maanantai 8. syyskuuta 2014

Veden poljentaa

Signora hàmmentyy Italiassa ollessaan hyvin usein.
Asiasta kuin asiasta.
Yksi vakijuttu on ravintoloiden vessat.
Ettà on haastavaa.
Ainakin yhdelle blondille suomalaiselle.
Yleensà opasteita ei ole missààn.
Toiletti sijaitsee yleensà myòs kellarissa, jossain viimeisimmàssà mahdollisessa kolkassa.
Signora on aina aivan pyòrryksissà, kun saa ohjeet hotelli helpotukseen.
Sinistra, destra, diritto.....
varsinkin kun tuo vasen ja oikea menevàt aina sekaisin.
 
Ja jos signora onnistuu lopulta tuon kaivatun kopperoisen lòytàmààn,
on edessà seuraava haaste.
Miten saada ovi lukkoon?
Ja mielellààn sitten vielà aukikin.
Miten voikaan olla niin monenlaisia ja monimutkaisia systeemejà.
 
Kerran useamman minuutin ihme vempulaa pyòriteltyààn signora pààtti, ettà ei jatka enàà yritystà.
Siinà sitten signora istui pòntòn reunalla ja roikkui oven kahvassa yrittàen pitàà ovea kiinni.
 
Eilen signora oli ravintolassa, jossa toiletti oli ihan simppelissà paikassa.
Jopa opasteet lòytyi.
Samoin paperia.
Tàmàkààn kun ei ole itsestààn selvyys.
 
Vaan toki sità jonkin probleeman signora aina kehittàà.
Tàllà kertaa se oli kàsien pesu.
Tai siis haave siità.
Hana kun oli aivan outo.
Ei missààn mitààn nuppia, josta olisi veden saanut virtaamaan.
Eikà selvàstikààn ollut myòskààn sellainen nykyaikainen hàrveli, jossa vesi alkaa valumaan kun kàdet hanan alle pistàà.
 
Selvisihàn se tàmàkin sitten myòhemmin, kun signora oli jo pòytààn palannut.
Siis lattialla oli ollut jokin poljin, jota olisi pitànyt polkea veden tulemiseksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !