perjantai 28. kesäkuuta 2019

L'amore sparito

Vaikka mielitietty ja signora viettävät suurimman osan ajasta erillään,
pitää silti yhteiselle ajalle luoda jonkinlainen sujuva arki.
Arkeen kuuluu myös aina väkisinkin raha.
Yhdessä ollessa kun se pelkkä amore ei riitä.
Sitä pastaa kun pitää keitellä.
Ja toki myös ostaa.
Pariskunta myös aina silloin tällöin reissailee.
Eli yhteisiä kuluja syntyy ja euroja kuluu.

Jo aika alkuvaiheessa pariskunta päätti ottaa käyttöön yhteisen kassan.
Signora kauppaopiston tyttösen varmuudella räknää
 jokaiselle yhdessä vietetylle ajalle budjetin,
ruokaostoksille, ulkona syömiselle jne.  

Sen verran mielitietty kauppiksen taitoihin luottaa,
ettei ole kertakaan kyseenalaistanut signoran laskelmia. 

Mikäli tiedossa ei ole hotelliöitä eikä muutenkaan reissaamista,
on budjetti pienempi.
Kesäloma-aikaan budjetti kasvaa.

Kumpikin pistää tähän yhteiseen kassaan saman verran euroja.
Siis signoran väkertämän budjetin verran. 
Sieltä sitten maksellaan kaikki menot. 
Sekä yksin että yhdessä.
Vaikka ruokaostoksilla käydään kahteen pekkaankin,
käy signora silti usein myös itsekseen jotain ostamassa.



Kassa on toiminnassa myös Suomiarjen aikana.
Signora toimii siis rahakirstun vartijana 
ja kassa reissaa signoran mukana.
Vallan mainio ja ennenkaikkea reilu tapa.
Signora kun ei tykkää olla toisen elätettävänä.

Toki tämä on normiarjessakin kätevä,
mutta kesälomareissuilla aivan ehdoton.
Ulkoruokinnassa kun ollaan tuolloin kokoajan
ja Italiassahan ei ruukata pyytää jokaiselle ruokailijalle omaa laskua.
Tulee yksi yhteinen lasku,
jonka sitten jokainen porukka maksaa,
miten parhaaksi näkee. 

Samoin lomareissulla saattaa tulla monenlaisia sisäänpääsymaksuja ja lippuja.
Yhteiset rahat todella kätevä juttu.

Nyt on edessä ihka ensimmäisen kerran pientä lomareissua Suomen päässä.
Signora kun ei raihnaista ruhoaan voi tällä kertaaa
Mielitietyn loma-aikaan Italiaan siirrättää.

Signora rakastaa suunnittelua ja ennen kaikkea numeroiden kanssa räknäilyä.
Muu varmaan olisikin kauhistus kauppaopiston tyttöselle.
Ihan sormet syyhyää, kun on taas suunnittelun aika.

Yleensä signoralla on jos jonkinmoista listaa ja exceltaulukkoa sille,
mitä milloinkin tehdään ja mitä se mahdollisesti kustantaa.
Ja jestas sentään, kuinka se on ollut hauskaa.
Tsekkailla aikatauluja, hotelleja, vierailupaikkoja
ja laskea kaikelle tällä hintalappua.

Jonkun mielestä tämä voi tuntua työläältä,
mutta signora on ihan oikeasti rakastanut tätä.
Tuo on ollut osa tulevan yhteisen ajan fiilistelyä.
Samoin kuin singoran ainaiset pakkauslistat.

Huomasitteko,
että signora käytti mennyttä muotoa ?
Tällä kertaa tuo rakkaus on ollut kadoksissa.

Siis suunnitteluun ja laskemiseen.
Sparito totalmente.

Taitaa signora pääkoppaparka käydä aika lailla ylikierroksilla,
kun moisen tempun on tehnyt.
Kadottanut tuon ihanan asian.
Liekö viimeisiä vetelee tuo pääkoppa.
Tällä kertaa kun olisi ollut suunnitteluhullulle ihan unelmaduuni.
Suunnitella reilun viikon reissulle sekä Helsinki- että Savonlinnavisiitit,
sunnitella kulkemiset ja aikataulut,
pyöritellä euroja.
Nyt ainoa fiilis, joka signoran päähän putkahti,
oli tuskastuminen.
Ei vaan jaksaisi.
Kahden tunnin pakertamisen lopputulos oli lista 
päivämääriä, aikatauluja, hotelleja ja euroja.
Sekä erittäin väsynyt signora,
jonka oli pakko suunnata päiväunille.



sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

L'incantesimo dell'Italia

Tästä tulee pitkästä aikaa kesä ilman Italiaa.
Jo vuosia signora on pyyhältänyt heinäkuun viimeisenä viikkona Italiaan.
Ja elokuun ensimmäisen on mielitiettykin pystynyt lomailemaan
ja tuolloin pariskunta on suunnannut johonkin päin Italiaa turistia leikkimään.

Vaan tämä kesä on erilainen.
Ensinnäkin mielitietty ei pysty aloittamaan lomaansa heti elokuun alusta.
Ja signoran on taas oltava tukevasti kotimaan kamaralla noina päivinä lääkärijuttujen takia.
Mielitietyn heinäkuukin on niin kiireinen,
jotta jos signora sinne menisi,
saisi viihdyttää itse itseään suurimman osan ajasta. 

Niinpä signora pysyttelee koti-Suomessa.
Ja potee äärentöntä matkakuumetta. 
Muistelee menneitä reissuja.
Signoran ja mielitietyn lomareissut ovat yleensä aika "aktiivisia",
ei pelkkää rannoilla makoilua.
Kilometrejä kertyy päivittäin roppakaupalla.
Yksi lomapäivän rentouttavimmista hetkistä on aina ollut paluu hotellille.
Yleensä todella kuuman ja nihkeän päivän jälkeen on aivan mahtavaa ensin
nautiskella viileästä suihkusta.
Iholla tuntuu päivän aikana kertyneet uudet auringon päivitykset
ja tuolloin viileä vesi on ihan perfetto.

Ja sitten sitä sujahtaa, kiitos ilmastoinnin, viileinä säilyneiden lakanoiden alle,
lepuuttaa  todella väsyneitä kinttuja,
ottaa pienet tirsat ennen illallista.
Verhojen takaa kuuluu elämän ääniä.
Italian ääniä.
Sirkkojen siritystä.
Nekin rentouttaa. 

Lumousta ei särje edes kuorsaus vieressä.
Rentous kun iskee aina myös mielitiettyyn,
joka sujahtaa unten maille parissa minuutissa.
Ihan parasta!
Samaan fiilikseen ei pääse kotona.
Ensinnäkin ilmastointi puuttuu.
Eikä pääse edes suomalaisessa hotellissakaan.
Vaikka kuinka olisi kuuma päivä takana.

Ehkä se on se Italian taika.
L'incantesimo dell'Italia

Sitä signoran on ikävä.
Siis mielitietyn lisäksi.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Omituinen mielitietty

Nyt on kuulkaa signoralla suuri huoli !
 

Siis Italiassa on ollut aikamoinen lämpöaalto jo pidemmän aikaa.
Mielitietty kärsii kuumuudesta keskivertoa enemmän.

Vaan nyt näyttää uhkaavasti siltä,
että mielitiettyyn on jonkinlainen lämpöhalvaus iskenyt.
Oireet ovat päivän selvät.
Mielitietty puhuu ihan höpöjä.
Ajatus ei selvästi luista. 

Voi, voi sentään!
Mitä ihmettä sitä täältä Suomesta käsin voi tehdä ja jeesata ?

Länpöhalvauksen oireet ilmenivät signoralle eilen.

Mielitietty on tulossa elokuussa Suomeen.
Signora kun ei kaikkien lääkärissäjuoksemisten
 vuoksi Italiaan mielitietyn loman aikana selviä.
pariskunta viettää yhteistä ( harvinaista herkkua ) lomaa Suomessa.
Nyt kun näyttää siltä,
että mielitietty on Suomen maaperällä peräti viikon,
pitänee sitä jotain tekemistäkin keksiä.

Bussipysäkiltä signora pongasi potkupallomainoksen.
Juuri mielitietyn loman aikana näyttää olevan joku runkosarjaottelu.
Tuo termi ei kerro signoralle yhtään mitään.
Vaan kait se vähän tasokkaampaa pallonpotkimista on,
kuin jokin puulaakipoppoo.

Signora singautti tästä ehdotuksen virtuaalimaailman kautta.
Pian tuli vastaus.
 
Mielititetty oli kovin mielissään,
kun signora oli tuommoista ihan mielitietyn vuoksi pohtinut,
varsinkin kun potkupallo on niitä vihonviimeisiä asioita,
jotka signoraa kiinnostaa.

Vaan sitten tuli se huolestuttava lause.

" La vacanza non é solo dal lavoro ma anche dal calcio"
 
Siis mitä ihmettä ????
Voiko  italialainen mies tuommoista sanoa ?
Että loma ei lomaa vain työstä vaan myös jalkapallosta ?

Siis eihän tuo voi olla totta.
Signora on kyllä nyt mielitietyn  hyvinvoinnista todella huolissaan.
 
Laittoi viestinkin,
jotta onko mielitietty aivan varma, 
että on oikeasti italialainen ?

Vastausta ei ole vielä tullut,
ja signoran huoli kasvaa.
 
Vai onko joku kaapannut mielitietyn puhelimen
ja lähettelee signoralle pilaviestejä.

Tai sitten yksivaihtoehto on,
että mielitietyn jalkapallosielu ei kestä katsoa mitään
suomalaista pollon potkiskelua.
Ei vaan kehdannut sitä tunnustaa.
Gagliari se olla pitää.
 
Vaan miten ihmeessä tämä mystisyyden nyt selvittää ?





torstai 20. kesäkuuta 2019

La settimana complicata


Jos ette tunnistaneet,
niin signora se tuossa istuskelee monien sotkujen keskellä.

Viimeinen viikko on kyllä ollut aikamoinen.
Ja väsyneenä kaikki aikamoinen on aina ainakin potenssiin tuhat.
Väsynyt, on ehkä vähättelyä kuvata signoran zombie-olotilaa.
Kun yön aikana on kellonvilkuilua 5-6 kertaa,
ei siinä kovin syviin unen syövereihin ehdi suhjahtaa.

Tässäpä pikakelaus kuluneesta reilusta viikosta.

Sotku nro 1:
Huhtikuun lopulla signoran simmuun iski haava.
Ensin eräs viikonloppu  nuori kandi päivystyksessä tutkaili silmää ohjekirjan kera.
Talossa kun ei ollut päivystävää silmälääkäriä.
Asiakkaita päivystyksen piiriin kuuluu reilut 200 000,
joten luulisi, että edes takapäivystäjänä löytyisi silmälääkäri.
Silmähaaverit kun voivat olla myös kohtalokkaita.
Mutta ei.

Ohjekirjan luvun ja Helsinkiin suuntautuneen konsultointipuhelun
  jälkeen  tämä nuori tyttö päätti,
jotta sarveiskalvossa on haava.

Antibioottitököttiä käski silmään pursottaa,
vaan koska oli vähän epävarma,
passitti vielä heti seuraavana arkipäivänä simmupolille.

Siellä sitten sama diagnoosi,
ei muuta.
Lasku tuli tietenkin kahdesta polikäynnistä.

Silmä jossain määrin tokeni,
vaan ärsytys jäi.
Lopulta viime viikolla signora päätti käväistä yksityisellä,
luottokorttiparan vastusteluista huolimatta.
Se kun natisee liitoksistaan.

Siellä sitten kävi ilmi,
että haavasilmä olisi pitänyt alunperin teipata vähäksi aikaa.
Kun näin ei tapahtunut,
paraneminen oli viivästynyt.

Tästä voidaankin sujuvasti jatkaa sotkuun nro 2:
Simmulääkäri määrää uudet tropit.
Signora suuntaa apteekkiin.
Yleensä signora vaan ilmoittaa kelakortin kera,
mita haluaa.

Vaan nyt antoi viivakoodilliset reseptijäljennökset farmaseutille.
Väsyneenä kun ei muistanut lääkkeiden nimiä.
Farmaseutti lukee tiedot viivakoodista,
antaa signoran lääkepakkaukset ja signora suuntaa kohti kassaa.
Matkalla kurkkaa tarrasta, mitä tropit maksavat.

Tarrassa komeilee täysin vieraan naisen nimi!
Signora palaa tiskille.
Saman tätsyn nimi on sekä reseptijäljennöksissä,
että signoralle tulostetussa epikriisissä.

Lääkäri oli ilmeisesti tenhyt kaikki signoran jutut edellisen asiakkaan tiedoilla.
Apteekissa vierähti sitten reilu tunti,
kun lääkäriä tavoiteltiin.
Lopulta kaikki saatiin korjattua.

Sotku nro 3 liittyy sekin resepteihin:
Signora oli saanut maaliskuussa erään tuikitärkeän reseptin puhelinreseptinä.
Systeemit eivät tuolloin toimineet.

Reilu viikko sitten signora yritti uusia reseptiä kanta-sivuston kautta.
Kaikkea se signorakin kuvittelee.
Että ihan reseptin uusiminen onnistuisi, jep.
Kovat on luulot typyllä !

Kantasysteemi ilmoittaa signoralle,
jotta ei puhelinreseptejä voi Kannan kautta uusia.

Ei auttanut muu, kuin soittaa sikäläiseen terveysneuvoon,
jonka kautta kaikki mahdollinen terveyskeskuksiin hoidetaan.

Tai siis eihän sinne itse voi soittaa,
vaan jättää takaisinsoittopyyntö.
Ja sitten vaan pitää kulkea känny mukana kaikkialla,
vessaa myöten.
Aivan takuuvarmasti soitto tulee silloin,
kun sitä odottava istuu pöntöllä.
Tai istuu bussissa.
Mukava siinä sitten alkaa avautumaan ummetuksista sun muista. 

Sairaanhoitajatäti lupaa toimittaa uusintapyynnön lääkärille.
Resepti olisi Kannassa torstaina.

Paitsi että ei ollut,
kun signoran kotikaupungin verkkoon iski Kyber-attack!
Siis totta kait se iskee juuri silloin,
kun signoralla on jokin epänormaali tilanne.

Tämän viikon tiistaina signora soitti uudestaan.
Ei onnistu.
Sain ohjeeksi seurata uutisia!

Signoralla on ollut vuosien aikana kymmeniä eri reseptejä
ja nyt maaliskuussa oli eka kerta,
kun sen normaali kirjoittaminen ei onnistunut.
Ja nyt se sitten kostautui.
Pikkasen signoraa kiukuttaa.
Se oli nyt muutamasta päivästä kiinni.
Vähän aikaisemmin,
jos signora olisi pirauttanut,
olisi uusiminen ehtinyt ennen tuota hyökkäystä.
Tässä voisi heittää haasteen todennäköisyysteorioiden velhoille.
Mikä on todennäköisyys,
että näin käy?
Eli että ensin yleensä toimiva reseptin teko ei onnistu
ja sitten kun sitä yrittää uusia,
iskee kyberhyökkäys ?

Sotku nro 4:
Signora oli pitkään pähkäillyt,
uskaltaako tehdä tilauksen Amazonilta.
Siis signora ja ulkomaantilaus!
Kuulostaa aika riskialttiilta tapaukselta.

Signora jopa googletti kommentteja kyseisestä putiikista.
Kaikilla oli hyviä kokemuksia.

Siitä rohkaistuneena signora uskaltautuu hommaan.
Tarve kun oli vermeille,
joita ei näyttänyt mistään löytyvän.
Hintakin oli todella minimaalinen.
Homma etenee siihen saakka,
että signora on naputellut maksun menemään pankkitililtä.
Tililtä, jonne menee vain S-bonukset. 

Sitten tulee jotain outoa.
Näyttää siltä,
että tilaus ei mennyt läpi.
Ei tullut mitään tilausvahvistustakaan.

Signora odottelee pari päivää
ja rohkaistuu tekemään tilauksen uudestaan.
tällä kertaa maksutavaksi luottokortti.
Sähköpostiinkin pamahtaa heti tilausvahvistus.
Tuotteetkin tulevat muutaman päivän sisällä.

Sitten tulee kirje ja lasku.
Luottokorttiveloitus ei ollut mennyt läpi.
Signora maksaa laskun kiltisti.

Sitten parin päivän päästä jostain syystä signora kurkkaa S-bonustiliä.
Veloitus olikin mennyt myös sieltä.
Siis sen kesken jääneen tilauksen veloitus.

Signora ottaa kuvakaappaukset molemmista maksuista
ja lähettää ne Amazonille ja yrittää parhaansa mukaan enkuksi selittää,
mitä on tapahtunut.

Eilen tuli vastaus:
Signoran ei tarvitse välittää laskusta!
Vaan kun signora on sen jo maksanut !

Taas vingahti uusi viesti tyylikkäällä englannilla.
Saa nähdä, jääkö homma signoran tappioksi ?
Ainakin jää viimeiseksi kerraksi,
kun hän mitään ulkomailta tilaa.
Murr!

Sotku nro 5:
Ja jottei tässä nyt signoran aika kovin pitkäksi kävisi,
on meneillään uuden siivoojan metsästys äidille.
Edellinen teki oharit, eikä edes puhelut tilannetta korjanneet,
joten ei auta muu, kuin löytää jostain uusi.
Vähän luotettavampi toivottavasti.
Jos jollain on vinkata luotettavaa siivoojaa Lahden alueelta,
niin laittakaa ihmeessä vaikka sähköpostia.
Kyselyjä on signora jo lähetellyt,
mutta vastauksia toistaiseksi nolla.

Sotku nro 6:
Sydämentykytuksiä aiheutti kuluneella myös hetken kadoksissa olleet
kuolinpesän osakekirjat.

Per favore, voisiko tämä viikko jo loppua, grazie!

Voitte uskoa, että zombie-signoraa alkaa pikkuhiljaa uuvuttaa.
Vaan onneksi löytyy aina ihania tsemppajia.
Kuten ihana signoran blogin lukija Liisa,
jolta tuli taas oikea voimaviesti sähköpostiin.
 Grazie con tutto il cuore, Liisa ! 
Kiitos, Liisa !

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

La vita normale

Joskus sitä haluaa yrittää elää ihan "normaalia"elämää,
kivusta huolimatta.

Kuten mennä puolustusvoimien kesäkiertueen konserttiin.
Olla siellä,
kuten muutkin "normaalit" ihmiset.
Jorata, jos siltä tuntuu.

Läpsytellä käsiä biisien tahtiin.
Suuria eivät olleet signoran haaveet konserttipaikalle mennessä. 

Etukäteen signoraa vähän jännäsi,
mistä löytää tarvittaessa istumapaikan.
Polvet eivät kestä yhtäjaksoista seisomista.
Nurmikko oli ehdottomasti pois laskuista.
Signora ei sieltä ylös pääsisi.

Siellä signora sitten yritti istuskella milloin tiilikasojen,
milloin kapeiden kukka-aitauksien reunoilla.
Eipä semmoinen taiteilu tehnyt käsillekään hyvää,
kun ei niitä rentoina voinut pitää.
Jälleen kerran signora tajusi,
kuinka äärimmäisen tärkeää on pystyä pitämään kädet rennosti.
Muuten hermokipu iskee.
Paras asento oli istua ja seistä kädet puuskassa.

Ei saanut armeijan poijaat sitten yhtä ainokaista aplodia signoralta.
Se käsien läiskintä kun vaan teki niin kipeää.

Jossain vaiheessa siellä iski sitten taas kateus.
Signora kadehti ihmisiä
jotka siellä jammailivat onnellisena,
taputtivat kätensä rakoille niin biisien aikana kuin niiden välilläkin.
Tai loikoilivat rentoina vilteillään.
Juttuja, jotka ovat monelle täysin itsestään selvyyksiä.


Muistaakaahan nauttia kaikesta ihanasta,
mitä pystytte tekemään !


Sanotaan,
että parasta kipulääkettä on tehdä jotain mielekästä.
Vaan entä jos siellä sitten taas korostuukin kaikki se,
mikä on kiellettyä ja kotiin viemisinä on kipu ja harmitus ?
Ehkä kuitenkin sitä plussan puolelle jää.

Onneksi signoran seurana oli ystävä,
joka ymmärsi missä mennään.
Ja ennen kaikkea miten pitää mennä. 
Ja ystäviä on aina ihana tavata,
vaikka kutsumattomaksi seuralaiseksi tulisikin kipu.
Kiitos Mari !

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Kapinallisen haaste

Monille kroonista kovaa kipua sairastaville tuo tällä hetkellä lisähuolta ja murhetta
 pelko siitä, saako kohtaa enää toimintakykyä ylläpitäviä kipulääkkeitä.
Ja nyt kyse ei ole mistään vähäpätöisestä asiasta.
Joka vuosi kroonista voimakasta ja jatkuvaa kipua sairastavia
 päätyy siihen kaikkein äärimmäiseen ratkaisuun,
kun kivun kanssa ei enää jaksa elää.

Kipukapina on psykologi ja kipukroonikko Sirpa Tahkon perustama ryhmä.
Sirpa on tehnyt aivan valtavan määrän työtä kipukoonikoiden hyväksi.
Nyt viimeisin on alla oleva vetoomus, joka on lähtenyt lehdistölle ja muulle medialle.
Jaetaan se nyt täälläkin.
Toivottavasti tätä kautta saavuttaa edes yhden lääkärin tai muun kipukroonikoiden kanssa työskentelevän.

Samalla lähtee haaste signoran ja mielitietyn ystäville.
Jaattehan  tätä tekstiä mahdollisimman paljon.
Kiitos !


Kelan kirje lääkäreille nosti taas opioidit kohuotsikoihin

Olemme saaneet lukea mediasta, että Kela antaa palautetta oksikodonia tai fentanyyliä määränneille lääkäreille ja hammaslääkäreille. Yhdysvaltojen opioidikriisin pelotevaikutuksella siitä on sitten saatu näkyviä otsikoita. Ja seurauksena on, että asiaan hatarasti perehtyneet leimaavat taas kipukroonikoita lääkkeiden väärinkäyttäjiksi.

Kipukapina kysyi palautekirjeestä Kelalta. Tällaisia kohdennettuja lääkemääräyspalautteita Kela antaa vuosittain. Tarkoitus on edistää rationaalista lääkehoitoa, joka ”perustuu yksilön terveydentilan edellyttämään tarpeeseen ja on vaikuttavaa, turvallista, laadukasta ja yhdenvertaista.”

Tämän vuoden aiheeksi Kela on valinnut vahvojen opioidien käytön avohoidossa. Lääkäreille lähetetyssä kirjeessä valintaa perustellaan Yhdysvalloissa ilmenneellä opioidikriisillä ja Suomessa vuodesta 2017 merkittävästi kasvaneella sairausvakuutuksesta korvattavaa oksikodonia ostaneiden määrällä.

Kelan kirjeen liitteenä on professori Eija Kalson laatima artikkeli oksikodonin ja fentanyylin käytöstä avohoidossa. Siinä opioidien käytön lisääntymisen taustatekijöitä kuvattaessa kirjoitetaan pitkästi Yhdysvaltojen tilanteesta ja referoidaan sikäläisiä tutkimuksia.

Suomen tilanteesta Kalso kuitenkin toteaa, ettei Euroopassa ole Yhdysvaltojen kaltaista tilannetta ja että Suomessa avohoidossa määrättyjen opioidien kokonaiskulutus on vuodesta 2012 lähtien ollut laskussa. Oksikodonin ja fentanyylin kulutukset ovat kuitenkin kasvaneet.


Kalso selvästikin pyrkii rajaamaan opioidien käytön kovan akuutin kivun ja syövästä aiheutuvan kivun hoitoon: ”Muun pitkäaikaisen kivun hoidossa ei ole pystytty osoittamaan, että kipupotilaat saisivat opioideista enemmän hyötyä kuin haittaa.”

Artikkelissa luetellaan sitten laajasti opioidien haittavaikutuksia ja annetaan ”kuusi vinkkiä ongelmien välttämiseksi” vahvojen opioidien pitkäaikaisessa käytössä. Yksi ”vinkeistä” on, ettei vahvoja opioideja suositella ”minkään pitkäaikaisen kivun hoitoon”.
Yhden poikkeuksen artikkeli tekee: ”Pienelle osalla pitkäaikaisesta kivusta kärsiviä potilaita pitkäaikainenkin vahva opioidilääkitys voi olla perusteltu valinta.”


Kipukapina on ymmärtänyt, että Kelan kirje on laadittu Kalson aloitteesta. Ja valitettavasti kirje noudattaa Kalson nurinkurista logiikkaa. Aihe on kirjeen mukaan valittu Yhdysvaltojen tilanteen takia, mutta Suomessa ei ole mitään vastaavaa. 
Eivätkä suomalaiset lääkärit määrää lääkkeitä Yhdysvaltoihin.

Kipukapina kertoi Kelan tutkimuspäällikkö Leena Saastamoiselle, miten palautekirje saattaa vaikuttaa lääkäreiden harkintakykyyn. Monelta kipupotilaalta on jo lopetettu toimivat, pitkään kokeillut ja säädetyt kipulääkeyhdistelmät. ”Tämä ei suinkaan ole ollut palautekirjeen tarkoituksena”, sanoo kirjettä laatinut Saastamoinen.

Kipukapina toivoo (taas kerran), että Yhdysvaltojen tilanteen taivastelu ja Suomen asioiden siihen sekoittaminen lopetettaisiin. Toive lienee tosin turha niin kauan kuin muutama näkyvästi julkisuudessa esiintyvä lääkäri voi vapaasti korvata logiikan propagandalla.

Kipukapinakin haluaa, että opioidien käyttöä arvioidaan osana rationaalista lääkehoitoa; sitä yksilön terveydentilan edellyttämään tarpeeseen perustuvaa, vaikuttavaa, turvallista, taloudellista, laadukasta ja yhdenvertaista. Olisipa kaikki hoito Suomessa sellaista! 
Kelan kanssa Kipukapina pyrkii keskustelemaan jatkossakin.

300 000 suomalaista kärsii vaikeista tai invalidisoivista kivuista. Tuhannet jäävät ilman asianmukaista hoitoa tai heiltä viedään lääkkeet perusteetta, lainvastaisesti. Sadat kipupotilaat ovat kokeneet nöyryytystä ja mitätöintiä kipupoliklinikoilla. Olisiko jo aika saada näkyviin kipupotilaiden raadollinen arki ja lähteä korjaamaan sitä?

Teksti psykologi ja kipukroonikko Sirpa Tahko
Kipukapina


Kuva on Kipukapinan logo

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Torinon mummot

Mielitietty väittää,
ettei ole ronkeli sen suhteen,
mitä lautaselleen kasaa.
Signoran mielestä pikkasen on.
Tai ehkä parempi sana olisi ennakkoluuloinen.

Signorasta on välillä kokkailu tylsää,
kun tuntuu,
että hän aina niitä samoja murkinoita pyörittelee.


Aina silloin tällöin hän heittää ilmoille idean jostain uudesta.
Usein on vastaanotto
"Non mi piace" .

Vastaus on sama,
vaikkei vastaaja ei olisi koskaan kyseistä sapuskaa maistanutkaan.
Yleensä ei-vaihde iskee päälle jonkin yksittäisen raaka-aineen kohdalla.
Turhaan signora yrittää inistä,
että eikös se kokonaismakuelämys ratkaise?
Eikös joku ei niin hyvä voikin maistua ihan passelilta jonkin toisen raaka-aineen seurassa?
No, ei kuulema.

Yksi päivä signora vahtasi töllöstä Jamie Oliverin ruokaseikkailuja Italiassa.
Jaksossa engelsmanni reissasi mm Torinoon.
Jaska kertoi Torinon olevan vähän niinkuin risoton kotikaupunki.

Kaupungista löytyikin vanhoja mummeleita,
jotka kukin kokkasivat jotain risottobravuuriaan.

Eräs nonna pyöräytti mustaa risottoa.
Siinä taisi olla ainakin seepia-mustekalaa.

Toisen mummun kauha hämmensi risottoa,
jossa oli gorgonzolaa ja päärynää.

Signora on jostain lukenut,
jotta italialaiset eivät tykkää sekoittaa hedelmiä ruokiin.
Ehkä tämäkin, kuten myös moni muu " rajoite",
on aluekohtaista.

Jokatapauksessa Torinon nonna tiputteli antaumuksella päärynän paloja risoton sekaan.
Signoran näppejä alkoi syyhyttämään.
Tuotapa voisikin kokeilla.

Vaan miten "myydä" tuo päärynäosio mielitietylle.
Mielitietty kun ei ole mikään hedelmäfani millään tavoin.
Ainoa frutta, jota signora on nähnyt mielitietyn joskus popsivan,
taitaa olla nektariini,
oman pihan puusta.



Signora funtsaili,
jotta jos hän ihan kylmiltään päärynäviritelmää ehdottaa,
tulee todennäköisesti ehdoton ei.
Tai ainakin epäileväinen ei.
Todennäköisesti menisi sarjaan "signoran oudot pöperöt".

Gorgonzola ei tuottaisi mitään ongelmaa.
Kuuluu mielitietyn suosikkeihin.

Sitten signora keksi markkinoida risottoa tuolla Torinon mummelilla.
Mielitietty ei muuten ollut koskaan kuullutkaan Jamie Oliverista !
Siis signora on luullut tyypin olevan kuuluisa maassa kuin maassa.
Toisaalta, Italia on hyvin sisäänpäin lämpiävä maa.
Italialaiset eivät paljoa ajatuksiaan uhraa muun maan eläville.

Joka tapauksessa päärynärisoton markkinointi
alkoi kertomuksella engelsmannin matkasta Torinoon.
Sitä seurasi Torinon mummeleiden esittely.

Ensin musta risotto ja sitten tuo päärynäversio.
Signora oli kuunnellut korvat höröllään kyseistä jaksoa.
Päärynärisotto oli kuulema ennen vanhaan hyvin tyypillinen sapuska
 riisinpoimijoiden keskuudessa.

Kaiken tämän alustuksen jälkeen signora iski.
"Che dici, se lo proviamo ?"
Mitäs tykkäät, jos tuota joskus kokeiltaisiin ?

Mielitietty totesi,
että ei oikein välitä päärynästä,
mutta kokeillaan vaan.

Varmuuden vuoksi signora päätti väsätä risottoa ensin yksikseen.
Ja totesi, että saakin jäädä siihen kertaan.
Signora ei tykännyt sitten yhtään !

Joskus näinkin päin.