lauantai 27. helmikuuta 2016

Olipa kerran loma

Signoralla on joskus ikävä vanhoja lomapäiviä.
Niitä, kun lomapäiville ei ollut mitään ohjelmaa plakkarissa.
Kun sai vaan olla möllöttää kotona.
Röhnöttää punkassa.
Ahmia suklaata ja hyvää kirjaa.
Ja jos silloin tällöin jossain reissasi,
oli takuuvarmasti aina passelisti vapaata ennen ja jälkeen.
Vähän niin valmentumis- ja palautumislomaa.
 
Nykyään signora säntää hyvin usein lentokentälle heti ekana lomapäivänä.
Joskus hyvin harvoin saattaa ehkä olla päivä pari vapaata ennen lähtöä.
Ja kun signora sitten taas kotiovesta takaisin kotiin astuu,
on yleensä sorvin ääreen paluu heti seuraavana päivänä.
 
Lomapäivistä kun on tullut niin arvokkaita.
Niitä ei oikein halua "tuhlata" kotinurkissa.
Se sydän kun on siellä muilla mailla.
 
Samoin lomat on nykyään katkottu pätkiin.
Signora joskus haikeana muistelee kesiä,
jolloin kirmaili kesälaitumilla viisikin viikkoa putkeen.
Nykyään signora harrastaa kahden viikon satseja.
Yksi alkukesään ja  toinen sinne loppuun.
 
Näillä nyt kuitenkin mennään.
Ja toisaalta,
jos sitä yllättäen olisi useamman päivän kotona joutilaana,
voihan se olla, että mieli haikailisi maailmalle :-)
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !