lauantai 14. kesäkuuta 2014

Proseccon paikka

No nyt Signora sen hokasi, että kun hän asuntoa viime joulukuussa haeskeli, olisi yhtenä kriteerinä pitänyt olla se, että se sijaitsisi kaupan takapihalla.
Tai ainakin ihan sen naapurustossa.
 
Jostain kumman syystä  Signora ei näet onnistu ikinä lukemaan reseptejä huolella,
ei tarkistamaan, että kaikkia raaka-aineita löytyy tai että ne ovat vielä käyttökelpoisia.
 
Lähes poikkeuksetta jokaiset juhlat, kemut ja vaikka vaan ihan lounas ystävien kesken vaatii ainakin yhden ylimääräisen kauppareissun.
Signoran pitkän iän aikana huippu tässä asiassa oli vuoden takaiset pojan valmistujaiset, jotka vaativat kokkauspäivän aikana peräti viisi kauppareissua.
Siis sen varsinaisen kauppareissun lisäksi, jonka aikana muka listan mukaan kaikki tarvittava hankittiin.
Tästä sähellyksen huipusta voi lukea Signoran edellisestä blogista.
 
Nyt tällä kertaa Signora on kutsunut erään italialaisen ruoan ystävän lounaalle.
Tarjolla on mm arancineja, niitä ihania "riisipalleroita", joiden perään Signora aina Italiassa kuolaa.
Niiden valmistus sujui ihan ongelmitta.
Jos ei oteta huomioon ulkonäköä.
 
Tarkoituksena on myös kokkailla mm pinaattipastaa.
Eilen Signora pänttäsi reseptiä.
Juu, valkosipulia kotoa löytyy.
Samoin pastaa, sipulia....
Hankittavaksi jäi ainoastaan pinaatti sekä kerma/fetajuusto.
Signora päätyi fetajuustoon.
 
Tänään Signora päätti sitten heti aamusta kurkata reseptiä uudemman kerran, vaikkei vielä kokkauksen aika ollutkaan.
Mikä lie etiäinen iskenyt.
 
Fontilla 8 tulostettua ohjetta pitää aina vähän tihrustaa, kun Signoran vanhat silmät eivät enää ole kaikkein skarpimmillaan.
Vaan olisi pitänyt eilen tihrustaa ehkä hiukan tarkemmin.
Kerma ei olekaan fetan vaihtoehto, vaan kastikkeeseen tarvitaan molempia.
 
Ei siinä muu auttanut, kun ampaista kauppaan, joka ei tosiaan enää ole ihan nurkan takana.
Kotimatkalla kaatosateessa, ilman sateenvarjoa tietenkin Signora manaili huolimattomuuttaan jälleen kerran.
 
Kotiin päästyä Signora päätti silputa valkosipulin valmiiksi.
Jep, puolet ovat siinä kunnossa, että niitä ei voi käyttää!
Ja kuten varmaan voitte arvata, valkosipulia oli kokonaisuudessaan juuri se tarvittava määrä.
 
No, tällä mennään, tuumi Signora.
Ei enää yhtään kauppareissua.
 
Juodaan vaikka sitten proseccoa lohdutukseksi päätti Signora ja nosti pullon jääkaappiin jäähtymään.
Sitä paitsi, pieni Googletus paljasti, ettei mikään estä juomasta proseccoa vaikka myös koko aterian ajan.
 
Ja mitäs sitä sitten avattua pulloa hukkaan kannattaa heittää.
 
Buon appetito!
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !