torstai 4. syyskuuta 2014

Mikààn ei ole niin varmaa kuin epàvarmuus

Peràti kolme pàivàà kesti signoran ja Italian kuherruskuukausi.
Neljàntenà tuli jo ryppy rakkauteen.
Mikààn ei varmaan ole tààllà niin varmaa, kuin bussien epàvarmuus.
Signora on juuri nòkòttànyt tien poskessa henkensà puolesta pelàten reilut 1,5 h ( bussin odottelutila on noin 10 cm:n mittainen kaistale, jollei halua karmeassa pòpelikòssà seistà).
Ei bussin bussia.
Ei vaikka aikataulun mukaan tuona aikana olisi niità pitànyt tulla kolme.
 
Signora naputtelee italialaiselle viestin, jossa epàilee lakkoa.
Italialainen veikkaa, ettà aikataulut ovat muuttuneet kesàn jàljiltà.
Mutta ainakin netissà oli juuri ne samat aikataulut, jotka signorallakin oli.
Eikà siellà kyllà ollut mitààn mainintaa lakostakaan.
Toistaalta, olisiko sità edes, vaikka lakko olisikin.
Tààllà kun ei lakoista ilmoitella kahta viikkoa etukàteen, kuten Suomessa.
 
Taitaa tulla dieetti-illallinen, kun ei ole edes kuskia tànààn kàytòssà.
Ja voi olla, ettà jàà italialaisen huomisen lounaaksi himoitsemansa nakkikastike saamatta.
Jollei signora sitten nouse lomalaisen aikataulussa  inhimilliseen aikaan, jotta tààltà kàpykylàstà ehtii nakkiostoksille.
Siis jos se bussi tulee ja vie.
Ja tuo myòs takaisin.
Sekin on koettu.
Ettà on vienyt mutta takaisin ei olekaan enàà pààssyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !