämättä mikään meraviglia ole
Kyllä siitä on usein ihanuus kaukana,
kun lumessa auraamattomilla jalkakäytävillä kahlaa.

Toisaalta,
onhan se ihan hauskaa olla vähän "eksoottinen".
Ja ehkä mielitietystäkin on mielenkiintoista olla tuollaisen omituisuuden heila.
Ainakin keskustelunaiheita on mielitietyllä plakkarissa, mikäli niitä tarvitaan.

Signorasta on hauskaa kuunnella puheluita,
joita mielitietylle tulee Suomi-visiittien aikana.
Kun soittajalle selviää,
että mielitietty onkin kylmässä Pohjolassa,
ei sitä puhelua kovin nopeasti lopetetakkaan.
Siinä käydään niin säät kuin muutkin olosuhteet läpi.
Vuosien myötä kokemus on opettanut mielitietylle,
että on parempi kertoa majapaikaksi Helsinki.
Sen suurin osa Italialaisista tietää.
Paitsi ne, joiden mielestä Tukholma on Suomessa.

Aluksi, kun mielitietty kertoi todellisen sijaintinsa,
joka oli kaikille soittajille täysi mysteeri,
siitä seurasi kysymysten tulva.
Siis mikä kaupunki ?
Miten se oikein lausutaankaan ?
Missä ihmeessä se on ?
Onko Helsinki kaukana ?
Minkälaista siellä on ? 

Jos haluaa päästää vähemmillä kysymyksillä,
on mielitietyn parempi ilmoittaa,
että hän luuhaa signoran kanssa Helsingissä.
Tällöin usein riittää säätiedotus.


tiistai 19. helmikuuta 2019

Tekniikkamurinaa

Tekniikka on ihan kivaa.
Lähes asian kuin asian saa hoidettua pikaisesti netin kautta.
Mikäli rahkeet antavat myöten.
Signoran rahkeet riittävät ehkä vartin naputteluun.
Sitten alkaa jomotus hartioissa ja käsissä.

Viime aikoina signora on joskus haikaillut vanhaa aikaa.
Kun asiat sai hoidettua pikaisesti soittamalla.


Ja ehkä ihan vielä vanhanaikaisella veivipuhelimella.
Ei tarvinnut puljata useiden eri valintojen kanssa.
Samoin ennen vanhaan pystyi myös soittamaan  esim oman kotikaupungin Kelaan.
Näin ei soittajaa ennen ollut lähes sataa jonottajaa,
kuten nykyään, kun kaikki on keskitetty.

Myös terveyskeskusten palvelunumeroihin pystyi soittamaan itselle sopivana aikana
ja odottaa, jotta joku vastaa.
Nykyään voi vaan jättää takaisinsoittopyynnön.
Soitto tulee sitten koska vaan.
Vaikka ruuhkabussissa.
Kiva siinä sitten alkaa avautumaan,
että kun sitä ummetusta pukkaa aina vaan.

Eilen signora tuskaili TE-toimiston bittimaailman kanssa.
Ei signora (ainakaan vielä) potkuja ole saanut
vaan nyt kun kun sairasloma aina vaan jatkuu
ja Kela pistää anteliaan rahakirstunsa kiinni,
on seuraava etappi hakea määräaikaista kuntoutustukea työeläkelaitokselta.

Koska niiden päätöksissä kestää,
on raihnaisella armeliaasti mahdollisuus hakea odotusaikana ansiosidonnaista päivärahaa,
jotta pastan ja leivän popsinta voi jatkua edes jossakin määrin,
 toki ei tietenkään näitä kahta yhdessä.
Senhän kieltää nyt jo Italian ruokapoliisikin.
Päivärahan hakua varten pitää tietenkin ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi.

Edellisen kerran signora on tämän operaation tehnyt joskus kivikaudella,
jolloin riitti,
kun marssi toimistolle todistuskansio kainalossa.

Eipä onnistu enää.
TE-toimiston täti kertoi puhelimessa,
jotta sen voi tehdä "näppärästi" verkossa.

No siinä oli kyllä näppäryys kaukana.
Ensinnäkin signora oli ihan pihalla,
mitä hän kaikkiin kohtiin vastaa.
Mitä työtä hakee?
Mitä on valmis tekemään työllistyäkseen?
Mihin toimenpiteisiin sitoutuu?
Mitä odottaa työvoimatoimistolta?

Eikä näihin voinut edes vastata vapaasti
vaan piti valita valmiista vaihtoehdoista.
 Siis mitä ihmettä näihin signoran tapauksissa voisi vastata ?
Kun päämääränä on kuitenkin palata mahdollisimman pian omaan työhön?
Ja kun tällä hetkellä niin käsi- kuin jalkapuolena ei oikein mikään onnistu?
Kun kuntoutus käy työstä?

Ikuisuuden pakerruksen jälkeen signora sai jotain aikaiseksi,
yltyvän hermosäryn kera.
Kun hän sitten palasi katsomaan tietojaan,
yhdessä kohdassa luki " työhanku ei voimassa".
Kun signora sitten yritti tehdä  hakuilmoitusta uudestaan,
tuli  herja " haku voimassa".
Jep, mikähän siellä lie nyt sitten on tilanne?
Ehkä signora palaa tänään sivuille uudestaan uudella energialla.
Johonkin signora muistelee sitoutuneensakin,
vaan ei oikein enää muista miin.
Ehkä sekin sivuilta löytyy.

Tietokoneärsytys saavutti sitten illalla huippunsa,
kun piti vielä täyttää kahta eri poliklinikkakäyntiä varten esitietolomakkeet netissä.
Ärsyttävintä näissä kaikissa on se,
että vapaasti ei voi itse kirjoittaa.
Usein on tilanne
että mikään vaihtoehdoista ei ole sopiva.
Joskus ajanvarauslappujen mukana on tullut paperinen lomake.
Vaan nyt ei.
Ja sitä paitsi niissä paperiversioissa on (säästösyistä ?)
 tiivistetty tekstit ja kirjoitustilat niin pieneen,
ettei ole mitään mahdollisuuksia saada kaikkea mahtumaan.

Edessä on vielä taistelu sekä työttömyyskassan että
työeläkelaitoksen nettihakemusten kanssa.
Kunhan vaan saa kaikki liitteet kasaan.
Liitteet, joiden saaminen vaatii koneen naputtelua.

Kummasti vaan se veri vetää tänne blogiinkin naputtelemaan,
vaikka välillä nousee sauhu päästä,
kun noiden virallisten asioiden kanssa taistelee.
Vaan kun tämä on sellaista mukavaa puuhaa.
Ja sitä fysioterapeuttikin suosittelee,
tekemään mukavia kivun unohtamiseksi.
Toivottavasti nämä itse jututkin ovat sitten mukavia,
edes joskus.




perjantai 15. helmikuuta 2019

Miniromantiikkaa

Signora on aikamoinen romantiikkahöpsö.
Näkee romantiikkahömppää vähän joka paikassa.
Kuten romanttisen aasinsillan signoraan ja mielitiettyyn tästä kuvasta:

 
1960-luvulla oli Italiassakin kunnolla lunta.
Ei tainnut silloin tämä minimielitietty arvata,
että nämä  italialaiset "lumikinokset" ovat vihje tulevasta.
Että jossain vaiheessa elämään tupsahtaa signora lumisesta pohjoisesta.
Ja että sen myötä joutuu tarpomaan oikein kunnon lumikasoissa.
 
Söpöä tuo italialaisten lasten talvityyli.
Vaan ei tuolla takilla kyllä paljoa lumessa peuhata.
Tosin eihän italialaislapset taida nykyäänkään ulkona ollessa pahemmin maassa rieukkua,
oli lunta tai ei. 


Tasapuolisuuden vuoksi myös minisignorinasta yksi kuva
ja tyylinäyte:
 
 





torstai 14. helmikuuta 2019

Auguri di San Valentino

Signoran opit tärkeiden päivien muistamisesta AJOISSA alkavat pikkuhiljaa tuottaa tulosta.
Nyt ystävänpäivän aamuna klo 8.30 kilahti video Italiasta,
jossa  mielitietty toivotteli Buon San Valentinoa.
 
Muutama vuosi sitten signora kirjoitteli klo 8 draamasta.
Siis siitä, kuinka äärimmäisen vaikeita aamut mielitietylle ovat.
Jo pelkkä puheen tuottaminen on työlästä.
 
Tällä kertaa video oli edellista selvempi.
Kun ottaa huomioon, että kello oli Italiassa vasta 7.30,
jolloin mielitietty yleensä vielä uneksii signorasta kuorsaa,
oli tuotos ihan perfetto.
Jopa hymyä irtosi,
kun mielitietty siellä kertoi,
että jatkaa perinnettä lähettää video ystävänpäivänä
ja että toivottavasti tämä video on edellistä parempi.
Pariskunta oli juuri viime viime viikonloppuna muistellut 
edellistä "kidnappausvideosta". 

Signora ei hennonnut tänä aamuna kertoa,
että eihän tuo edellinen video ollut ystävänpäivänä vaan signoran syntymäpäivänä.
Vaan ei kait sitä nyt kaikkea aamu-unisena voi muistaa.

Italiassahan tämä päivä on rakastavaisten päivä,
San Valentino.
 
Tuosta Pyhästä Valentinuksesta ei kovin paljoa tiedetä.
Vaan tarinoita ja legendoja sitäkin enemmän.
Yhdessä tarinassa Rooman keisari  Claudius II kielsi sotilailta naimisiinmenon.
Keisari tuumasi,
jotta ilman akkoja sotilaat ovat parempia sotilaita.
 
Pyhä Valentinus oli kuitenkin rakastavaisten puolella
ja vihki pareja salaa.
 
Vaan kiinnihän Valentinus puuhistaan sitten jäi
ja päätyi vankilaan.
Naimisiin  päässeet parit lähettelivät sitten Valentinukselle lahjoja kaltereiden taakse. 
 
Ihanaa ystävänpäivää 
ja 
 San Valentinoa
 kaikille mielitietyn ja signoran ystäville !
 
 
 


 
 
 
 

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Italian vanhukset

Signora on sydän kylmäten seurannut viime päivien keskustelua Suomen vanhustenhoidosta.
Asiasta oli puhetta myös mielitietyn kanssa.
Kuten myös siitä,
kuinka ikäihmisistä huolehditaan Italiassa.
Ihka ensi alkuun taas varoituksen sana,
eli vastuu on lukijalla. 
Signoralla on ehkä voinut olla jotain pieniä väärinymmärryksiä kielestä johtuen.

Vaan Italiassa menee homma vähän eri tavalla mitä Suomessa.
Ensinnäkin on hyvin tyypillistä,
että samassa huushollissa asuu useita sukupolvia.
Tästä on esimerkki ihan mielitietyn naapurissa,
toisessa talonpuolikkaassa,
jossa asuu  iäkäs leskitäti ja tädin pojan perhe.

Italiassa monesta vanhuksesta pitää huolta tämän omassa kodissa padante.
Padante on nimitys hoitajalle/avustajalle,joka tulee vanhuksen kotiin.
On tapauksia, joissa tämä badante myös asuu hoidettavansa kotona.
He jeesaavat lähinnä arkisten asuioiden kanssa.
Padanten työstä pitää tehdä ihan virallinen sopimus.
Italiassa taitaa olla myös firma poikineen,
jotka näitä avustajia välittävät.
Vaan Italiaa yhtään tuntien, signora veikkaa,
että ehkä kaikki eivät ole hommissa virallisesti.


Entä kuka badanten  sitten maksaa ?
Il codice civile eli siviililaki sanoo aika selvästi,
että mikäli vanhus apua tarvitsee, vastuu on omaisilla;
puolisolla ja sen jälkeen lapsilla, lapsenlapsilla, 
mahdollisilla vanhemmilla, lasten puolisoilla sekä sisaruksilla.

Tuo ylläoleva oli pienoinen yllätys mielitietyllekin,
kun laista netistä luki.

Apua tarvitseva voi myös hakea tukea,
mutta se pitääkin sitten tehdä ns lakiteitse.
Ilmeisesti tilanteessa, jossa esim lapset kieltäyvät maksamasta,
voi siitä seurata ihan laillisia seuraumuksia jälkikasvulle.

Se. mitä tapahtuu  tilanteessa, jossa esim kenelläkään vastuullisella ei ole
 taloudellista mahdollisuutta maksaa,
ei signoralle oikein selvinnyt.
Vaan liekö sitten siinäkin tapauksessa on ensin käytävä tuo lakitie loppuun.

Italialaisille joskus naureskellaan,
jos he asuvat vanhempiensä nurkissa.
Vaan olisiko tässä yksi syy siihen ?

Myös hoitokoteja löytyy sekä yksityisiä että kunnallisia,
mutta niiden käyttö meni yli signoran ymmärryksen,
joten hän ei ota asiaa enempää kantaa.
Ja tokihan niitä tarvitaan.
Jos vanhus tarvitsee sairaanhoidollista apua,
se ei taida badanten kanssa onnistua.

 

maanantai 11. helmikuuta 2019

Ciao ciao !


Ciao ciao amore!

Sinne se mieitietty taas hyppäsi junan kyytiin
ja suuntasi kohti lentokenttää.

Nämä mielitietyn Suomi-visiitit ovat aina niin lyhykäisiä,
jotta ovat jo ohi ennen kuin signora oikein edes ehtii käsittääkään,
että siinä se mielitietty nyt on.

Jos signoran kotoa ei löytyisi todistusaineistoa,
voisi melkein epäillä,
oliko mielitietty todellakin täällä,
Niin nopeasti aika meni.

Tuota todistusaineistoa löytyy sieltä täältä.
Lipokkaat lattialta
(italialainen ei vaan yksinkertaisesti osaa kävellä sukkasilteen),
Partavaahto ja höylä lavuraarin reunalta
( italialainen ei mitään sähköhärveleitä käytä,
vaan ihan käsipelillä mennään),
niin tutulta partavedeltä tuoksuva pyjama pyykkikorissa
(raaskiiko sitä edes pestäkään ?),
sohvan käsinojalla lojuva kauluspaita
(mielitietty on paitamiehiä) 

Makuuhuoneen lattialla lojuvat sukat
(näköjään italialaiset sukat ovat sukua suomalaisille,
eivät koskaan päädy pyykkikoriin),
tiskipöydällä nököttävä minimaalinen espressokeitin
ja vielä minimaalisempi kahvikuppi
( italialainen juo kahvin aina pikkuriikkisestä kupista,
isompaa on kokeiltu, vaan ei oikein passaa),

Kai se on uskottava,
että se on täällä ollut,
vaikka aika johonkin taas katosikin.





perjantai 8. helmikuuta 2019

Rakkautta ilmassa

Love is in the air.
Tai siis ei vielä juuri tällä hetkellä.
Alkuillasta sen rakkauden pitäisi liidellä ilmoja pitkin kohti pohjolaa.
 
 
Toivottavasti se l'amore pääsee myös laskeutumaan maan pinnalle sieltä yläilmoista.
Herrat ja rouvat lennonjohdossa taitaa jonkin verran edelleen lakkoilla.
Samoin tuo ilmojen herrakin on tainnut viime aikoina näyttää mahtinsa
ja mm lumen vuoksi on taidettu lento jos toinenkin perua.
Toivottavasti ne kiitoratasedät ovat tänään teräskunnossa
ja jaksavat lykkiä mahdollista lunta/loskaa pois,
jotta mielitietyn kone alas pääsee.

Signoran pitäisi suunnata kentälle junalla.
Busseilla kun on sopivasti tauko siinä kohtaa.
Toki sitä voisi ottaa normivuoron Helsinkiin
ja sitten suunnata vaikka Finnairin kenttäbussilla kentälle.
Vaan signoralla on jo junalippu taskussa,
joten sillä koitetaan mennä. 

Ainakaan toistaiseksi ei signoran suunnittelema junavuoro ole peruttujen listalla.
Sitä paitsi tuo kelisetä lupailee vesisadetta,
joten ehkä se sitten sulattaa liiat lumet raiteilta.
 
Ja jos nyt sitten niin käy,
että signora ei kentälle pääse
ja italialainen joutuu tulemaan omin nokkineen signoran kotikaupunkiin,
niin eikös se ole vähän niin,
että heikäläisten syyhän tämä itse asiassa on ?
Signora muistelee,
että VR on aikoinaan tilannut junavaunuja Italiasta.
Junavaunuja, jotka eivät sitten kestä pakkasta.
 
Flunssaa pukkaa signoralle.
Samoin tällä hetkellä ollaan vähän niin kuin silmäpuolena.
Aamun unihiekkojen poishieronta meni vähän pieleen
ja signora tökkäsi sormensa toiseen silmäänsä.
Nyt on vähän häijy olo.
Kovin korea ei ole tuo silmäkään,
kun punaisena mollottaa. 

Eli kaiken kaikkiaan ihan normijuttuja tässä kahden maan loukussa
näin juuri ennen H-hetkeä.



torstai 7. helmikuuta 2019

Nettivapaa lento

Norwegianin Facebook-seinällä käydään usein kiihkeää keskustelua 
wifin toimimattomuudesta.
Signoraa tämä tuppaa ihan naurattamaan.
Siis eikö sitä kestä muutamaa tuntia ilman nettiä ?
Mitenhän ne lentomatkat ovat sujuneet tuolloin,
kun nettiyhteydestä lentokoneessa ei kukaan osannut edes haaveilla ?


Toki jos palvelu on luvattu,
olisihan se kiva,
että se toimii.

Vaan jos ei syystä tai toisesta toimi,
niin kannattaako sitä itsensä kauheaan raivoon lietsoa.
Pahimmillaan sitä sitten saapuu määränpäähän kiukkua puhisten.
Hyvää lomaa vaan !

Singora on harvemmin päässyt mielitietyn kanssa samaan aikaan koneeseen.
Vaan noina harvoina kertoina on kyllä signora
ihan onnistuneesti pystynyt vessareissut koneessa tekemään ilman,
että niin kova mielitietyn ikävä iskisi, että siitä pitäisi ihan viestiä pläjäyttää.
Niin romanttista kuin se olisikin.
Vai olisiko ?
Olisiko se se nyt niin mieltä ylentävää tietää,
että toinen siellä pöntöllä istuskellessa ikävöi ?
Norwegianin mielestä taitaa olla
kun kyseisestä operaatiosta on mainoskin pyörinyt.


Itseasiassa itse kullekin voisi tehdä ihan hyvää välillä vieroittaa itsensä koko netistä,
varsinkin reissatessa.
Joskus, kun reissun päällä näkee turisteja nenä kiinni kännykässä,
tulee lähes surku olo.
Siis kuinka paljon he tuhlaavatkaan aikaa somessa roikkumiseen ?

Ravintoloissakin seurueet seurustelevat kukin oman kännykkänsä kanssa
sen sijaan, että nauttisivat ystävien seurasta.
Mikä matkan tarkoitus onkaan?
Nauttia uusista kokemuksista ja ehkä hyvästä seurasta
vai saada mahdollisimman paljon Instagram- tai blogimateriaalia ?

Toki reissatessa netti voi olla joskus tarpeen.
Etsitään osoitetta tai muuta infoa.
Viestitellään tarvittaessa muualla olevien matkatovereiden kanssa.
Mutta ei koko ajan.

Signoralla on itseasiassa periaate,
että Italiassa ollessa netti ei ole läheskään koko ajan päällä.
Ehkä pari kertaa päivässä signora hetkeksi kurkkaa,
missä mennään, onko joku kenties kaipaillut.

Italiassa ollessa tuntuu, kuin päivässä olisi enemmän tunteja.
Siellä signora usein tajuaa,
kuinka paljon netissä roikkuminen todellakin vie aikaa.
Kotona ollessa kännykkä kuin itsestään kulkeutuu käteen.
Kuinkahan monta kertaa sitä tulee luettua esim Iltalehtikin ?
Onkohan lempibloggari päivittänyt jotain ?
Ja kuitenkin kerta päivässä riittäisi vallan hyvin.
Ehkä tässä on signoran seuraava haaste. 



tiistai 5. helmikuuta 2019

Perinnepuuhia

Signora on ottanut aivan sydämen asiakseen näyttää mielitietylle
joka Suomi-reissulla suomalaisia perinteitä.
Pitäähän italialaisen jotain suomalaisuudesta oppia.

Tällä kertaa on vuorossa mattojen tamppaus.
Siis mikä olisikaan perinteisempää,
kuin tämä mattojen läiskiminen.
Ja aivan varmasti on mielitietylle ihan uusi kokemus.
Viime kesänä italialainen pääsi juuriharjalla samoja mattoja jynssäämään.
Lisäinnostuksen perinnepuuhalle tuo fakta,
että signoran matot eivät ole olleet pihalla reiluun vuoteen.
Mattojen raahaaminen, puistelu ja piiskan heiluttelu
kun on ollut täysin kiellettyjen listalla signoran välilevyille. 

Ehkä tässä vielä jotain muutakin pientä puuhaa löytyy.
Jos siellä joku nyt epäilee  ulkomaalaisen ja kielitaidottoman väen hyväksikäyttöä,
niin kerrottakoon,
että tuon mattojenpesuepisodin sisältämän visiitin jälkeen
signoran kysyessä, mikä oli ollut mukavinta,
oli vastaus juuri tuo yhteinen puuhastelu mattojen pesuineen.
Sietää romukoppaan ajatukset,
että italialaiset miehet eivät kotihommia tekisi.
Ehkäpä signora ehdottaa myös imurinvarteen tarttumista.