keskiviikko 16. elokuuta 2017

Liian pullea

Signora lentelee Italiaan mieluummin suorilla lennoilla,
kun haahuilee eri lentokentillä vaihtoa odotellen.
Tämä rajaa vaihtoehdot aika pieniin.
Harvemmin on tullut Norwegianin siivelle hypättyä.
Syy on ollut yksinkertaisesti siinä, 
että norjalaisen aikataulut eivät vaan ole koskaan kunnolla sopineet signoran lomiin.
Samoin norjalaisella ei näytä olevan viikonloppuisin suoria lentoja Roomaan.
Usein on lisäksi vielä löytynyt  edullinen lento Finskiltä toivotuille päiville,
joten valinta on usein kallistunut suomalaiseen.

Nyt signora päätti kuitenkin kokeilla norjalaista.
Seuraava kyyti on jo buukattuna,
sekä meno että paluu tiistaina.

Tiedä sitten, onko kovin halpa,
kun matkalaukkuineen hinta kipusi 180 euroon.

Kun signora oli varauksen naputellut,
kurkkasi hän norjalaisen matkaveskamääräyksiä.
Ja totesi, että hupsista vaan, käsitavaralaukku on auttamatta liian iso.

Signora kurkkasi myös, saako käsilaukkua ottaa koneeseen.
No saahan sinne "pienen henkilökohtaisen tavaran" mukaan ottaa.
Oli oikein mitatkin kerrottu.
Auttamatta aivan liian vähän centtejä signoran jokaista käsilaukkua ajatellen.

Seuraavaksi signora katsasti bussien aikatauluja.
Ja totesi,että norskipa se lähteen liitoon sellaiseen aikaan,
jotta singoran on raahauduttava junalla kentälle.
Busseja ei mene, jollei sitten halua aamuvarhaisella lähteä
kentälle useammaksi tunniksi kentälle istuskelemaan.

Eli junalla matkaan siis.
Signora näki jo mielessään,
kuinka hän huonojen kinttujen jatkeena huojuu
ja yrittää raahata kapsäkkejään ensin kotikaupungissa junaan,
sitten Tikkurilassa vaihto.
Bussissa sentään ystävällinen kuljettajasetä heivaa laukut auton kyytiin.

Iso matkalaukku on ehdottomasti pois pelistä.
Se liian iso käsitavaralaukku on taas liian pieni ruumalaukuksi.
Tavaraa kun kuitenkin taas kertyy.
Signora päättää ostaa uuden keskikokoisen laukun.
Ja todistelee itselleen,
että ei hän ole aikoihin laukkua ostanut, 
joten ihan hyvin nyt passasi.
Sitä paitsi yksi tiiviisti käytetty laukku vetelee jo viimeisiään.
Eli nyt kotona odottaa uusi laukku innokkaana reissua.

Vaan entäs se käsitavaralaukku?
Koska se juna-akrobatia on nyt edessä,
signora päätti, että jokin olalla kannettava kankainen on helpompi.
No arvatkaa, onko signoralla sellaisia?
No ei ole.
Tai siis ei ollut,
nyt on.

Ai niin, sitten vielä se "pieni henkilökohtainen tavara" -laukku.
Kaikki signoran omistavat ovat tosiaan liian pulleita norjalaiselle.
klick, klick vaan ja signora löysi itsensä Zalandon sivuilta.
Eikä mennyt kauaakaan,
kun pienen käsiveskan tilaus singahti bittitaivaalle.

Niin, että eipä siitä matkasta Norwegianin seurassa nyt niin hirveän halpa tullutkaan.
Vaan voiko naisella olla koskaan liikaa laukkuja?

Ei ole muuten signoran laukut huuhollin ainoita pulleita.
Italian täti näet totesi, 
että ei ole  signoran  bella figurat enää kohdillaan.
Ulko-ovi oli unohtunut auki,
ja eikös naapurin täti pöllähtänyt sisään.
Heti come stai -höpinöiden jälkeen täti toteaa,
"Mutta sinähän olet vähän....."
Kädet näyttää levenemisen merkkejä.

Juu, kiitos vaan tuumaa signora.
Kyllä hän itsekin tietää,
 että on ahteri vähän levinnyt.
Mihin tässä enää mitään vaakoja tarvitsee,
kun bella figura -täti kertoo,
missä mennään.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !