sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Käsitavaroista ei signora luovu

Iltapäivälehdessä oli juttu,
kuinka Thaimaan reissaajilta jäi matkatavarat maailmalle.
Ja joillakin niiden mukana niin lääkkeet kuin avaimet sekä autoon että kotiin!
Signoraa alkoi lähes naurattamaan.
Ei toki toisten huonotuurisuus vaan oma pessimistinen tyyli pakata.
Joskus siitä ominaisuudesta voi olla hyötyäkin.
 
Signora pakkaisi kaiken käsitavaroihin,
jos vain voisi.
Kun eihän se ruumakapsäkki kuitenkaan tule perille.
Valitettavasti kaikenlaiset rajoitukset hankaloittavat signoran pakkausoperaatioita.
 
Vaan aikamoinen operaatio se onkin.
Käsitavaroiden sisältö on pitkään ja hartaasti harkittu
ajatuksella " näillä pärjää pitkään, vaikka muuta ei olisikaan".
 
Mitään ehdoton -juttua signora ei ruumaan lykkää,
ellei ole pakko.
Joskus on.
Kuten kaikenlaiset naisten kempparihärpäkkeet.
Vaan kyllä niillekin signora pienen varotoimen pykää pystyyn.
Käsitavaroissa Minigrip-pussissa on usein jos jonkinlaista
 pikkupurnukkaa ensihätään.
Isommat lajitoverinsa makoilevat sitten ruumalaukussa.
 
Tästä seuraa tietenkin se,
että minigrippussukan saumat venyy ja paukkuu.
Se on tarkkaa hommaa,
kun sinne purkukoita ja puteleita survoo.
Tarkalla asettelulla saa ihmeitä aikaan.
 
On signoralla tähän yksi salainen asekin.
Signora kiskoo korkit irti kaikista niistä puteleista,
jotka vaan hetken ilman sitä pärjäävät.
Signoran hajuveden korkkikin on sellainen mötikkä,
että kun se ottaa pois,
saa pussiin sujautettua kevyesti vaikka ripsarin,
jolle muuten ei olisi ollut tilaa.
Turvatarkastuksen jälkeen sitten vaan korkit takaisin.
Siinä vaiheessahan tuon muovipussukan sisällön voi jo laukkuun purkaa.
 
Nykyään tuo kemikaaliosasto on Italiaan suunnatessa onneksi huomattavasti pienempi.
Signora on vallannut mielitietyn kylppärin hyllyt ja kaapit.
Ja kun joku on loppumassa, ostaa signora valmiiksi odottamaan uuden putelin.
Niinpä suurin osa tarvittavasta on valmiina  signoraa odottamassa.
Ellei mielititetty ole niitä jostain syystä siirtänyt.
Näinkin on käynyt.
Siinä on sitten signora sanakirja kädessä yrittänyt kiukkuisena kysellä,
mihin herra on signoran Arbutin-serumin lykännyt.
Tai Nivean ryppyvoiteen.
Mielitietty on ilmeisesti tajunnut,
että liikutaan vaarallisilla vesillä,
jos signoran tärpätteihin kosketaan.
Nykyään signora löytää ne sieltä, mihin ne on jättänyt.
Jos siis muistaa mihin.
Signoran roimaa on siellä niin paljon, että hän ei aina itsekään muista,
mihin minkäkin jätti.
Nykyään pitää siitäkin tehdä lähtiessä lista.
 
Mutta joka tapauksessa singoran käsitavarat ovat aina massiviiset.
Maksimikilot.
Toki käsitavaroita on tylsä raahata,
mutta varmuuden vuoksi signora ei tästä tavasta luovu.
Jos joku ei sitä halua tehdä,
 niin eikö edes avaimia voisi lykätä ruuman sijaan vaikka taskuun?
Kaipa sinne muutama lääkepurnukkakin mahtuisi.
 
Tästä nyt sattuneesta avainongelmasta ei signora kyllä syyttävällä sormellaan
osoittaisi matkanjärjestäjää.
Kaikissa pakkausohjeissa aina toitetaan, mitä ruumaan ei kannata laittaa.
Se onkin sitten ihan eri juttu,
miksi matkanjärjestäjä ei matkustajia infonnut ennen lähtöä,
että kaikkia matkatavaroita ei voida ottaa mukaan.
Lentoreitin muutoksesta johtuen tuli muutoksia myös painorajoituksiin.
Jutun mukaan tämä oli kuitenkin jo ennakkoon tiedossa.
Tässä jo signoran sormikin vaihtaa suuntaa.
 
Signora vetäytyy aloittamaan pakkauslistojen tekoa seuraavaa Italian reissua varten.
Niitähän tehdään aina kaksi,
toinen ruumalaukkua ja toinen käsitavaroita varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !