sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hyökkäys kauppatorilla

Signoran huoli kylmästä säästä   italialaisen Suomivisiitin aikana oli täysin turha.
Aurinko porotti niin, että sunnuntaina italialainen haikaili jo varjoisan paikan perään.
 
Helsinkiin tutustuttiin niin mereltä kuin pubista käsin.
Royal Linen 1,5 tuntisen sight seeing -risteilyn aikana Signoran täytyi nolona myöntää, kuinka vähän hän niin Suomesta kuin Helsingistä tiesikään.
Paatin pyöriessä pitkin Helsingin rantaviivaa kuuli sekä suomen- että englanninkielistä tarinaa.
Kerronta oli sen verran mielenkiintoista, vaikka historiasta olikin kyse, että muutaman kerran nousi jopa hymy suupieliin, niin suomalaisella kuin italialaisellakin.
 
Perjantai-iltana italialainen bongasi ratikan, johon ehdottomasti halusi nousta.
 
 
Ratikkapub kiertää kaikki kantakaupungin keskeisimmät nähtävyydet.
 
 
Lauantai oli italialaiselle järkytyksen päivä.
Raukka joutui  Helsingin kauppatorilla hyökkäyksen kohteeksi!
Ja varkauden!
Olihan Signora sen tiennyt, että varovainen pitää olla, mutta jotenkin se oli päässyt unohtumaan.
Kaikki kävi todella nopeasti.
Sen kummemmin ei italialainen kuin Signorakaan ehtikään mitenkään reagoimaan, kun juuri tehdyt ostokset katosivat italialaisen käsistä.
 
Siinä sitten italialainen seisoi hyvin hämmentyneenä ja ihmetteli, mitä oikein tapahtui.
Kun Signora tapahtuneesta tokeni, hän talutti italialaisen läheiseen kauppuhalliin ja osti sieltä uudet hillomunkit, jotka myös syötiin siellä, suojassa röyhkeiltä lokeilta.
 
Ruoka ja sen metsästys näytteli muutenkin aika isoa osaa viikonlopun aikana.
Italialainen sanoi, ettei hän halua syömään italialaiseen ravintolaan.
Ne kun kuulema eivät ole ulkomailla hyviä.
Signora yritti kysyä, että onkohan italialainen syönyt ihan joka ikisessä, kun niin varmasti osasi sanoa, mutta italialainen pysyi tiukkana.
Kun sitten ravintolan metsästys alkoi, näytti joka puolella olevan italialaisia ristorantteja.
Pitkän ja nälkäisen vaelluksen jälkeen kumpanakin iltana lopulta löytyi lopulta kummallekin sopiva ravintola.
Vaan parhaimmat sapuskat olivat kyllä kauppatorilla syödyt lounaat!
Katukeittiöitä oli useita ja kaikki olivat vuorautuneet enemmän ja vähemmän lokeilta niin verkoilla kuin muoveillakin.
Signora ei muista, koska olisi saanut niin mahtavaa lohta, jota kauppatorilla oli.
Italialaisen lautaselta löytyi poropyöryköitä.
Taisi olla hyviä, kun sama satsi meni kahtena päivänä.
 
Toinen haaste oli löytää italialaiselle oikeaa kaffetta tarpeeksi usein.
Aikamoista punaisen merkin metsästystä.
 
 
Jossain vaiheessa oli italialaisen pakko heittäytyä merkkiuskottomaksi.
Kaipa hän joten kuten selvisi, vaikka joutuikin harhateille.
Vaan koville se välillä otti.
 
Lauantai-ilta päättyi mihinkäs muuhun kuin jalkapalloon.
Signora oli varuilta varannut hotellin läheltä erästä sporttibaaria, josta näkisi tarvittaessa pelin isolta screeniltä.
Koska Italia ei enää pelannut, passasi italialaiselle mainiosti hotellin telkku.
Vaan kyllä sitä ääntä lähti, vaikkei omat pelannutkaan.
Anteeksi vaan, hotellinaapurit!
Ymmärrättehän asian!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !