tiistai 10. tammikuuta 2017

Jos ravintolaan sä haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt

Ristorante, trattoria, pizzeria, osteria, enoteca….
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Näin on myös italiassa ravintoloilla.
 
Trattoria on yleensä simppeliä murkinaa tarjoava perheen pyörittämä viihtyisä paikka.
Osteriakin taitaa mennä vähän samalla kaavalla.
Pizzeriaa ei varmaan tarvitse sen enempää selvittää.
Enotecaan kannattaa suunnistaa, jos hyvää viiniä haikailee.
Niin ja tuo ristorante tarkoittaa siis ravintolaa yleensä.
 
Suomessa taidetaan puhua aika lailla pelkästään ravintoloista.
Joskus kauan sitten signoran käyttämä ravintolatermi aiheutti jopa väärinkäsityksen.
Mielitietty oli kysynyt, kuinka ihmiset yleensä Suomessa tapaavat toisensa.
Signora oli vastannut, että aika moni varmaan jossain ravintolassa.
Ajatuksissa ei kuitenkaan ollut mikään ruokaravintola,
vaan lähinnä jokin baari/tanssiravintola/disco tms.
 
Kerran sitten pariskunta käveli  Helsingissä erään ruokapaikan ohi.
Ikkunan edessä oli pöytiä ja niissä istui ruokailijoita.
Mielitietty ihmetteli:
Siis miten tuossa se tutustuminen oikein tapahtuu?
Kulkeeko ihmiset pöydistä toiseen kesken syömisen ?
Signora sitten avasi hiukan enemmän tätä ravintolakäsitettä Suomessa.
Ja mielitiettykin oli taas kartalla, missä mennään.
 
Italiassa ei pahemmin mitään ketjuravintoloita ole.
Amarilloja tai Rossoja ei paljoa kannata haeskella.
Mac Donald’s toki löytyy.
Ravintolat ovat usein perheomistuksessa.
Töissä on koko perhe.
Signoran suosikkipizzeriassa on ilmiselvästi hommissa sekä vanhemmat että lapset.
Ovat niin saman näköisiä kaikki.
 
Ravintolaan ei passaa mennä ennen klo 20.
Näin sanoo mielitietty.
olisi kuulemma noloa.
Ravintolan ympärillä kierrellään,
kunnes klo 20 kolahtaa.
Ei auta, vaikka suomalainen kuinka narisee nälkäänsä.
 
Kerran parikunta suuntasi pizzeriaan jo klo 19.30.
Signora tätä hiukan ihmetteli.
Mielitietty totesi,että kun signora näyttää niin ilmiselvästi turistilta,
ei se ole niin paha juttu.
Ei mielitietyn kannaltakaan.
Pääsee siinä vähän niin kuin turistin siivellä.
 
Tähän hurjaan tekoon ei toki syynä ollut signoran kuriseva vatsa.
Syy selvisi tunnin päästä:
”Amore, stasera sarebbe una partita importante”
Ja tuo tärkeä peli oli alkamassa klo 21.
Potkupallo ennen kaikkea.
En takia voi jopa vähän noloilla.
Niin ja ainahan voi ne nolot jutut pistää suomalaisen piikkiin.
Sen turistin.
 
Kun sitten se maaginen klo 20 on kolahtanut,
on aika astua sisään.
Vaan pidemmälle ei sitten passaa mennäkään.
Italiassa yleensä aina ohjataan pöytään.
Usein tarjoilija sitten johdattaa istumaan ihan kylki kyljessä täysin vieraiden immeisten kanssa.
Pöydät ovat vieri vieressä.
 
Samoin ravintola on usein aika sokkeloinen ja koostuu useammasta pienestä huoneesta.
Signora on ollut kerran ravintolassa,
 jossa yhdessä pikkuruisessa huoneessa oli kolme pöytää aivan liki toisiaan.
Tarjoilijan johdattaessa sinne signoran ja mielitietyn,
oli siellä jo ennestään toinen pariskunta.
Signorasta oli vähän vaivaannuttavaa.
Äänieristys muista huoneista oli tehokas.
Mitään ei kuulunut.
Siinä sitten signora ja mielitietty nökötti toisen pariskunnan kanssa.
Signoran suu pysyi aika supussa.
Aukesi vain ruokaa sinne lapettaessa.
Olisi ollut jotenkin vaikeaa siinä jotain henkilökohtaista höpistä,
kun vieraat ihmiset olivat siinä ihan vieressä hönkimässä.
Naapuripöydän italialainen yritti jotain kuiskailla seuralaiselleen.
Signora kuuli kaiken.
 
Sapuskan tilaaminen voi olla joskus haastavaa.
Joissakin paikoissa kun ainoa paikka, josta menu löytyy, on tarjoilijan pää.
Menut kun vaihtuvat tiuhaan.
Kuka niitä nyt viitsisi jatkuvasti kirjoitella ?
Tarjoilija suoltaa vauhdilla koko menun sisällön.
Signora pongaa tutun sanan sieltä, toisen täältä.
Mitään järkevää ei kuitenkaan suomalainen siitä listasta irti saa.
Näissä tapauksissa signora delegoi tilaamisen mielitietylle.
Onneksi herra on jo hyvin oppinut ja tietää tarkalleen,
mikä signoralle passaa.
Enää ei huteja tule.
 
Vaikka ei italiaa taidakaan, on muutama sana, jotka kannattaa opetella.
Siis mikäli haikailee hotelli helpotukseen päästä.
Vessat kun ovat usein ravintolan pimeimmässä nurkassa kellarissa.
Monen mutkan takana.
Kun kysyt, missä il bagno on,
voit saada vastaukseksi monta sinistraa ja destraa, giúta ja sottoa.
Sinistraan kun käsketään, suuntaa vasemmalle ja destra on oikelle.
Giú ja sotto meinaavat kumpikin, että alakertaan pitää kömpiä.
 
Eikä tuo signoran aiemmin mainitsema pimein nurkka ole mitään sanan helinää.
Taskulamppu voi olla hyödyllinen kapistus.
Vessa saattaa olla pimeä.
Samoin sinne johtava käytävä.
 
Vessojen lukot ovat luku sinänsä.
Siinä on mielikuvitusta käytetty, kun niitä on kehitelty.
Ei muuta kuin in bocca al lupo vaan.
Onnea matkaan!
Jos haluat pelata varman päälle,
älä lukitse ovea.
Pyydä kamu oven taakse vahtiin.

 
Vessapaperikäärökin omasta takaa voi olla hyödyllinen juttu.
Usein sitä ei paikalta löydy.
Veden tulokin voi olla vähän niin ja näin.
Eli lisävarusteet ovat paikallaan,
kun italialaiseen ravintolaan syömään suuntaat.
 
Ja muistathan, että jos olet porukalla syömässä,
myös lasku maksetaan porukalla.
Viis siitä, mitä olet syönyt.
 
Ei muuta kuin syömään !
Vaan muista ainakin  se vessapaperi !


2 kommenttia:

  1. Ihana opas italialaiseen ravintolamaailmaan!
    Minä yleensä seuraan sitä tarjoilijan ruokalistaselostusta kunnes joku hyvän(tai tutun!)kuuloinen annos osuu kohdalle ja yritän sitten loppuselostuksen pitää sen mielessäni. Usein pöytäseurueessa jollain on sitten vielä parempi annos ja samaa ihmettelen, kun ei sitä kai listassa ollut...
    Tuollaisen päästävedetyn menun kääntäminen lennossa suomalaiselle seurueelle on myös aika haastavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Iivika! Minä en ole koskaan onnistunut tilaamaan noista ”päämenuista” :-) Joudun aina tyytymään italialaisen valintoihin.

      Poista

Kiitos kommentistasi !