sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Pessimistin muistelmat, osa 3

Pessimistin muistelmat jatkuu.
Hypätään vuoteen 2006,
jolloin signoran polveen iskettiin tekonivel.
Normi-immeinen on tämän hommelin vuoksi hospitaalissa varmaan yhden kerran,
signora oli neljä
ja paikkana oli vielä tuolloin toiminnassa ollut Heinolan reumasairaala.

Haavan ompelussa oli ollut vähän hutilointia,
Tikkejä oli pistelty miten sattuu.
Roikkuipa vähän ihosuikaleitakin haavan päästä.

Parin viikon päästä kotiutumisesta alkoi olla kuumat paikat.
Polvi oli tulessa ja aivan järkyttävän kipeä.

Signora vääntäytyi päivystykseen.
Lääkäri vähän naputteli polvea ja totesi,
jotta ei siinä sen kummempaa.

Huoneesta päästyään signora lysähti penkille vähän huilaamaan.
Istuminenkin oli todella hankalaa jäykän ja kivuliaan polven kanssa.

Jossain vaiheessa kulki ohi sairaanhoitaja.
Hetken päästä hoitaja peruutti signoran luokse
ja kysyi, jotta onko kaikki kunnossa,
kun signora oli niin kivuliaan näköinen.

Signora siinä sitten avautui kahden viikon takaisesta leikkauksesta
ja kovista kivuista.
Hoitaja hetken tuumasi
ja sitten kysyi,
saisiko hän katsoa haavaa.

Eihän signoralla mitään sitä vastaan ollut.
Hoitaja etsi vapaan huoneen,
tutkaili polvea,
puisteli päätään ja sitten totesi,
että haava on kyllä puhdistettava.

Homman jälkeen hoitaja mietteliäänä sanoi,
että hänen mielestä siitä on kyllä otettava bakteerinäyte.
Ja näin myös tapahtui.
Signoralle ei ikinä selvinnyt,
miten sen onnistui ilman lääkärin määräystä.
Ja varsinkin,
kun hoitaja oli täysin ulkopuolisena asiaan puuttunut.

Aikanaan sitten tulivat tulokset.
Bakteeri polvessa.
Tekonivelraajassa se voi olla kohtalokas.
Ei muuta kuin signora kiiruusti takaisin Heinolaan eristyksiin,
polvi uudestaan auki
ja sen jälkeen vielä todella vahvat antibiootit.

Signora kotiutui.
Antibiootteja oli kahta sorttia.
Toista otettiin 1 tbl joka iltapäivä.
Joka päivä kaksi tuntia lääkkeen jälkeen signoran kuume nousi 40 asteeseen.
Ja parin tunnin päästä hujahti takaisin alle 37 asteen.

Viikon sahaamisen jälkeen alkoi olla aika hutera olo.
ei muuta kuin taas päivystykseen,
jossa sympaattisesti suomea murtava setä totesi
"Sinulla on lunssa. Sinä mennä kotiin lepäämään".

Signora ei tätä diagnoosia purrut,
en verran selkeästi kuumeilu liittyi antibioottiin.
Ei muuta kuin taas yhteys Heinolaan
ja signora osastolle antibioottitippaan.

Pöpö sitten aikanaan häippäsi,
vaan polvi jäi sen verran jäykäksi,
jotta vielä kerran signora pyyhälsi Heinolaan,
jossa tehtiin manipulaatio, 
eli polvi survaistiin nukutuksessa väkisin koukkuun.

Ja tähän loppuun ostosteeveetä lainatakseen signora toteaa,
että eipä tässä vielä kaikki.
Muuama vuosi sitten kävi,
jotta lääkäri oli jysäyttänyt tekonivelen niin,
ettei polvilumpio pääse liikkumaan niin kuin pitäisi.
Vaan onko tämä nyt mikään ihme pessimistin kohdalla ?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !